Kahden pullan puristuksessa

Stollen (stollen) on saksalainen joulupulla, joka leivotaan miljoonissa kodeissa joka vuosi. Jouluhalko (bûche de Noël) puolestaan on ranskalainen, puuhalon muotoon valmistettava leivonnainen, joka juontaa juurensa pakanallisen hedelmäpuuhalon poltosta.

Kumpikaan maa ei voi kuvitella viettävänsä joulua ilman omaa könttiään pöydässä. Mutta miten on muun maailman laita? Päätimme testata, onko stollenista tai jouluhalosta mihinkään suomalaisessa suussa, ja jos mahdollista, äänestää toinen (tai molemmat) ulos.

Joulumötiköitä maistellessa mietteet siirtyivät puhuttelevaan kulttuurikritiikkiin. Mitä on saksalaisuus, mitä on ranskalaisuus? Selviävätkö nämä kysymykset pullan avulla?

Preussilaisen sotilaskurin korkeaveisu

Alkuperäisen (echt) stollenin pitää painaa kaksi kiloa ollakseen stollen. Yrityksemme ei ainakaan kauaksi jää. Pölytän uunista tulleiden pullien päälle asianmukaisen puolen sentin kerroksen tomusokeria. Lyömme pullat pöytään ja kutsumme raadin koolle.

"Jo ensimmäisen siivun jälkeen tuntuu, kuin olisi Puola toisessa maailmansodassa. Totaalinen Blitzkrieg suulle", puuskaisee intendentti Otto Köngäs heti alkuun.

Keskustelu ajautuu puimaan saksalaista estetiikkaa. Raati ihailee stollenin monumentaalisuutta ja järkähtämättömyyttä. Stollenin syöminen nähdään metaforana preussilaiselle sankarikuolemalle. Se on materialisoitunutta marssimusiikkia, Wagnerin taikatulet, nietzscheläisen elämänhalun purkautumista pangermaanisen Brünnhilden reisille.

"Avainkysymykseksi jää, onko stollen monumentti saksalaiselle monumentalismille, vai onko monumentalismi monumentti stollenille", tiivistää stollen-esteetikko Mikko Gustafsson.

Kun vien stollenia suulleni, tulen epähuomiossa hengittäneeksi sisään. Tomusokerikuorrute syöksyy keuhkoihini ja saan pöllyävän yskänkohtauksen.

"Yhdyn Jokeliniin", Gustafsson toteaa.

Monta palaa syötyämme alamme voida pahoin. Olemme taistelleet puolitoista stollenia ja joudumme luovuttamaan. Päässä jyskyttää.

Gustafsson alkaa ymmärtää saksalaisuuden harha-askelia.

"Tässä tilassa ei voisi keksiä muuta kuin holokaustin, sillä kaikki pienet ja herkät kanavat on tukossa."

Päätämme syödä jouluhalon toisena päivänä. Raati on nyt ilkeän sairauden kynsissä. Stollenin määrittelemätöntä kauhua pöyristellen kierimme Tuulensuuhun.

Halko on luovutusvoitto

Muutaman päivän päästä olemme valmiita testaamaan toisen jötikän, ranskalaisen jouluhalon. Käärö on muuttunut jääkaapissa halkomaisen kovaksi.

Sen koristeleminen mokkavaahdolla ja Marianne-rouheella on mukavaa puuhaa. Valmis halko on näyttävän näköinen ja kokoinen.

"Syödään nyt jo se", Gustafsson älähtää malttamattomana.

Halkoa syödessä analyysi alkaa. Kakku pettää kaikkien odotukset. Ulkomuoto lupasi paljon, mutta prameus ei korreloi maun kanssa.

"Pinta on kaunis, mutta sisältö suuri pettymys, päinvastoin kuin stollenissa", Gustafsson pohtii.

"Voisin soveltaa tähän bukowskimaista vertausta. Jos miehen pitää valita kahvia keittelevän kotitytön ja psykoottisen pirihuoran väliltä, miten käy? Tämä kakku on se kotityttö", Köngäs heittää.

Vaikka stollen on brutaali kokemus, tarjoaa se syöjälleen unohtumattoman haasteen. Halko puolestaan muistuttaa suurten teattereiden väliaikaleivoksia: Se on imelän makeaa ja saa ihmisen haluamaan jonnekin muualle.

"Me kaipaamme painia elämään. Stollen tarjoaa sitä, tämä ei", Gustafsson kritisoi.

Huomaamme puhuvamme pelkästä jouluhalon pintatasosta, kun stollenia syödessämme keskustelu liikkui ideologioissa ja merkityksissä. Jouluhalon pinta on sen sisältö, se ei tarjoa tarpeeksi henkisiä virikkeitä. Siltä puuttuu joulupullan armoton substanssi.

"Tämän kakun ympärille ei voi perustaa kulttia. Siksi se on epäonnistunut", Köngäs kuittaa.

Elämään ja estetiikkaan turhautunut raati hörppii viimeiset kahvit posliinikupeista ja siirtyy oleskeluhuoneeseen keskustelemaan taiteesta ja totalitarismista. Laitan Wagnerin Nibelung-oopperan soimaan.

Jantso Jokelin

Stollenin ja jouluhalon reseptit osoitteesta www.pirkka.fi

Saksalainen stollen on ikivanha

Stollenilla on takanaan merkillinen ja moni-ilmeinen historia. Stollenpullan prototyyppi kehitettiin Dresdenissä jo 1450-luvulla. Sen on alun perin ajateltu symboloivan Jeesus-lasta. Stollenia on siis ilmeisesti myös kapaloitu. Tomusokerikuorrutus viittaisi Jeesuksen puhtauteen ja viattomuuteen.

Alkuperäisenä ja parhaana stollenina pidetään edelleen dresdeniläistä Kristus-stollenia (Christstollen). Dresdenissä stollenia valmistetaan suurella ylpeydellä. Satoa mitataan joka vuosi suuressa Stollenfest-tapahtumassa, jossa valitaan stollentyttö ja valmistetaan neljä tonnia painava jättistollen. Halkaisijaltaan noin viiden metrin pullaa kuskataan vaunuissa kaupungilla ja myydään pienissä paloissa ihmisille stollen-leikkirahaa (stollenthaler) vastaan. Dresdeniläisen stollenin laadun takaa Stolleninsuojeluyhdistyksen (Stollenschutzverband) myöntämä laatusinetti.

Ranskan jouluhalko ei ole puoliksikaan niin hauska kuin tämä vallaton mötikkä. Stollenin hieno historia ja jalo maku hakkaavat ranskalaisen halon ansiot mennen tullen. Suomessa stollenia löytyy nykyään myös valmiina kaupoista. Joten stollenia pöytään!

Jantso Jokelin