Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Sota ilman sankareita

Ohjaaja Claes Olsson teki elokuvan Näsilinnan vuoden 1918 kärsimysnäytelmästä

Seisomme toisen kerroksen porrastasanteella. Korkea kartano on autio, arvokas ja tyyni, jotenkin alakuloinen.

Elokuvaohjaaja Claes Olsson opastaa meidät peremmälle. Hänen äänensä kaikuu Näsilinnan seinistä ja hukkuu tasannetta ympäröiviin huoneisiin.

Yhden oviaukon edessä Olsson pysähtyy ja osoittaa harmaata läikkää lattiassa edessämme.

"Tuo on verta. Yksi valkoisten puolen kaveri sai osuman jalkaansa Näsilinnan taistelussa, ja lattialle valunut veri imeytyi marmoriin."



Olssonin uusin elokuva, Taistelu Näsilinnasta 1918, kuvattiin juuri täällä, tässä kartanossa. Se kertoo tarinan lattian veriläikän taustalla. Valkoisten komppania tunkeutui yhdessä sisällissodan ratkaisevista taisteluista Näsilinnaan ja piti sitä päivän verran hallussaan. Kuten arvata saattaa, lyhyeksi jääneestä valloituksesta maksettiin kalliisti kummallakin puolen taisteluiden jakolinjaa.

Claes Olsson on tehnyt päätyönsä lyhyt- ja dokumenttielokuvien puolella. Ehkä siksi Taistelu Näsilinnasta ei ole kliseinen sotaelokuva toveruudesta, sankaruudesta ja taistelumoraalista. Ohjaajan mukaan elokuva on autenttinen, dokumentaarinen, eikä ainoastaan sen suhteen, että se kuvattiin juuri oikeassa Näsilinnassa.

Myös elokuvan nimiroolit ovat todellisia henkilöitä. Olsson ja elokuvan toinen käsikirjoittaja Robert Alftan tutkivat Näsilinnassa taistelleen Melinin komppanian sotilaiden kertomuksia, joihin elokuvan tapahtumat ja repliikit pohjaavat.

"Valitsin elokuvaan Pohjanmaalta harrastelijanäyttelijöitä, koska oli vaikea kuvitella, että tunnetut naamat näyttelisivät oikeita, historiallisesti eläneitä henkilöitä. Sain siinä kaupanpäällisinä myös sikäläisiä murteita", Olsson kertoo.

Miten on, Claes Olsson, eikö sisällissotaa ole puitu jo riittävän monessa elokuvassa?

"Sisällissodan tragedia oli kummallakin puolella, ei pelkästään punaisten puolella. Siitä ei ehkä ole puhuttu, koska tiedetään, että sodan jälkeen punaisia kohdeltiin huonosti ja vietiin vankileireille", Olsson sanoo.

Elokuvan tarina ei ole seikkailu, vaan kuvaus ihmisten kärsimyksestä. Glorifiointi puuttuu.

"Meillä on elokuvassa kohtauksia, joissa sotilaat puhuvat suoraan kameralle. Halusin tuoda katsojalle todellista vieraantumisefektiä."

Kuten punaisten taistelijoidenkin puolella, vain harva valkoisten sotilas oli saanut kunnollisen sotilaskoulutuksen. Claes Olsson kertoo, että Melinin komppaniassa kaksi sotilasta kuoli, kun he yöllä pakokauhun vallassa seivästyivät toveriensa kiväärien pistimiin.

"Elokuvan avustajistakin vain muutamalla oli mitään kokemusta sotaväestä. Silti kaikilla oli kiväärit, joissa ei tosin ollut panoksia, mutta joissa oli pistimet. Yritin saada kuvauksiin käyttöön kumipistimiä, mutta niitä ei löytynyt tarpeeksi montaa kappaletta."

Myös paukkupatruunoiden aiheuttama melu aiheutti elokuvan tekijöille ongelmia, varsinkin kaikuvassa Näsilinnassa.

"Kaikilla piti olla korvatulpat. Niitä yritettiin peittää meikkaamalla, mutta silti ne näkyvät lähikuvissa, ja niitä poistettiin digitaalisesti jälkeenpäin."



Claes Olsson ei koskaan kouluttautunut elokuvaohjaajaksi. Kun hän keväällä 1968 pääsi yliopistoon, oli opiskelijalakko juuri alkanut.

"Kävin siellä oppilaitoksessa, eikä siellä ollut ketään muuta kuin tylsistynyt vahtimestari. Ajattelin, että ei piru vie, en tuhlaa tähän neljää vuotta, alan vaan tekemään leffoja."

Niitä syntyi nopeassa tahdissa, oli kaitafilmiä, 16-millistä. Olssonin filosofia oli, että tekemällä oppii. Kun kukaan ei suostunut tuottamaan tuntemattoman suomenruotsalaisnuorukaisen elokuvia, hän laittoi oman tuotantoyhtiön pystyyn. Kinoproduction Oy, Olssonin firma, on tätä nykyä vanhin yhä toiminnassa oleva tuotantoyhtiö Suomessa.

Ohjaajan mukaan maamme pienillä markkinoilla käydään kovaa kilpailua siitä, ketkä pääsevät tekemään kokoillan pitkiä elokuvia.

"Ei ainoastaan me vanhat olla siellä kilpailemassa, vaan joka vuosi tulee taideteollisesta tai ammattikorkeakoulusta uusi tekijöitä", Olsson kertoo.

"Mun etu on ollut, että olen yli kuuskymppinen ja että olen nähnyt koko elokuvahistorian. Olen pystynyt katsomaan ajallaan kaikki 60-, 70- ja 80-lukujen hyvät elokuvat. Nuoremman tekijän on vaikeaa saada tästä kiinni."



Anna Saraste, teksti & Minea Koskinen, kuva



Fakta:



Claes Olsson (s. 1948) on elokuvaohjaaja ja -tuottaja.



Hän on ohjannut viisi kokoillan elokuvaa ja lukuisia lyhyt- ja dokumenttielokuvia.



Olssonin tuotantoyhtiö Kinoproduction Oy perustettiin 1977, ja se on vanhin edelleen toimiva tuotantoyhtiö Suomessa.



Olssonin uusin elokuva Taistelu Näsilinnasta 1918 kuvattiin melkein kokonaan Tampereella.



Elokuva saa ensi-iltansa 23. maaliskuuta 2012.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto