Idiootit eduskuntaan

Olin tehnyt monta viikkoa kampanjatyötä ja tarvitsin rentoutusta. Olin jo ajatellut vetäytyä koko hommasta, mutta idioottikaverini uhkaili yhä paljastavansa elämästäni erään häpeällisen ja nolon yksityiskohdan, jos niin tekisin.

Olin janoinen, vittuuntunut ja kaipasin seuraa. Astuin sisään erääseen Tampereen keskustassa sijaitsevaan anniskeluravintolaan.

Hain juoman ja tähystin. Hain toisen juoman ja join sen. Join vielä viisi tai kuusi, ehkä kahdeksan juomaa ja pari snapsia.

* * *

Eräässä pöydässä istui viinilasin äärellä nuori, suurin piirtein ikäiseni nainen, tavallisen tyylikkäästi pukeutunut. Istuin pöytään lupaa kysymättä.

"Morjens", pamautin, "lähes kuule mun mukaan. Saat viissataa yöstä."

Nainen vaikutti ällistyneeltä ja loukkaantuneeltakin. Toistin kuitenkin tarjoukseni. Nyt nainen nauroi minulle päin naamaa.

"Sori, mä en tee töitä sillä alalla", nainen sanoi huvittuneena.

"Ai. Milläs alalla sä sit niinku teet töitä?" kysyin minä.

"No kuule. Mä olen kansanedustaja."

"Jaa. Ahaa. Siis niinku ihan oikeesti?"

"Kyllä", hän vakuutti. "Mun nimi on Rosa."

"No sehän on hieno homma. Ihan oikea kansanedustaja. Meikäläinenkin on vähän niinku politiikassa."

"Millä tavalla?"

"No meillä on tällanen uus niinku puolue, Idioottipuolue", sönkötin minä.

"Idioottipuolue? Vähän niin kuin se Hollannin pedofiilipuolue."

"Ei me mitään homoja hei olla! Eikä me lapsia..."

"Vähän tuollaista vennamolaista äijähybristä kuitenkin. Onko teillä joku ohjelma?" kansanedustaja kysyi.

Näytin innoissani hänelle vaaliohjelmaamme. Nyt käytäisiin oikein poliittista debattia. Hänen huomionsa kiinnittyi puolueemme teemaan numero neljä: Kaikille sossusta lahjakortti thaimaaseen että päästään huoriin. Kansanedustaja kohotti kulmiaan.

"Niin mitä?" kysyin. "Onks siellä joku ongelma?"

"Mun mielestä seksiturismi on eettisesti todella arveluttavaa, eikä yhteiskunnan tulisi sitä rahoittaa. Sossun rahat on tiukilla muutenkin."

"Mutta me annettais sossulle lisää rahaa!" puolustauduin.

"Kuvitellaanpa, että olis yhteiskunta, jossa olis rajattomat resurssit. Voisi perustaa säätiön, joka jakaisi matka-apurahoja. Mutta seksiturismiin liittyvän apurahan myöntämisperusteena täytyisi olla esimerkiksi joku tutkimus, jossa tarkasteltaisiin seksiturismin vaikutuksia. Niin, että en kyllä kannata", kansanedustaja päätti.

"Höh. Mitäs sitten tehdään, jos ihmistä panettaa? Pitäiskö Suomessa olla valtion ilotaloja sitten?" penäsin. Nyt vaan tiukkana!

"Bordelli julkisena palveluna tuntuu epäluontevalta. Jos lähdetään siitä faktasta, että prostituutiota esiintyy maailmassa, jonkinlainen näiden naisten oma osuuskunta olis varmaan paras vaihtoehto."

"Miten niin vaan naisten?" yritin.

"No kai säkin myönnät, että prostituoiduista murskaava enemmistö on naisia? "

"Niin..."

"Anteeks, että mä sanon näin, mutta, jos te pääsisitte eduskuntaan, mä luulen, että teidän asianne pyrittäis vaikenemaan kuoliaaksi. Valitan."

* * *

Kansanedustaja pukeutui, kiitti keskustelusta ja toivotti kaikesta huolimatta onnea vaaleihin. Toivotin hänelle samaa, mutta hän sanoi, ettei olisi mukana ensi vaaleissa.

Jäin hieman surkeana yksin istumaan. Hän taisi sittenkin pitää minua vähän tyhmänä. Typeränä humalaisena äijänretaleena. Ehkä olisi sittenkin parempi vetäytyä koko hommasta.

* * *

Havahduin, kun nuorehko mies pomppasi pöytääni.

"Terve. Olen toimittaja ylioppilaslehti Aviisista. Kuulin, kun tarjosit juuri kansanedustajalle rahaa seksistä."

"No, niin taisin tehdä."

"Eksä tienny, kuka se on?" hän kysyi.

Pyöritin päätäni. Ennen kuin ehdin reagoida, toimittaja nappasi vaaliohjelman pöydältä, otti minusta valokuvan, tsekkasi nimeni, kiitti skuupista ja häipyi.

Näin silmissäni opiskelijalehden otsikot. Tämä olisi tuhoni. Nyt olisi ihan sama, mitä minusta kerrottaisiin. Rehtorin auton konepellille kakkiminen teini-iässä ei olisi mitään tämän hölmöyden rinnalla.

Juhani Savo

Idioottipuolue jatkaa verkko-osoitteessa idioottipuolue.blogspot.com