![]() |
|
"Vauvanukke on alennettu kulkuesteeksi, jota potkitaan tieltä. Lasten itsensäkin mielestä leluja on liikaa ja niitä pitää viedä vintille ja varastoon", Helsingin opettajankoulutuslaitoksen lehtori Marjatta Kalliala huokaa.
Tutkiessaan 6-vuotiaiden lasten leikkikulttuuria väitöskirjassaan Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä Kalliala törmäsi räikeään ristiriitaan: samaan aikaan kun lasten huoneiden neliöt eivät riitä lasten lelujen säilytyspaikoiksi, kaikissa päiväkodeissa leluja ei välttämättä ole säästösyistä ollenkaan.
"Olin tyrmistynyt, että päiväkodeissa voi olla hyllyjä, joissa ei ole yhtään lelua tai mitään muutakaan tavaraa. Tämä kertoo paljon siitä, miten Suomessa suhtaudutaan lasten tarpeisiin."
On helppo syyttää vanhempia siitä, että he ostavat lapsille liikaa leluja. Yhtä moni ei kuitenkaan arvostele aikuisten liikoja tavaroita.
"Lapset elävät samassa kuluttavassa kulttuurissa kuin aikuisetkin. Tavaroituminen on selkeä trendi."
Osa lapsista osaa kuitenkin vastustaa yltiöpäistä tavaroiden määrää.
"6-vuotiaiden ajattelussa näkyy selvästi, että aina leluja ei tarvitse leikeissä. He sanovat, että voivat leikkiä itsellään eli jotain roolia."
Lapset lukevat paljon mainoslehtiä ja seuraavat television lelumainoksia tarkkaan.
"Lapset osaavat osoittaa katalogista, minkä lelun haluavat. Heillä on hyvin asiantuntevaa puhetta leluista."
Kalliala ihmettelee vanhempia, jotka hukuttavat lapset leluihin.
"En näe mitään syytä, miksi vanhempien pitäisi ostaa paljon leluja. Lelut eivät toisaalta pilaa leikkiä, ainakaan jos ne eivät valtaa kaikkea leikkitilaa."
Lelut kannustavat parhaimmillaan lapsen mielikuvituksen kehitystä. Varhainen harrastuttaminen, televisio ja tietokonepelit syövät aikaa ja energiaa leikiltä.
"Leikki on lapselle toinen maailma, johon he häipyvät, ja mistä aikuiset eivät tiedä mitään. Lapsella saa olla salaisuuksia. Toinen asia on kuitenkin se, että valmiit televisiosta ja tietokonepeleistä tulevat kuvat vangitsevat lapsen ajattelua."
Silikonirintojen alla sykkii
"En olisi uskonut kaipaavani anorektisia barbeja, mutta barbin silikonirintojen alla sykki sentään lämmin sydän", Kalliala miettii.
Nykylelut kuvaavat kaupallisuuden lisäksi suhtautumistamme ammatteihin, ikään ja julkisuuteen.
"Barbilla oli ihmisläheinen ammatti kuten sairaanhoitaja. Bratz-nukke on sen sijaan kylmänoloinen bilettäjä. Jos Bratzilla on joku ammatti, se on kai joku televisiosta tuttu Idols-tähti."
Erityisen huolissaan Kalliala on siitä, että lasten itsensä ikäiset nuket ovat hävinneet. Vauvanukeista siirrytään suoraan aikuisten maailmaan.
"Bratz-nuket ovat kurvittomia, mutteivät kuitenkaan lapsia. Isopäiset ja meikittömät Bratzit näyttävät isoilta lapsilta, jotka haluavat olla vanhempia kuin ovatkaan. Ehkä ne iskevät sen takia nykylapsiin, joiden mielestä on lapsellista olla lapsi."
Samoin lasten itsensä ikä hyppää vauvasta teiniin. Pukeutuminen on yhä varhemmin paljastavaa ja aikuisten tieto kuten parisuhdesotkut vuotavat televisiosta lasten tietoisuuteen.
"Päiväkoti-ikäiset tytöt leikkivät salaa nukeilla, koska se on lällyä ja lapsellista. He leikkivät kotona, mutta eivät julkisesti muiden lasten nähden päiväkodissa."
Lapset itse eivät silti välttämättä ole muuttuneet niin paljon.
"Lasten kiinnostus Bratzeihin voi olla ulkokohtainen. Lapset eivät esimerkiksi tiedä mitään baareista, joissa Bratzit käyvät. He kehittävät leikkeihin jotain muuta, kuten ihan tavallisia kotileikkejä."
Leikin ikä supistuu samaan aikaan lapsilla ja kasvaa aikuisilla, koska kaikkien tulee tavoitella teini-ikää.
"Aikuisten leikit ovat nykyään hyväksyttävämpiä. On kuitenkin mielenkiintoista, että esimerkiksi roolipeleistä puhutaan peleinä eikä leikkeinä. Ehkä tässä yritetään peitellä sitä, että kyseessä ovat hyvin samanlaiset leikit kuin lapsillakin."
Kalliala muistuttaa, että leluilla on tiukemmat sukupuoliroolit kuin oikeilla tytöillä ja pojilla.
"Leluissa sukupuoliroolit näkyvät pelkistettyinä. Lapset osaavat kuitenkin taistella tätä vastaan ja saattavat esimerkiksi kyniä barbien hiuksia ja piirtää naamaa eri kuosiin."
Heitä leluaseet roviolle
Lapset eivät enää kokoonnu niin paljon leikkimään pihaleikkejä kuin ennen.
"Pihaleikeissä eri ikäiset tytöt ja pojat leikkivät yhdessä. Lelut ja roolit valitaan sukupuolen perusteella, joten tytöt ja pojat eivät leiki niin paljon enää yhdessä."
Poikien on annettu vuosikymmeniä leikkiä nukeilla ja tyttöjen autoilla.
"Suurin osa näistä tiedostavien vanhempien hankkimista leluista jäi käyttämättä. Leluja ei enää juurikaan hankita ristiin. On tärkeää, että lapselle ei sanota, millä tyttö saa leikkiä ja millä poika saa leikkiä, vaikka lopulta leikit menisivät perinteiden mukaisesti."
Aikuisilla on usein vaikeuksia suhtautua aseleluihin. Ruotsissa leikkiaseita on jopa poltettu roviolla.
"Aseet ovat muuttuneet aina oikeiden aseiden muuttuessa. Osa vanhemmista antaa poikien leikkiä vanhoilla pyssyillä, muttei uusilla. Tässä ei ole ihan tajuttu asian ydintä. Lapsia kiinnostaa hyvän ja pahan taistelu. Aika määrittää sitä, ketkä taistelevat ja millä. Nykyisin nämä hahmot tulevat paljon televisiosta."
Kalliala ei usko, että leluaseiden kielto vaikuttaisi maailmaan.
"Lelut ovat miniatyyrejä maailmasta, vaikka eivät olekaan kattavia. Sillä on rajansa, mistä leluja voi syyttää", Kalliala muistuttaa.
Materiaalilapsi ja hillopurkkityttö
Nean ja Samin on vaikea valita lempileluaan
"Tämä on kiva", Nea, 3, sanoo My little ponyn siivet kädessään.
Koro-Rissasten pihassa on trampoliini, keinu ja yksittäisiä leluja. Olohuoneessa on lelukori ja lastenhuoneessa leluja on lisää.
Nea tykkää kasettisaduista, maatilan eläimistä ja videoista. 12-vuotias Sami-veli ei leiki juurikaan enää muilla leluilla kuin Warhammer-sotilailla.
"Robotit on liian lapsellisia, mutta pikkuautoilla ja aseilla leikin vielä joskus", Sami selittää.
"Sami ymmärtää, että Warhammer-sotilaat ovat rahallisesti arvokkaita ja hän kohtelee niitä hyvin", Virpi-äiti kehuu.
Molemmilla lapsilla on vielä pehmolelut.
"He turvautuvat niihin yöllä", Virpi sanoo.
Vanhemmat Virpi Koro, 38, ja Mika Rissanen, 42, antavat Nean katsoa välillä televisiota ja videoita.
"Videot, televisio ja tietokonepelit tulevat yöuniin. Sami taistelee välillä jotain vastaan yölläkin ja heräilee. Samin pelaamista joudutaan rajoittamaan varsinkin kesäpäivinä", Mika kertoo.
Sekä Virpi että Mika joutuivat lapsuudessaan tekemään leluja itse.
"Sen takia lapsille mielellään ostaa paljon leluja, kun itsellä ei ollut. Ei ole vielä tullut vastaan sellaista lelua, jota en voisi lapsilleni sallia. Eihän sitä voi kieltää esimerkiksi temppupyörää lapselta, koska hänellä voi olla lahjoja vaikka sirkustaiteilijaksi", Mika hymyilee.
"Minun mielestä kyllä esimerkiksi muovikuulat ovat vaarallisia noin pienille lapsille kuin Sami", Virpi miettii.
Bratz-nuket muokkaavat lasten muotia
"Sami on tehnyt tämän minulle", Nea sanoo ja näyttää helminauhaansa ylpeästi.
Nea on perinyt Samin vanhat lelut pikkuautoja myöten.
"Ei Nea vielä hae tyttöjen leluja. Kyllä se on enemmän aikuisten juttu koko jaottelu", Virpi uskoo.
Lelujen antamat roolimallit mietityttävät vanhempia.
"Bratz-nukeilla on viimeisen päälle muotivaatteet. Tuttavaperheen tytöt ovat niillä leikittyään halunneet itsekin muotivaatteita", Virpi miettii.
Virpin mielestä kasettisadut ovat kehittäviä leluja.
"Lapsi voi keskittyä kuuntelemaan ja miettiä myös itse", Virpi sanoo.
Strategiapelit kehittävät ajattelua
Nea ei aina leiki leluilla, vaan myös vanhat tavarat ovat mielenkiintoisia.
"Nea saattaa leikkiä vanhalla kameralla tai hillopurkilla. Sami on materiaalilapsi ja imee mainoksista ja televisio-ohjelmista vaikutteita. Kaveripiirissä on selvästi kilpailu siitä, kuka saa ensimmäisenä jonkun uusinta uutta olevan lelun", Virpi sanoo.
Vanhemmat ovat ostaneet jonkun verran leluja, jotka ovat jääneet käyttämättä.
"Sami ei ole tykännyt sähköisestä autoradasta eikä jääkiekkopelistä, eikä koottavista lentokoneista", Mika sanoo.
"Sami haluaa itse päättää leikin luonteesta, joten jääkiekkopeli ei sopinut", Virpi lisää.
"Sami elää osittain illuusiomaailmassa, koska hän pelaa stratergiapelejä. Uskon, että hänestä tulee sen takia avoimempi uusille ajatuksille ja mullistaville maailmoille", Mika sanoo.
Hertta-Mari Kaukonen
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen