Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Hukumme omaan saastaamme

Suomi tuottaa vuodessa 80 miljoonaa tonnia jätettä. Mutta mitä ihmettä niille tapahtuu?

"Huomasitko tuon oudon hajun", Elina Tiira kysyy tavatessamme.

Vaikka ilmassa leijailee pieni pistävä tuoksu, on kysymys yllättävä. Tiiran työpaikan takapihalla höyryää satoja tuhansia kiloja mätänevää biojätettä, ja huoneen ikkunasta näkyvään kumpuun on kätketty 3 miljoonaa kuutiota inhimillisen elämän sivutuotteita neljän vuosikymmenen ajalta. Hajujen luulisi kuuluvan normaalina osana työympäristöön.

"Kyllä me olemme kaatopaikan hajuihin tottuneet, mutta oudon hajun huomaa aina. Se voi olla vaikka rikkinäinen viemäri", Tarastejärven jätteenkäsittelylaitoksella käsittelypäällikkönä toimiva Tiira naurahtaa.


Suomi tuottaa valtavan määrän saastaa joka päivä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 Suomessa syntyi hieman yli 80 miljoonaa tonnia jätteeksi luokiteltavaa materiaalia. Suurin osa siitä on kaivostoiminnan, teollisuuden ja rakentamisen jälkiä. Yhdyskuntajätteeksi laskettavaa kotitalouksien ja pienyritysten tuottamaa jätettä syntyi sitäkin noin 2,8 miljoonaa tonnia.

Laissa kuntien vastuulle annettua yhdyskuntajätteen käsittelyä hoitaa Tampereella 18 Pirkanmaan kunnan yhteisomistuksessa oleva yritys, Pirkanmaan jätehuolto. Luvut ovat täälläkin suuria. Pirkanmaan jätehuollon hoitamiin Tarastejärven ja Koukkujärven jätteenkäsittelykeskuksiin tuotiin viime vuonna 339 kiloa yhdyskuntajätettä per asukas. Jätehuollon tilaamina toimivat kuljetusyritykset tyhjentävät yli 11 000 jäteastiaa joka ikinen päivä.


Numeroita on helppo pyöritellä, mutta Tarastejärvellä ne konkretisoituvat. Keskellä aluetta kohoavalle kummulle tekisi eteläsuomalaisessa mittapuussa kelpo laskettelurinteen.

Muutaman kymmenen hehtaarin alalle levittäytyvään kasaan on koottu vuodesta 1970 lähtien aina vuoteen 2007 asti jätettä Pirkanmaan alueelta. Käytön loppumisen jälkeen sitä on päällystetty ja maisemoitu biojätteen kompostoinnissa syntyvällä maa-aineksella. Kierrätyksen lopputuotteella on siis peitetty vanhoja jätteitä.

Uusi, tiukemmat EU:n vaatimukset täyttävä loppusijoitusalue on avattu vanhan kummun viereen. Valtavan 45 tonnia painava kaatopaikkajyrän tiivistämässä kasassa makaa yli 240 000 kuutioita jätettä.

Massaan on sitoutunut valtava määrä materiaa ja energiaa, joita ei hyödynnetä enää millään tavalla.

Suomi on jätteen hyödyntämisessä EU:n mittapuulla kehitysmaa. Siinä missä Saksassa tai Ruotsissa vain murto-osa yhdyskuntajätteestä jää käyttämättä, Suomessa reilusti yli puolet menee kaatopaikkasijoitukseen.

"Tarkkaa lukemaa on vaikea antaa, mutta arvioisin, että meidän käsittelemästä yhdyskuntajätteestä hyödynnetään nyt 30-40 prosenttia" , Pirkanmaan jätehuollon viestintäpäällikkö Sinikka Jalo sanoo.

Osa hyödynnettävästä jätteestä käytetään energian tuotantoon, mutta pääasiassa sitä kierrätetään materiaalina.

"Lasia käytetään lasivillan valmistuksessa sekä hiekan ja soran korvikkeena, metalliromu menee teollisuuteen ja keräyspaperi uusien materiaalien raaka-aineeksi. Biojäte kompostoidaan mullaksi tai mädätetään biokaasuksi, ja siitä jalostetaan myös etanolia", Jalo listaa esimerkkejä jätteen hyötykäytöstä.


Säädöksiä tiukennetaan koko ajan, osin EU:n vaatimusten myötä. Valtakunnan tasolla jätelakia uudistetaan parhaillaan. Siihen on tulossa määräykset hyödynnettävän jätteen osuuksista. Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelma valmistui vuonna 2009, ja siinä asetetaan tavoitteeksi hyödynnettävän yhdyskuntajätteen määrän nostaminen 90 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

"Jätteen penkkaaminen on tullut tiensä päähän", Tiira sanoo tarkoittaen kaatopaikalle kipattavaa jätettä.

Tulevaisuudessa on tarkoitus hyödyntää nyt penkkaan päätyvää jäte pääosin polttamalla se energiaksi ja lämmöksi. Tiira laskee, että Pirkanmaan jätehuollon vuonna 2009 keräämän 81 000 tonnin kuivajätevuoren polttamisesta saatavalla sähköllä lämmittäisi Pirkanmaan jokaisen sähkösaunan kerran viikossa. Päästöjä polttamisesta tulisi vain puolet siitä, mitä jäte tuottaa hajotessaan kaatopaikalla. Lisäksi jätteen hyödyntämisellä energian tuotannossa voitaisiin korvata ympäristölle hyvin haitallista turpeen polttamista. Hyötyvoimalan rakentamisen mahdollisuuksia Tampereelle selvitelläänkin parhaillaan.

"Sopivaa paikkaa etsitään ja ympäristövaikutusten arviointi valmistuu lähiaikoina. Tavoitteena olisi saada voimalaitos käyttöön vuonna 2015. Silloin hyötykäyttö paranee huomattavasti, eikä metaania tuottavaa biohajoavaa materiaalia mene enää kaatopaikalle", Jalo kertoo.


Polttamisella on myös vastustajansa. Jätteen poltosta aiheutuvia ympäristöhaittoja pelätään. Hämeenkyröön aiemmin suunniteltu laitos kaatui pääosin paikallisen vastustuksen vuoksi. Säädökset polttamisesta aiheutuvien päästöjen arvoille ovat kuitenkin tarkat.

"Henkilökohtaisesti asuisin paljon mielummin jätteenpolttovoimalan kuin vaikka kivihiiltä käyttävän laitoksen vieressä", Tiira toteaa päästöistä puhuttaessa.

Toisaalta materiaalin kierrättämisessä olisi vielä parantamisen varaa. Tiira kertoo viime kesäisestä tutkimuksesta, jossa selvitettiin Tarastejärvelle tulevan lajittelemattoman sekajätteen sisältöä.

Kierrätykseen kelpaavan biojätteen määrä oli vähentynyt, mutta sitä löytyi edelleen huomattavia määriä. Lisäksi kartonkia, lasia ja paperia meni suoraan kaatopaikalle. Silmiinpistävin muutos oli kuitenkin kierrätyskelpoisten vaatteiden määrän kolminkertaistuminen vuosituhannen alussa tehtyyn edelliseen seurantaan verrattuna.

"Kaksi suurinta ryhmää olivat muovit ja tekstiilit. Tämä on korostetusti ruuhkasuomen ongelma. Halpaketjuista ostetaan uudet vaatteet, ja vanhat heitetään pois parin käyttökerran jälkeen", Tiira pyörittelee päätään.

Yhdyskuntajätteen kierrättäminen on kuitenkin hankalaa. Toisin kuin teollisuudessa, jossa jäte on usein tasalaatuista ja sitä tulee suuria eriä, asuminen tuottaa paljon sekajätettä.

Lajitellun jätteen kerääminen tiheästi asutulla kaupunkiseudulla on helppoa, mutta haja-asutusalueella kustannukset niin taloudellisesti kuin ympäristön kannalta kasvavat rajusti.
VTT:llä tutkimuskoordinaattorina jätetutkimuksissa työskentelevä Ulla-Maija Mrouher ymmärtää ongelman.

"Yksiselitteisesti parasta ratkaisua on mahdotonta antaa, se riippuu näkökannasta. Arvostammeko materiaalien talteen saamista vai päästöjen minimoimista vai jotain muuta?"


Jätteen hyödyntämiseen avautuu uusia mahdollisuuksia myös teknologian kehittymisen myötä. Forssassa on käynnissä kokeilu, jossa sekajätteestä tehdään dieseliä.

"Samalla teknologialla toimivaa laitosta ei ole muualla maailmassa", kehaisee projektia pyörittävän Ekoport Oy:n Jukka Kuhanen.

Toimiessaan täydellä teholla laite voisi saksalaisen valmistajan mukaan tunnissa ottaa sisään 1300 kiloa sekajätettä, josta saadaan 500 litraa dieseliä. Kuhanen suhtautuu valmistajan lukuihin hieman epäillen, mutta uskoo projektin pitkän tähtäimen mahdollisuuksiin. Toiveissa olisi saada testituotanto käyntiin kesällä, mutta laajamittaiseen tuotantoon on vielä matkaa. Myös Mrouher myöntää nopean aikataulun ongelman.

"Kiinnostus lajitteluun on lisääntynyt ja teknologiat kehittyneet. Mutta jos jäte halutaan nopeasti pois kaatopaikoilta, on polttaminen paras vaihtoehto."

Jätteen ympäristövaikutusten vähentämiseen on kuitenkin yksi keino ylitse muiden. Sekä Tiira, että Jalo muistuttavat, että paras jäte on syntymätön jäte. Jalo kertoo hieman yllättäen, että kuluttajan kannalta biojätteen vähentäminen olisi oleellisempaa kuin vaikkapa paljon parjatun muovin.

"Elintarvikkeen elinkaaren aikana on käytetty valtava määrä resursseja sen kasvattamiseen, jalostamiseen, kuljetukseen ja kylmäketjuun. Jos tuote menee roskiin, on kaikki tämä ollut turhaa."


Myös yrityksissä on herätty jätteen aiheuttamien kustannusten minimoimiseen. Juveneksella ympäristövastaavana toimiva Anu Salmela tekee jätekartoituksen kaksi kertaa vuodessa.

"Jätteen määrä meillä väheni viime vuonna 144 grammasta per asiakas 122 grammaan. Suurtalouskeittiössä hankalasti kierrätettävien maitotölkkien tilalle otettiin käyttöön maitonovot. Myös biojätteen määrä väheni."

Jätteen määrä on vähentynyt myös ruokakaupoissa vuosia alalla töissä olleen Valdemarin mukaan. Tämä on hänen mielestä luonnollista, koska poisheitettävä ruoka on kaupalle tappiota.

"Pikkukaupassa, jossa olen töissä, roskaa tulee normaalisti noin säkillinen. Ruokaa heitetään pois enää pari kiloa normipäivänä. Toisaalta aikataulut sulkemisen jälkeen ovat nykyään niin tiukat, että lajitteluun ei ehdi paneutua. Pakatut tuotteet menevät sellaisinaan sekajätteeseen."

Valdemar harjoittaa myös ruohonjuuritason kierrätystä. Sulkemisaikaan poisheitettävä ruoka päätyy usein roskiksen sijasta naapuritalon opiskelijoiden käsiin. Toimintaa ei varsinaisesti ole ketjun puolelta kielletty, mutta hän ei silti halua esiintyä omalla nimellään.


Roskat eivät katoa olemattomiin, kun säkki on saatu kannettua keräyspisteeseen. Se vaikuttaa ympäristössä pahimmillaan vielä satoja vuosia. Niinpä yhdyskuntajätteen syntymisen vähentäminen ja sen lajittelu on tärkeää, ja se on kiinni ennen kaikkea meistä itsestämme.



Juho-Matti Paavola, teksti & kuva


Jätevuori


Jätettä tuotettiin koko Suomessa vuonna 2008 yhteensä 80 miljoonaa tonnia, johon on laskettu mukaan teollisuuden tuottamat jätteet.


Kotitalouksien tuottamaa yhdyskuntajätettä syntyi vuonna 2008 koko Suomessa 2,8 miljoonaa tonnia, joista 1 ,4 miljooonaa tonnia vietiin suoraan kaatopaikalle. Lopuista jätteistä 478 tuhatta tonnia yhdyskuntajätettä hyödynnettiin energiantuotannossa ja 884 tuhatta tonnia käytettiin materiaalina.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto