Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 04/2006
kansi

Naapuri tervehtii aina ensin

Äitisi ei ehkä ollut kovin viisas opettaessaan sinulle, että naapuri tervehtii aina ensin. Tai ehkä oli, mutta minun äitini opetti ihan saman. Kumpikaan meistä ei siis tervehdi toista. Ehkäpä juro mulkaisu onkin suomalaista small talkia parhaimmillaan.

Ei ainakaan tule sanottua mitään tyhmää. Meillä ei ole tapana tervehtiä toisiamme, paitsi tapauksessa, jossa vastaantulija näkyy tulevan tuolla puolen kilometrin päässä kylänraitilla. Ehtii varautua ja virittäytyä tunnelmaan. Eikä siinä enää kehtaa hiljaakaan olla. Paitsi tietenkin silloin, kun naapuri ei viime viikolla tervehtinyt. Ehkä hänellä onkin joku toinen, jota tervehtiä? Petturi.

Voisimmeko tehdä jotain hieman ei-käpertyneemmän ilmapiirin luomiseksi? En tarkoita sitä, että olisi pakko ihan onnessaan läiskiä toista selkään, vaan sitä tietynlaista kunnioitusta toisen läsnäoloa kohtaan. Huomioimista ja noteeraamista. Kunnioittamista olisi jo se, ettei tyrmäisi toista vessan ovella. Anteeksi.

- - -

Olisiko meidän mahdollista edes teeskennellä pitävämme toisistamme ja siten pehmittää maaperää jollekin syvällisemmälle ymmärrykselle? Mikä olisi optimaalinen latteus puolituttujen seurassa? Onko mitenkään mahdollista päästä eroon tästä jurotuksen kierteestä?

Pitkään tätä hirvittävää kohtaloa mietittyäni olen tullut johtopäätökseen, että meidän on tuotava julkiset kylähullut takaisin yliopistolle. Tamy voisi palkata sellaisen yltiösosiaalisen pellen, YLSPE:n jota kaikki voisivat vihata, ja siten luoda jotakin yhteistä puheen aihetta. Loistava idea, vaikka itse sen sanonkin.

Olisi mahtia kävellä Alakuppilan läpi ja samalla pelätä, että se hullu yrittää taas tulla juttelemaan tai sanomaan, että "moi." Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitäni pelkästä ajatuksesta. Vautsi!

Minkälaisia ominaisuuksia Tamyn YLSPE:ltä sitten vaadittaisiin? Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen Marco Bjurströmin naminami-läppä. Toinen hyvä ominaisuus voisi olla Risto Kaskilahden touhottava habitus. Ehkäpä Simo Frangenilta voisi lainata jotain?

Tai Pertti "Veltto" Virtaselta? YLSPE:n pitäisi tietysti olla varustautunut jääkiekkoilijoiden toppauksilla, jotta häneen voisi purkaa patoumiaan ilman loukkaantumisriskiä. Aktin jälkeen YLSPE sitten huolehtisi, ettei kai vain sattunut? Olen täysin varma, että YLSPE puolittaisi YTHS:n psykologin jonot hyvin nopeasti.

- - -

Vaadin Tamylta välittömiä toimia YLSPE:n toimen perustamiseen. Onko mitenkään kuviteltavissa, että Tamy voisi tarjota jäsenilleen enää parempia etuja kuin tämä? Ei ole! YLSPE olisi kaikkea sitä, mitä Tamy ei tällä hetkellä ole.

YLSPE olisi aina läsnä yliopistolla. Valmiina vaanimaan pylvään takana jotakin ilahdutettavaa sielua. YLSPE toisi keskittymään pakottavan kauhun tasapainon yliopistolle ja siten nopeuttaisi opiskelijoiden valmistumista huomattavasti.

YLSPE voisi olla metafora ja symboli kaikelle sille mikä nykyajan korkeakouluopiskelussa on hyvää ja tavoittelemisen arvoista. En ole ihan varma mitä sen on, mutta YLSPE olisi varmasti myös sitä. YLSPE vaanii sinua, jo huomenna. Äläkä vaan tervehdi sitä, sillä siitä se vaan innostuu.

Atte Honkonen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto