Pääaineita korvataan koulutusohjelmilla

Tampereen yliopistossa kahdella laitoksella on tapahtumassa pääaineiden sulautumisia koulutusohjelmiksi. Kieli- ja käännöstieteiden laitoksella aloittaa monikielisen viestinnän ja käännöstieteen koulutusohjelma ensi syksynä. Yhdyskuntatieteiden laitoksella aloittaa todennäköisesti ensi vuonna kandiohjelma ja kaksi maisteriohjelmaa.

Käännöstieteiden koulutusohjelmaan kuuluvat saksan, venäjän ja englannin käännöstieteet. Yhdyskuntatieteiden koulutusohjelmaan tulevat mukaan ympäristöpolitiikka, aluetiede ja kunnallispolitiikka. Oppiaineita ei kuitenkaan lakkauteta.

"Hyvin monet opiskelijamme lukevat jo laitoksemme oppiaineita sivuaineinaan. Heiltä on tullut myönteisiä kommentteja suunnitelmiin. Opiskelijat otetaan tiiviisti mukaan ohjelman suunnitteluun", yhdyskuntatieteiden laitoksen johtaja Markku Sotarauta sanoo.


Tampereen yliopiston opetuksen kehittämispäällikkö Markku Ihonen ehdotti joulukuussa yliopiston strategiatyöryhmässä, että nykyistä useammilla aloilla pääainevetoisesta koulutuksesta siirryttäisiin laitosrajat ylittäviin koulutusohjelmiin.

"Parhaimmillaan koulutusohjelmalähtöisyys helpottaa ja yksinkertaistaa valintakoeprosessia ja vähentää päällekkäisyyksiä", rehtori Krista Varantola sanoo.

Muutos tarkoittaisi, ettei enää haettaisi erikseen opiskelijaksi jokaiseen pääaineeseen vaan koulutusohjelmiin.

"Koulutusohjelmat voivat olla hyvä asia, jos ne eivät rajoita sivuaineoikeutta ja opiskelijat pääsevät vaikuttamaan ohjelmien sisältöihin", Tamyn koulutuspoliittinen sihteeri Maija Mattila sanoo.


Opetus on koulutusohjelmassa kanditasolla melko yhteneväistä. Vasta yliopistossa jo ollessaan voi hakeutua erillisiin pääaineisiin.

"Humanistisessa tiedekunnassa koulutusohjelmien lisääminen on vaikeaa, koska oppiaineet ovat niin erilaisia keskenään. Asiaa pitää kriittisesti pohtia", humanistisen tiedekunnan dekaani Hanna Suutela sanoo.

Humanistisessa tiedekunnassa mietitään erilaisia laitosliitoksia. Painetta yhdistymiseen on ennen kaikkea humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, koska niissä on paljon pieniä laitoksia.

"Käännöstieteissä yhdistyminen on lähtenyt substanssista. Toivon, että tässä ei jatkossakaan mennä pelkän muodon perässä", Suutela sanoo.


"Nykyisin jos opiskelija ei viihdy omassa pääaineessaan, hän yrittää vaihtaa pääainetta tai menee uudestaan pääsykokeeseen. Koulutusohjelmamallissa pääainevalinta tehdään myöhemmin, jolloin opiskelija todennäköisesti tietää paremmin, mitä hän haluaa", Ihonen sanoo.

Opiskelijat eivät aina tiedä valintaoppaan perusteella, mitä heidän pääaineensa sisältää tai millaiseen työhön se valmistaa.

"Koulutusresursseja voisi suunnata suunnitellummin siihen, mitä opiskelijat seuraavina vuosina todella haluavat opiskella", Ihonen sanoo.


Koulutusohjelmissa saisi Ihosen vision mukaan valita vain tietyn määrän sivuaineita, mutta sivuaineet voisivat yhä olla vaikkapa toisesta tiedekunnasta. Koulutusohjelmilla pyrittäisiin karsimaan laajoja tutkintoja. Suutelakin kannattaa sivuaineiden rajoittamista.

"En ole ollut kauhean ihastunut vapaaseen sivuaineoikeuteen. Olen hämmästellyt, onko pienillä laitoksilla todella varaa siihen. Muitakin keinoja päästä opiskelemaan haluamaansa ainetta on kuin täysi vapaus", Suutela sanoo.

Strategiatyöryhmässä vapaan sivuaineen poistaminen ei ole saanut juurikaan kannatusta.