Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Hei ihminen, mene taidenäyttelyyn

Aviisi selvitti, mitä Tampereen galleriat ja museot tarjoavat helmikuussa

Biomekanoideja ja lateksimuukalaisia

"Humoristinen ja mukava kaveri", luonnehtii kuraattori Sven Femerling muotoilija ja taiteilija H.R. Gigeria.

Seitsemänkymppinen Giger tunnetaan parhaiten kauhu- ja science fiction -elokuvia varten suunnitelluista painajaismaisista hirviöistä. Hänen kuuluisin luomuksensa Alien toi hänelle Oscarin vuonna 1980.

Gigerin sympaattisuutta kehuessaan Femerling seisoo kiiltävän mustan pöytä- ja tuoliryhmän vieressä, joka on koristeltu luilla ja kalloilla. Painajaishuonekalut Giger suunnitteli Dyyni-elokuvaa varten, mutta ohjaajavaihdosten takia niitä ei koskaan käytetty.

Sama tarina toistuu useiden näyttelyesineiden kohdalla. Kulttimuotoilija suunnitteli silmäähiveleviä hirviöitä, mutantteja ja demoneita useita elokuvia varten. Yleensä hän joutui kuitenkin pettymään, sillä osa hankkeista kariutui kokonaan, kun taas toisissa Gigerin suunnitelmia ei toteutettu niin kuin hän olisi toivonut.

Jälkeen on silti jäänyt suuri joukko maalauksia, luonnoksia ja muuta materiaalia, jota nyt on esillä Tampereen taidemuseon näyttelyssä. Suomen museoissa Gigerin tuotantoa ei ole aiemmin nähty.


Näytillä on paljon Alien-materiaalia, kuten kypärä, jota muukalaista esittävä näyttelijä elokuvassa käytti. Lateksista ja polyuretaanista valmistettu hirviöpää on näytillä nyt luultavasti viimeisiä kertoja, sillä materiaalit kestävät aikaa huonosti.

Gigerin elämäntyöstä vain viitisen prosenttia liittyy elokuvaan. Se on kuitenkin hänen aiemman uransa kulminaatiopiste, sillä muukalainen tehtiin Gigerin varhaisissa maalauksissa esiintyneen pitkäkalloisen ja silmättömän hahmon pohjalta.

"Se on kauhistuttava olento, joka ei näe mitään, mutta aistii kaiken", Femerling kuvailee olentoa.

Punaisena lankana läpi Gigerin tuotannon kulkee ihmisen ja koneen fuusio. Liha, luut ja pääkallot yhdistyvät eri projekteissa eri tavoilla teräkseen ja elektroniikkaan. Gigerin biomekaanisissa luomuksissa on myös paljon puoli-inhimillistä seksuaalisuutta. Maaliruiskulla tehtyjen maalausten fotorealistisen pinnan alla väijyy kiehtova kauhun ja kiiman kombinaatio.


H.R. Giger: Art - Design - Film
Tampereen taidemuseossa (Puutarhakatu 34) 5.4. saakka





Maalauksia kolmessa ulottuvuudessa

"Uskon, että maalauksen keinoin on mahdollista ilmaista jotain Â’enemmänÂ’. Maalaaminen on visioiden luomista, jossa vain mielikuvitus on rajanaÂ’", valottaa kuvataiteilija Ville Laaksonen taiteensa lähtökohtia.

"Pyrin maalauksissa tekemään näkyväksi jotain sellaista, jota ei todellisuutta jäljentävin keinoin pystytä ilmaisemaan."

Laaksonen on 31-vuotias turkulainen taidemaalari. Galleria Saskiassa meneillään oleva näyttely Usko on hänen toinen suurempi yksityisnäyttelynsä. Se on osa kolmen näyttelyn kokonaisuudesta. Toivo ja Rakkaus ovat tulossa myöhemmin tänä vuonna.

Taiteisiin perehtymisen Laaksonen aloitti kymmenen vuotta sitten taidehistorian opinnoilla, joiden jälkeen hän siirtyi taiteen tekemisen pariin ja taideteolliseen korkeakouluun. Aluksi hän oli kiinnostunut kuvanveistosta, mutta ryhtyi pian maalaamaan. Sitä Laaksonen teki viiden vuoden ajan.

"Viime vuonna löysin tavan yhdistää ilmaisumuodot", hän kertoo.


Tuloksena olivat kolmiulotteiset maalausveistokset, joita Usko, Toivo, Rakkaus -näyttelykokonaisuus perinteisten kaksiulotteisten maalausten ohella esittelee. Ne koostuvat puukehikosta ja sen päälle pingotetusta suuresta kankaasta.

"Tämä on fuusio, jossa maalaukset muuttuvat veistoksiksi, mutta pysyvät kuitenkin maalauksellisina. Mielenkiintoista tässä on se, että teoksia voi lähestyä vapaammin eri suunnista", Laaksonen avaa maalausveistoksen ideaa.

Monisävyiset veistokset vaikuttavat läpikotaisin modernilta taiteelta, mutta Laaksonen itse määrittelee niiden yhdeksi innoittajaksi antiikin veistotaiteen.

"Alun perin monet marmoriveistokset olivat väritettyjä eivätkä suinkaan puhtaan valkoisia, kuten museoissa", Laaksonen korjaa yleisiä harhaluuloja.

Hän myös kieltää tekevänsä abstraktia taidetta.

"Erityisesti värin kautta töissäni on impressiivisyyttä, joka pohjaa todellisuuteen. Näyttelyn yleisöä kehottaisin lähestymään teoksia avoimin mielin ja miettimään, miltä ne tuntuvat. Sitä kautta voi etsiä, mitä ne esittävät."


Ville Laaksonen: Usko
Galleria Saskiassa (Pirkankatu 6) 17.2. saakka





Naisia, hampaita ja huumoria


"Näyttelyn teema on naiseus, jota käsittelemme osittain koomisesti", sanoo Laura Paavilainen.

"Pidämme nimittäin itseämme huumori-ihmisinä", lisää Elise Mäkitalo ironiaa äänessään.

Mäkitalo ja Paavilainen ovat 26-vuotiaita valokuvataiteilijoita. Molemmat valmistuivat viime keväänä Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmasta. Mäkitalo on vapaa taiteilija, Paavilainen suorittaa maisteriopintoja Kuvataideakatemiassa.

Galleria Rajatilaan koottu Tuulessa lepattaa jäykkyys -näyttely esittelee heidän valokuviaan, joista osa on jomman kumman käsialaa ja osa yhteistyössä syntyneitä. Taiteilijoiden mukaan teemoja ovat normeissa pysyminen ja niiden rikkominen sekä kauniin pinnan alle kätkeytyvä väkivalta.


Huumoria löytyy varsinkin yhteisistä teoksista.

Mäkitalo ja Paavilainen tuntevat huumorin ja naiseuden olevan kulttuurissamme vaikeasti yhdistettävä pari — tai vähintäänkin naiseus on vakavampaa kuin mieheys.

"Mies voi olla hauska, mutta naiset eivät lähtökohtaisesti ole humoristisia", Paavilainen pohtii.

Taitelijat esittelevät puolentoista metrin korkuista valokuvaparia, jossa he esiintyvät itse mustiin pukeutuneina. Suussa olevat tekohampaat vääristävät kasvojen muotoa niin, että heitä on vaikea tunnistaa kuvasta.

"Olen säilyttänyt papan tekohampaat. Ne olivat kotona pöydällä, ja jotenkin ne piti tunkea suuhun", Mäkitalo muistelee valokuvan idean syntymistä.

"Valokuva käsittelee naisena olemisen konventioita", Paavilainen sanoo.

Keskustelu aaltoilee eteenpäin. Univormumainen asu tekee taiteilijoiden mukaan hahmosta anonyymin

"Jollain tasolla kuvassa ei oikeastaan näy muuta kuin isot hampaat", sanoo Paavilainen.

"Myös suvun perinteet kuuluvat tähän kuvaan noiden hampaiden kautta", Mäkitalo lisää. "Se yhdistyy naiseuteen ja naiseuden odotuksiin."

Lyhyt tauko.

"Mulla on tosi usein tuollainen olo", Paavilainen sanoo lopuksi. "Onko sulla?"

"On, on, joo, joo", Mäkitalo vastaa.


Elise Mäkitalo & Laura Paavilainen: Tuulessa lepattaa jäykkyys Galleria Rajatilassa (Hämeenpuisto 10) 28.2. saakka.





Taidetta kotiin pikkurahalla

Satojen tai tuhansien eurojen arvoisten taideluomien hankkiminen omalle seinälle ei vaadi enää muhkeaa lompakkoa. Taidekeskus Mältinrannassa toimivan taidelainaamon kautta tamperelaistaiteilijoiden teokset ovat pienituloisempienkin sormien ulottuvissa.

"Oikeastaan tämä on taiteen vuokraamista", tarkentaa taidelainaamokoordinaattori Katri Heinänen.

Taidelainaamo ei ole kirjasto, vaan lainatuista töistä peritään muutamien kymmenien eurojen suuruista kuukausimaksua.

Kaikki lainattavat teokset ovat myös myynnissä. Vuokra on samalla korotonta osamaksua: jos sadan euron taulua on vuokrannut kympillä kuussa kolme kuukautta, sen voi ostaa itselleen 70 eurolla.

"Teoksia on noin 700 ja valikoima on laaja. Meillä on maalauksia, grafiikkaa, piirustuksia, valokuvia ja veistoksia. Taidelainaamon provision jälkeen rahat menevät suoraan taiteilijalle", Heinänen kertoo.

Taidelainaamoa pyörittää Tampereen taiteilijaseura ja kaikki teokset ovat ammattitaiteilijoiden käsialaa.

"Esimerkiksi opiskelijoille tämä on helppo tapa hankkia taidetta. Maksun voi tehdä kuukausierä kerrallaan ja kokeilla, miltä teokset omalla seinällä näyttävät."


Tampereen taiteilijaseuran taidelainaamo
Taidekeskus Mältinrannassa (Kuninkaankatu 2)





Oskari Rantala
teksti & kuva





Lisää taidenäyttelyitä

-Vera Arjoman valokuvainstallaatioita Galleria Rajatilassa 28. helmikuuta saakka

-Arja Elovirran ja Teemu Mäen kokoamia nuorten omakuvia sekä Marko Lampisuon ja Elina Relanderin valokuvia Taidemuseossa 5. huhtikuuta saakka

-Anne Lehtelän valokuvia ja Jiipee Uusitalon kalevalakuvituksia Galleria Bukrassa 28. helmikuuta saakka.

-Suomalaisen sarjakuvan arkkitehtuuria sekä video- ja elokuvataidetta Taiderakennus TR1:ssä 13.2.-21.3.

-TAMK:n taideopiskelijoiden töitä Galleria Emilissä sekä Ikuisessa galleriassa 28. helmikuuta saakka.

-Suomalaista kuvajournalismia Mediamuseo Rupriikissa.

-Jari Arffmanin valokuvia Willa Macissa 21. helmikuuta saakka

Lisää näyttelyitä: gotampere.fi

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto