Isä, joka synnytti

"Ennakkoluuloisuus on normaalia. Ennen kuin tietää jotakin oikeasti, ei voi olla muuta kuin ennakkoluuloinen", naurahtaa Aarni Korpela.

"Minulla on ennakkoluuloja esimerkiksi homoja kohtaan, vaikka olen nyt itse sellainen."

Aarni Korpela, 33, on pitänyt miehistä koko ikänsä. Aiemmin hän oli ulkoisesti perushetero, sillä hän oli nainen nimeltä Reetta. Neljä vuotta sitten Reetta synnytti tyttövauvan. Kolme vuotta sitten hän aloitti sukupuolen korjausprosessin. Reetasta tuli Aarni, äidistä isä, heterosta homo.

"Heterona olin under cover. Kukaan ei pitänyt minua omituisena. Nyt mulla on kai sama prosessi menossa kuin kellä tahansa teinillä, joka tajuaa olevansa homo!"

Sukupuolen korjaushoitojen jälkeen Korpela tuntee elävänsä uutta puberteettia.

"Aiempi elämä ei hävinnyt mihinkään, mutta päälle tuli yksi kerro lisää. Pitää yrittää pysyä perässä siinä, kuka mä nyt olen."

Transsukupuolisuutta kutsuttiin ennen transseksuaalisuudeksi, mutta se on harhaanjohtava sana. Seksuaalisuudella ei ole väärän sukupuolen kanssa mitään tekemistä.

"Itsehän en juuri harrasta poliittista korrektiutta, mutta monelle transsukupuoliselle oikeat ilmaukset ovat tärkeitä", kertoo Korpela.
Siksi ei esimerkiksi pitäisi sanoa, että ihminen vaihtaa sukupuolta. Oikea ilmaus on, että hän korjaa sukupuolensa.

Väärään sukupuoleen syntyneitä on kaikissa kulttuureissa, sosio-ekonomisissa ryhmissä ja ikäluokissa. Joidenkin arvioiden mukaan transsukupuolisia on yksi 500:sta, toisten mukaan yksi 30 000:sta. Nykyinen käsitys on, että transsukupuolisuus johtuu sikiöaikaisesta hormonialtistuksesta. Se saa kehittyvät aivot identifioitumaan eri sukupuoleen kuin muu ruumis.

"Ihmiset luulevat usein, että sukupuolen korjauksessa on kyse omasta päätöksestä. Tavallaanhan tietysti onkin, mutta se on päätös, joka on pakko tehdä. Ihminen tulee muuten pisteeseen, ettei osaa enää jatkaa elämäänsä."

Korpela kertoo ymmärtävänsä erittäin hyvin, että ulkopuolisten on vaikea käsittää asiaa.

"Minustakin on merkillistä, että miten ihmeessä näin voi olla. Ei transsukupuolisuus ollut mitenkään selvä asia itsellenikään. Joillekin se on."

Reetta Korpela kasvoi kodissa, jossa ei ollut vahvoja sukupuolirooleja. Häntä ei koetettu pakottaa leikkimään nukeilla tai pyntätty vaaleanpunaisiin prinsessa-asuihin.

"Minusta tuntui, että sukupuoliasiat eivät koskeneet minua. Elin niiden ulkopuolella. Luulen, että toisenlaisessa kasvuympäristössä olisin saattanut kiinnittää huomiota erilaisuuteeni jo aiemmin."

Teini-iässä hänestä alkoi kuitenkin tuntua, että jokin on pielessä.
"Koskaan en ole kunnolla edes yritättänyt olla nainen."

Lukioikäisenä Korpela alkoi ajatella, että on mieleltään poika, mutta ruumiiltaan tyttö.

"En silti ajatellut olevani transsukupuolinen."

Hän ei voinut aluksi edes ajatella, että korjauttaisi sukupuolensa.

"Sellainen tuntui aivan luonnottomalta touhulta. Ajattelin, että jotkut muut ihmiset tekevät niin, en minä."

Korpela meni armeijaan, nyrkkeili, opiskeli perämieheksi ja lähti merille.

"Minulla oli vahva kaipuu päästä osalliseksi miesten maailmasta."

Päätös sukupuolen korjaamisesta syntyi pitkän pohdinnan jälkeen.

"Ystävät sanoivat, että onko se nyt välttämätöntä: sinullahan on asiat hyvin ja voit elää niin kuin haluat. Kukaan ei tuominnut, mutta kriittisiä he kyllä olivat."

Vanhemmat koettivat kysyä, onko sukupuolen korjaus välttämätöntä. Tekeekö se heidän lapsensa oikeasti onnelliseksi?

"Kumma kyllä, että joo! Tämä on todella tehnyt minut onnelliseksi. Sisäinen epätasapaino on nyt korjaantunut."

Sen todella huomaa. Sohvalla minua vastapäätä istuu iloinen ja tasapainoinen kolmekymppinen mies.

Aarni Korpela jos kuka on pohtinut sukupuolta ja siihen liittyviä kysymyksiä. Hän on myös tuntenut ne nahoissaan harvinaisen konkreettisesti. Mitä hän sanoo ihmisille, jotka väittävät sukupuolen olevan pelkkä sosiaalinen konstruktio?

"Tekisi mieli sanoa ihan suoraan, että tiedän paremmin. Sukupuolessa on varmasti myös kulttuurinen taso, mutta tiedän, miten hormonit vaikuttavat."

Korpela kokee, että monet sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat aivojen rakenteesta ja hormoneista kiinni. Testosteronihoidot ovat saaneet hänen mielialansa tasoittumaan ja persoonansa muuttumaan.

"Aikaisemmin huolehdin asioista eri tavalla. Mietin entä jos, entä jos. Nyt enemmän vaan menen asioita päin miettimättä niitä niin paljon."

Hän korostaa, että sosiaalisen kerroksen alta on vaikea huomata, mikä käyttäytymispiirre johtuu kulttuurista, mikä suoraan biologiasta.

"Koetan olla sanomatta mitään pelkästään biologiseksi tai pelkästään kulttuuriseksi. Siitä olen kuitenkin varma, että on sellaisia biologisia asioita, joita ei voi muuttaa."

Syntymätodistukseen Korpela on merkitty tyttärensä äidiksi.

"Se ei koskaan muutu. Virallisissa papereissa olen aina äiti. Käytännössä olen kuitenkin isä kaikissa tilanteissa."

Lähes neljävuotiaalle lapselleen hän on kertonut, että oli ennen tyttö, mutta sitten hänestä tuli mies. Tytär tietää myös, että isä on hänet synnyttänyt.

"Tuon ikäiselle siinä ei vielä ole mitään kummallista. Kun asiat alkavat hieman vanhempana lukittua tiettyihin kategorioihin, minun pitää selittää hänelle enemmän."

Toistaiseksi tytär leikkii lähinnä autoilla ja puujunaradalla. Korpela naurahtaa, että häntä varmaan syytetään nyt lapsen kasvattamisesta poikatytöksi.

"Pian hänelle saattaa tulla vaaleanpunainen prinsessavaihe. Se voi olla mielenkiintoista. Mistä tahansa tyttäreni kiinnostuu, siitä kiinnostun itsekin. Tahdon tietää, mitä hän ajattelee."

Minkälainen isä olet?

"Yritän parhaani! Yksinhuoltajalle syntyy lapsensa kanssa helposti ihmissuhde, jossa virittyy samalle taajuudelle."

Raskausaikaansa Korpela kuvailee kummalliseksi.

"Onneksi osasin lokeroida asiat. Tunteet lasta kohtaan ovat yksi, muut tunteet toinen asia."

Raskaus oli Korpelalle silti kokemus, joka sitoi hänet vahvasti naiseuteen.

"Sellaisten juttujen takia en pysty ajattelemaan, että olen vain mies ja kaikki muu unohdetaan."

Nykyään hän ajatteleekin olevansa mosaiikki erilaisia ominaisuuksia, jonkinlainen hermafrodiitti.

"On paljon vapauttavampaa, kun ei tarvitse yrittää lokeroida itseään kovin tiukasti."

Korjaushoitojen alkamisen jälkeen Korpela ei ole ollut parisuhteessa.

"Tämä on tällaista hakuvaihetta. Niissä asioissa pitää ehkä vielä etsiä omaa paikkaansa."

Entiset miesystävät ovat suhtautuneet tietoon sukupuolen korjauksesta yllättävän hyvin.

"Eivät he sitä kyllä odottaneet. Mutta ei asia ole myöskään tullut heille kauheana järkytyksenä."

Ollessaan ulkoisesti nainen Korpela ei korostanut kumppaneilleen transsukupuolisuuttaan.

"Harvemmat siitä tiesivät. Ajattelin, että en asiastaa puhu, ellei joku kysy. Uskon, että jollain tasolla sen joka tapauksessa huomasi."

Monelle transsukupuoliselle oma seksuaalisuus on suuri ongelma.

"Jotkut eivät halua harrastaa seksiä ollenkaan. Itselleni on ollut aina mahdollista kaikki, mitä vaan pystyy tekemään", hän virnistää.

Aroista aiheista puhuminen vaikuttaa olevan Korpelalle ihailtavan helppoa.

"On tärkeää, että näistä asioista puhutaan. Toisaalta mietin, uhraanko itseni aatteelle. Mutta ei mulla taida olla enää mitään mahdollisuutta mennä kaappiin."

Hän ei kuitenkaan haluaisi, että ensimmäinen ja viimeinen asia, joka hänestä muistetaan on pelkkä sukupuolen korjaus.

"Ymmärrän, että se on ensimmäinen asia, johon uusi ihminen tarttuu. Mutta eihän se kerro minusta ihmisenä juuri mitään. Kun minuun tutustuu, asia jää varmaan suhteellisen merkityksettömäksi."

Huomaan kehuvani hänen silmiään valokuvauksellisiksi.

"Voi, olen kuullut siitä usein. Nykyään ihmiset eivät tosin sano sitä enää samalla tavalla."

Seppo Honkanen, teksti