Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Asioiden oikea laita

Ammattinäkö

Huomasin yläasteen viimeisellä luokalla, että näköni oli hiukan heikentynyt. Kalvoja ei nähnyt enää kokonaan silmiä siristämälläkään. En välittänyt, sillä opetustahti oli niin letkeä, että paikkailin kalvojen aukkoja opettajan puheesta. Loppuvuodesta kirjoitin muistiinpanot kokonaan opettajan puheesta, sillä en erottanut kalvoista enää mitään tekstiä, mitä ei ollut paksunnettu kaksinkertaiseksi.


Lukiossa taivuin hankkimaan lasit, kun en enää erottanut vastaantulevien ihmisten naamoista kuin silmien kohdalla näkyvät tummat kuopat - en tunnistanut edes bestistäni muutaman metrin päästä. Vaikka aloinkin pitää rillejä koulussa, en enää koskaan kirjoittanut muistiinpanoja opettajan kalvojen tai liitutaulutekstien mukaan.

Huomasin, ettei opettaja merkinnyt ylös puheestaan niitä asioita, mitkä helpottivat omaa muistamistani. Huvitin itseäni nörttien mielipuuhalla eli kirjoittamalla ylös marginaaliin kaiken, minkä kuvittelin tietäväni opettajaa paremmin. Onneksi en aukaissut suutani koskaan.

Omien muistiinpanojen tekoon ei kannustettu millään tavalla. Yläasteella opettaja ei huomannut huonoa näköäni tai omia muistiinpanojani, mutta lukiossa merkintäni häiritsivät varsinkin yhtä opettajaa. Historianopettajani sanoi ennen jokaista näyttämäänsä kalvoa, pitääkö sen sisältö kirjoittaa ylös vai ei. Jos ei totellut, hän loi merkitseviä, pitkiä katseita ja hymähteli mielenosoituksellisesti itsekseen, niin että merkitys selvisi kaikille sanomattakin: tuo yksi tuolla takarivissä taitaa olla vähän vajaa.


Yliopistossa muistiinpanoistani tuli usein todella laveita, koska osasin vanhastaan kirjoittaa nopeasti, mutta käsialani huononi todella vaikeaselkoiseksi. Muistiinpanoni reunamarginaalihuomautuksineen ja asiaankuulumattomine kuvituksineen eivät kelvanneet kertaakaan lainattaviksi. Yhdellä erityisen tylsällä kurssilla jouduin kirjoittamaan muistiinpanoja runomuotoon, jotta vitutus- ja väsymysmigreeni ei puskisi päälle aivan täydellä teholla.

Muistiinpanojen kirjoittaminen puheesta oli helppoa opetella vaiheittain vuosien varrella. Tätä nykyä työni toimittajana on lähes täsmälleen samaa puuhaa: fiksujen ja vähemmän terävien auktoriteettien kuuntelemista ja muistiinpanojen ylös kirjoittamista tulkintojen tekemistä varten.
Melkein kaikilla tuntemillani hyvillä toimittajilla on rillit.


Hertta-Mari Kaukonen
Kirjoittaja on Aviisin toimittaja

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto