Iranin tukahdutetut nuoret

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (6)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

1. Milla Tuominen (18.02.11, kello 17:09)

   Olin positiivisesti yllättynyt nähdessäni Aviisin tarttuneen näinkin haastavaan aiheeseen. Näkökulma nuorten lähdön syihin ja siihen liittyviin numeroihin oli mielenkiintoinen, mutta siihen se sitten jäikin. Totesin pettymyksekseni, että Aviisin juttu edusti jälleen kerran aihetta "maalainen tulee kaupunkiin"-tyylillä yksipuolisesta näkökulmasta hieman samaan tapaan kuin aiemmin artikkelissa, jossa Tampereelta etsittiin burkhaa käyttävää naista..
   
   Ihan ensin haluaisin korjata kirjoittajan virheellisen tavan käyttää nimitystä khador tästä mustasta, kaiken peittävästä kaavusta. Sana kirjoitetaan persiaksi latinalaisilla aakkosilla chador ja lausutaan suomalaisittain tyyliin tsador, joka siis kuulostaa aivan erilaiselta kuin khador, varsinkin kun kha-tavulle on persiassa täysin erilainen ääntämistapa.
   
   Seurustelin iranilaisen miehen kanssa 1,5 vuotta ja vierailin jopa Iranissa. Asia, joka minua hämmästytti ja hämmästyttää edelleen on ihmisten tarve nostaa huivin käyttö kovin ihmeelliseksi ja hämmästyttäväksi asiaksi, joka saa kaiken päähuomion, kun uutisoidaan Iranista. Ymmärrän sen tapauksessa, jossa elät elämäsi sen kanssa ja se häiritsee esimerkiksi liikkumista(tosin ihmisten näkymättömissä sekin asia korjaantuu), mutta ulkomaalaisena Iraniin lyhyeksi ajaksi mentäessä en todellakaan kokenut sitä millään tavalla mainitsemisen arvoiseksi asiaksi, koska kuitenkin huivia voi käyttää niin joustavalla tavalla. Koin kyllä iranilaiset naiset huiveineen paljon naisellisemmiksi ja tyylikkäämmäksi kuin keskivertolänsimaalaisen naisen baarissa puolialastomana. Koska väri ja tyyli on vapaa, voi huivista jopa tehdä asusteena mielenkiintoisen lisän pukeutumiseensa, eikä kukaan käske käyttämään vain sitä mummon vanhaa mustaa kirkkohuivia. Myöskin missä tahansa pärjää, kun on oikea asenne, eikä korosta olevansa länsimaalainen ignorantti. Jopa Tampereelta voi löytää iranilaisia moderneja huivia käyttäviä naisia ihan meidän yliopistoltakin. Onko se siis kirjoittajan päätettävissä, mistä motiiveista se tehdään ja miten vapaaehtoisesti?
   
   Kun tehdään artikkelia jostakin maasta olisi hyvä myös tuoda esiin positiivisia puolia kyseisestä paikasta. Itse en Iranissa kohdannut mitään hankaluuksia ja päinvastoin ihmisten ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja kiinnostus ulkomaalaisia kohtaan yllätti minut positiivisesti, ja koen vierailuni olleen yksi ikimuistoisimmista kokemuksista elämässäni hyvällä tavalla. Tämä artikkeli edustaa taas sitä massamedian yksipuolista näkemystä siitä, miten kamala maa Iran on ja miten hirveällä tavalla naiset siellä joutuvat kärsimään, vaikka oman kokemukseni mukaan naisia voidaan monissa asioissa jopa arvostaa enemmän siellä kuin esim. Suomessa, koska arvostus on niin suhteellinen käsite ja riippuu myös siitä millaista arvostusta henkilö itse preferoi.
   
   Tietenkin artikkelin päätavoite oli luultavasti kertoa koulutetuista Teheranin nuorista, mutta pitää muistaa, että Iran on valtava maa, jossa on monenlaisia erilaisia ihmisiä erilaisine mielipiteineen, minkä vuoksi yleistyksiä on vaikea tehdä. Edes iranilaiset itse eivät yleensä tunne kuin omaan sosiaaliseen luokkaansa kuuluvia ihmisiä, joista jokaisen näkemys maastaan on erilainen. Kun journalisti menee Iraniin, on vaarana Pohjois-Teheran-syndrooma, jolloin nimensä mukaan tuodaan esiin vain pohjois-teheranilainen näkemys asioista ja tavataan ihmisiä vain siitä kategoriasta käsin.
   
   Olen useasti ollut pettynyt Aviisin juttuihin, koska vaikka aihealueet ovat monipuolisia, valitettavan usein lehden ja sen tekijöiden oma arvomaailma paistaa lävitse turhan paljon, eikä taustatyökään näytä onnistuneen. Tämä haittaa varsinkin lehdessä, jonka kai pitäisi edustaa koko yliopiston opiskelijoita ja perehtyä ilmiöihin objektiivisesti sen sijaan, että jutut vaan suodatetaan oman viher-vasemmisto-feministi-ateisti- tai vastaavien arvojen värittämien lasien lävitse. Minusta journalismi on parhaimmillaan sitä, että kyetään katsomaan asioita sen oman lintukodon perspektiivin ulkopuolelta ja ymmärtää, ettei sen kautta voida arvottaa kaikkia muita ihmisiä ja heidän tapaansa elää.
   
   Tämä kirjoittaja ymmärtää, että kulttuurien arvottaminen keskenään ei ole yksinkertaista ja mustavalkoista

2. Milla Tuominen (18.02.11, kello 17:23)

   Ai niin unohdin mainita, että iranilaiset poikkeuksetta ovat kadehdittavan hyviä tanssijoita ja heillä tanssitaan esimerkiksi häissä, kuten meilläkin. Tanssi on siis suuri osa persialaista kulttuuria ja sillä on pitkä historia. Lisää löytää hakusanalla Persian dance.
   
   en.wikipedia.org/wiki/Per...
   
   Myös esimerkiksi kurdeilla ja muilla vähemmistöillä on omat perinteiset tanssinsa. Lehdessä oleva haastattelu antoi ehkä turhan synkän kuvan iranilaisesta seuraelämästä.

3. Seppo Honkanen / Aviisi (18.02.11, kello 18:37)

   Kiitos palautteesta. On selvää, että Iran on monipuolinen maa, jossa asuu monenlaisia ihmisiä. Eräs jutun pointti oli, että kaikki iranilaiset eivät ole yksipuolisista uutiskuvista tuttuja pyhää sotaa vannovia kiihkoilijoita, vaan ihan tavallisia mukavia tyyppejä. Kuten ihmiset kaikkialla.
   
   Ja niin, kun Aviisin todetaan olevan vuoroin liian oikeistolainen ja vasemmistolainen, uskonnollinen ja ateistinen, vihreä ja ydinvoimamyönteinen... Niin minusta tuntuu, että tietty tasapaino kokonaisuudessa on onnistuttu pitämään.

4. Milla Tuominen (20.02.11, kello 22:59)

   Kiitos vastauksesta.
   
   Siinä toki juttunne oli hyvin onnistunut, että se kuvasi nimenomaan tämän tietyn toisen äärilaidan aspektin, eli näiden iranilaisten, jotka haluavat lähteä maastaan, eivätkä erityisesti kaipaa takaisin. Se on parempi kuin jatkuvat terroristiuutiset, vaikkakin myös massamediassa aika paljon jo esillä ollut aihe varsinkin opposition toimesta. Oppositioaktiivit pyrkivät taas antamaan hyvin negativiisen kuvan saadakseen huomiota omalle asialleen, mikä on ihan ymmärrettävää.
   
   Tämä huiviaihe on alkanut muistuttaa sosiaalipornoa suuressa määrin ja siihen myös lehtenne valitettavasti syyllistyi, kuten massamedia yleensä. Huivin käytöstä saisi aikaan asiallisen artikkelin kultaiselta keskitieltä, jos halua riittäisi.
   
   Iranissa on toisaalta myös ihmisiä, jotka eivät ole fundamentaaleja, tai näitä ihmisiä, jotka haluavat jättää maansa lopullisesti, vaan myös enemmän tai vähemmän uskonnollisia tavallisia tai menestyviä ihmisiä, jotka rakastavat kaikesta huolimatta maataan ja kulttuuriaan, eivätkä koe sitä näin negatiivisesti, mutta heidän mielipidettään ja kokemustaan ei taas julkisuudessa juuri näe. Juuri nämä tyypit toivovat ihmisten löytävän maastaan myös jotakin hyvää sanottavaa niissä puitteissa, jotka poliittinen järjestelmä mahdollistaa. Lähes poikkeuksetta tavalliset iranilaiset ihmiset inhoavat kaikkea länsimaisen median uutisointia juuri sen sensaatiohakuisuuden takia, olipa näkökulma mikä tahansa.
   
   Mielenkiintoista, jos ihmiset lukevat lehteä niin eri tavalla, kun koen nykyään jo osaavani ennakoida varsin taitavasti juttujen näkökulman ja siihen liittyvät mielipiteet.
   
   Esimerkkejä:
   -maahanmuuttajat ovat tosi jees poikkeuksetta ja heidän kulttuurinsa on tosi jees myös, paitsi ilmeisesti lähtömaassa. -myös kaikkiin ulkomaalaisten kokemiinsa vääryyksiin tulee puuttua rankalla kädellä, vaikka muillakin ihmisillä olisi samanlaisia ongelmia
   -seksuaalivähemmistöt ovat myös jees melkein enemmän kuin heterot ja heidän oikeutensa ovat myös sydäntä lähellä
   -feminismi on jees
   -uskonnot ovat kaikki tosi paskaa, mutta niistä voidaan joskus kirjoittaa tosin ihmetellen ja korostaen omaa ateistista kantaansa ja ymmärtämättömyyttään
   -vasemmisto on jees
   -Suomi on paska maa, joka kohtelee ulkomaalaisia pahemmin kuin mikään muu valtio ja jossa mikään ei toimi ja kaikesta pitää valittaa
   -kannabis on tosi jees ja ylipäätään tällainen boheemiin elämään, hippeihin ja yhteiskuntavastaisuuteen yhdistetty toiminta on tosi jees, koska sillä on korkeammat tarkoitusperät
   -yliopistomme on myös täynnä käsittämättömiä epäkohtia, joiden kautta oppilaita sorretaan
   
   Voi tosin olla, että käsitykseni tulee myös paljolti kolumneista, koska niissä tuntuu olevan ainakin todella homogeeninen ryhmä kirjoittamassa. No on Aviisissa ihan hyviäkin monipuolisesti käsiteltyjä juttujakin ollut, esimerkkinä tämä erityinen uskontolehti, joka oli hyvää vastapainoa joka lehden ateismille ja sisälsi tosi erilaisten ihmisten haastatteluja.

5. Maria (26.08.11, kello 20:02)

   Mielestäni tämä juttu oli varsin hyvä eikä mitenkään iranilaisia naisia leimaava juttu. Toki tässäkin esiintyy tietynlaista "huh huh, miten jännä maa" tyyppistä taivastelua, mutta silti tässä on paljon hyviä näkökulmia Iraniin. Sellaisia, mitkä nimenomaan koulutetut, Eurooppaan muuttaneet iranilaiset näkökulmat. Ja tässä onkin se pointti: Pohjois-Teheranilainen näkökulma on aivan yhtä iranilainen näkökulma kuin perustavisiranilaisen, jota sinä Milla yrität kuuluttaa.
   
   Monet iranilaiset ovat onnellisia joo, mutta fakta on myös se, että pieleenmennestä vallankumouksesta kärsivät monet. Ihmisoikeuksien rikkomiset ja kiduttaminen eivät ole asioita, joita pitäisi hyssytellä. Olen Millan kanssa samaa mieltä myös siitä, että usein mediassa nostetaan juuri näitä juttuja esille, mutta minun mielestäni tässä jutussa ns. tavis-iranilaisen näkökulma pääsi ihan ookoosti esille. Koska, kuten sanoin, Pohjois-Teheranin näkökulma on aivan yhtä oikea kuin perusiranilaisen.
   
   "Koin kyllä iranilaiset naiset huiveineen paljon naisellisemmiksi ja tyylikkäämmäksi kuin keskivertolänsimaalaisen naisen baarissa puolialastomana."
   
   Tämäkö sitten kuittaa kaikki jutut ja esim sen, että jotkut iranilaiset naiset eivät oikeasti tykkää huivia? Jos huivia haluaa käyttää, niin ok, mutta mitä jos EI oikeasti halua?
   
   Ja leimaathan itsekin tässä keskivertolänsimaalaisnaiset tietynlaisiksi. Minua aina naurattaa tämä "ulkomaalaiset naiset ovat naisellisimpia kun suomalaiset" pölötys. Se on ihan yhtä yleistävää kuin sanoa, että kaikki arabinaiset ovat samanlaisia.
   
   Jos Iran kiinnnostaa, niin Persepolis-leffa on mainiota katsottavaa. Samaten Marjane Bakhtarin kirjat "Mistään kotoisin" ja "Toista maata" ovat mainiota luettavaa. Hän on ruotsalais-iranilainen kirjailija, joka kirjoittaa mainiosti sekä Iranista että maahanmuutosta ja hölmöistä mamuyleistyksistä, joihin sekä ns. suvikset että rasistit syyllistyvät.

6. Maria (26.08.11, kello 20:03)

   Ja mielestäni tässä jutussa nousi esiin myös hyvin se pointti, että kaikki Lähi-Idästä kotoisin olevat _eivät ole_ uskonkiihkoilijoita, vaan voivat olla hyvinkin islam-kriittisiä. Ja osa juuri sen takia haluaa pois tiukan islamin maista. Ja se heille sallittakoon.
   
   Persu-Suomessa tälläisenkin näkökulman esiintuominen voi olla arvokasta.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.