Olla, omistaa ja lisääntyä

Kymmenen vuotta sitten ajattelimme, että kun 25 vuoden rajapyykki on ylitetty, olemme Aikuisia isolla A:lla. Vakaaseen aikuiselämäämme kuuluu ainakin vakituinen työpaikka ja vakituinen parisuhde. Runkopatjan tilalle on tuotu oikea sänky eikä pilkun jälkeen enää pohdita, mennäkö jatkoille ja kenen luokse.

Yli 25-vuotias on aikuinen. Saa äänestää, adoptoida ja pääsee jopa viikonloppuisin Ruotsin-laivalle ilman huoltajaa.

Oikeuksien ja velvollisuuksien jälkeen aikuisuutta mitataan usein omistamisella ja siviilisäädyllä. Suomalainen perus-Päivi menee ensimmäisen kerran naimisiin noin 29-vuotiaana.

Huokaisemme helpotuksesta; emme ole vielä täysin menettäneet saavuta tilastollinen aikuisonni -peliä. Sen sijaan lisääntymisen kanssa alkaa olla jo vähän kiire. Toisen meistä pitäisi tulla raskaaksi kahden kuukauden kuluttua, jotta hän ennättäisi perus-Päivin tahtiin (isäehdokkaat voivat ilmoittautua Aviisin toimitukseen). Päivi kun alkaa pyöräytellä kersoja 27,9-vuotiaana.

Aikuiskoti on oma ja siellä ei tiskata

Me asumme yksin ja vuokralla, kuten kolme neljäsosaa suomalaisista alle kolmekymppisistä. Oikeat Aikuiset asuvat omistusasunnoissa, joissa heillä on tilaa 38 neliötä per henkilö.

Tässä suhteessa aikuisuus kuitenkin lähestyy meitä kädet ojossa, sillä ensimmäisen asuntolainan ottamisikä on laskenut. Tällä hetkellä eniten asuntolainoja ottavat 26-35-vuotiaat, ja pankin kanssa solmitaan avioliittoakin sitovampi suhde keskimäärin yli 20 vuodeksi.

Normisuomalaisen tuloista 30 prosenttia kuluu asumiseen, mutta meidän koppimme nielevät niistä lähes
40 prosenttia.

Perus-Päivin asuntokuntaan kuuluu luonnolliset 2,12 ihmistä. Jos Päivi kuitenkin asuu yksin, on hänen asuntonsa 57-neliöinen. Aika uskomattomia lukuja, ihmettelee opiskelija pikku yksiössään. Yksi suomalainen keski-ikäisyyden mittari, sanomalehti, kolahtaa sentään vuokrakolon postiluukusta joka aamu.

Millä aikuiskodin neliöt on täytetty? Aaltomaljakoilla ja nahkasohvilla? Sellaisista meillä ei valitettavasti ole tilastotietoa. Sen sijaan tiedämme, että pakastin surisee 87 prosentissa, mikro 84:ssä, pesukone 87:ssä ja astianpesukonekin 50 prosentissa kotitalouksista. Televisio on lähes jokaisella. Näin ollen kodintekniikka-aikuisuus odottaa tiskikoneen hankkimista. Hienoa. Autoa meillä ei sen sijaan ole, eikä se ole edes hankintalistalla, vaikka sellainen on jo 70 prosentilla kotitalouksista.

Vastuuta vaaleista vai omasta elämästä?

Aikuisilla on tietysti rahaa. Meilläkin on, mutta ei tarpeeksi. Oikeasti aikuistuneen 25-29-vuotiaan tilille kolahtaa palkkapäivänä vajaat 2700 euroa. Iätön Palkansaaja-Päivi tienaa noin 2200 euroa kuussa ja hänen miehensä Perttu 500 enemmän.

Opiskelija on kateellinen. Silti meillä on mahdollisuus matkustella jo nyt kuin aikuinen. Perus-Päivin ulkomaanmatkat suuntautuvat useimmiten Viroon, Espanjaan ja Ruotsiin. Nähty, nähty ja nähty.

Aikuisuudella tarkoitetaan myös vastuuntuntoa, ja sitä meillä piisaa. Kuulumme ammattiliittoon kuten 80 prosenttia palkansaajista, ja olemme äänestäneet kaikissa vaaleissa, myös EU-vaaleissa, joihin yli puolet täysi-ikäisistä ei vaivautunut osallistumaan.

Tällaisen kai pitäisi olla aikuisuuden jaloin mittari. Kannattaako kuitenkaan hehkuttaa vastuutaan yhteiskunnasta, jos palovaroittimen patterit loppuivat joskus toissa vuonna ja vuotta pidemmälle tehtävät sitoumukset aiheuttavat puistatuksia?

Todellinen Aikuisuus saa odottaa vielä hetken.

Aino Miikkulainen,
Eeva Eronen

JK. Sarja päättyy. Aviisin tilastotutkijat ovat luonnossa lähes yhtä kauniita kuin ansiokkaassa piirroskuvituksessa.