"Toivottavasti filosofiasta ei tule tiedettä"

Miltä tuntuisi lukea opinto-ohjelmaa, jos tarjolla olisi ufologiaa, homeopatiaa ja parapsykologiaa? Vaikkei ainakaan vielä ole, tieteen ja epätieteen rajankäynnistä kiinnostuneille on tänä keväänä tarjolla valtakunnallinen Tieteen ja epätieteen rajoista -verkkokurssi.

Epätieteet ovat näennäisen tieteellisiä oppialoja, jotka eivät täytä tiedeyhteisön mielestä muun muassa objektiivisuuden, autonomisuuden, kriittisyyden ja edistyvyyden vaatimuksia.

Epätieteen tuloksia ei pyritä kehittämään, koska niiden uskotaan jo selittävän parhaimmillaan jokaisen yksityiskohdan ihmisestä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta.

Esimerkiksi oulunsalolainen Utele Groupin perustaja, vaihtoehtoterapeutti Jorma Saarni on kehittänyt mielestään kaikki fysiikan teoriat yhteen kokoavan teorian. Teoria mahdollistaa Saarnin mukaan muun muassa saasteettoman vety-energian sovelluksen ja syövänhoitokoneen. Teoriaa ei ole julkaistu kokonaisuudessaan, etteivät muut kuin hänen yrityksensä pystyisi hyödyntämään keksintöjä.

Tutkijan oma ideologia ei saisi määrittää tutkimustuloksia. Kuitenkin Stalinin aikaan Neuvostoliitossa oli vallalla maan aatteeseen hyvin istuva lysenkolaisuus eli hankittujen ominaisuuksien periytymisoppi. Kun teoriaa sovellettiin valtakunnan maatalouspolitiikassa, oli seurauksena laaja nälänhätä.

"Jokaisella tutkijalla on varmasti uskomuksia ja on varmasti myös uskovaisia tutkijoita, mutta uskomukset eivät saa määrätä metodologiaa tai tieteen tiedollista sisältöä. Uskomuksista, ennakkoluuloista ja mutu-tuntumasta pitää jalostaa tiedettä", Tieteen ja epätieteen rajoista -kurssin suunnittelija Maija Kallinen sanoo.

Homeopatiaa nimitetään uskomuslääkinnäksi, koska tieteen näkökulmasta se perustuu uskomuksiin.

"Ihmisten on vaikea hahmottaa eroa, että yrteillä ja kasveilla on kyllä terveydellisiä vaikutuksia, mutta niiden kemiallisia ominaisuuksia on tutkittu vähän", Kallinen sanoo.

Yliopistossa rönsyilevät epätieteet

"Tieteen ja epätieteen rajan pitäisi olla selkeä, mutta käytännössä se on epäselvä", filosofian tuntiopettaja Vesa Jaaksi miettii.

Tieteen ja epätieteen rajaa ei ole aina helppo vetää niin, että yliopistossa olevat oppiaineet olisivat tiedettä ja muut eivät. Selkeä esimerkki löytyy Edinburghin yliopistosta, jossa psykologi Susan Blackmore tutkii parapsykologiaa eli ihmisten ja eläinten yliluonnollisia kykyjä kuten telepatiaa.

"Kun psyykkinen tutkimus syntyi 1800-luvulla, parapsykologiaan tunnettiin kiinnostusta, mutta tutkimuksissa ilmeni meediohuijauksia. Myöhemmin metodologiaa on yritetty viilata paremmaksi", Kallinen sanoo.

Tieteen tuntomerkit, erityisesti objektiivisuuden vaatimus, ovat helpoimmin todennettavissa määrällisessä kuin laadullisessa tutkimuksessa.

"Laadullisen tutkimuksen edustajat joskus itse sekoittavat subjektiivisten kokemusten roolin tutkimusaineistona ja väitteille tarjottavana evidenssinä", filosofian professori, Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto sanoo.

Säännöllisin väliajoin yliopiston eri oppialoja moititaan epätieteellisyydestä. Varsinkin nuoriin tieteisiin suhtaudutaan skeptisesti.

"Nykyajan esimerkkinä 15 vuotta sitten käytiin keskustelua hoitotieteen asemasta, voisiko siitä tulla varsinaista tiedettä", Jaaksi sanoo.

Epätieteestä arvostetuksi tieteeksi

Tieteiksi voidaan määritellä tiukimmillaan vain sellaiset oppiaineet, joilla on tarkasti rajattu oma tutkimuskohde ja tätä kohdetta vastaava metodologia. Tällöin soveltavat tieteet rajautuvat helposti pois tieteiden kentältä.

"Pitäisi erottaa toisistaan tiede ja tutkimus. Vaikkei oppiaine olisi varsinaista tiedettä, sen sisällä voidaan tehdä hyvää tutkimusta", Jaaksi sanoo.

Epätieteiden tutkimuskohde ei välttämättä ole selkeä, eikä aina edes yksiselitteisesti olemassa, kuten vaihtoehtohoitojen energiakentät.

Mutta aina tiede ei pysty sen parempaan.

"Välillä tieteellisistä teksteistä puuttuu selvitys siitä, mitä tutkitaan. Eiväthän ne silloin ole varsinaisesti tieteellisiä. Pitää tietää, mitä tutkii. Siis kun tutkii ihmistä, ei saa tutkia ihmistä kivenä", Jaaksi yksinkertaistaa.

Epätieteessä voi tulla esiin kiinnostavia tutkimuskohteita myös tieteelle.

"Epätiede samoin kuin science fiction voi sopivana annoksena innostaa myös tieteellistä mielikuvitusta", Niiniluoto sanoo.

Tiede on koko ajan muutoksessa ja joistakin epätieteistä jalostuu lopulta tieteitä.

"Monessa epätieteessä on tieteen alkuja, mutta ei kaikissa. Esimerkiksi keskiajan alkemiasta on myöhemmin jalostunut kemiaa. Ufologiasta ei voi tulla mitään, koska tiede tutkii sitä, mikä on todellista tai epätodellista", Jaaksi sanoo.

Kehityskulun voi nähdä niinkin päin, että tiede tai virallinen tieto voidaan syrjäyttää epätieteen asemaan.

"Astrologia oli luonnontietoa 1600-luvulle asti. Nykyisin se on populaaria harrastelua", Kallinen sanoo.

Mikä sitten olisi seuraava potentiaalinen tiede?

"Toivottavasti ei ainakaan filosofia, koska silloin filosofia menettäisi sen, mitä se on. Tiede tietää, filosofia ei tiedä. Filosofia tutkii tietojen yhteyksiä", Jaaksi miettii.

Hertta-Mari Kaukonen