Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Viimeinen palvelus - Aviisi vieraili lääkiksellä, kun kandiopiskelijat leikkelivät vainajia

Opiskelijat preparoivat ruumista
Opiskelija Heini Ranta preparoi ruumista. Hän kertoo aluksi voineensa pahoin katsoessaan muiden työskentelyä. Kun preparoi itse, keskittyy oppimiseen.



Kaupissa lääketieteen opiskelijat tutustuvat anatomiaan vainajien avulla. Tutkimalla vainajia perin pohjin opiskelijat toteuttavat henkilöiden elinaikaisen tahdon.

Puen ylleni sinisen kaavun ja vedän kenkien ylle suojapussit. Samoin tekee ryhmä lääketieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoita Kaupissa, Tampereen yliopistollisen sairaalan tiloissa.

Osteopaatti Simo Haase selostaa, että kandidaattiopiskelijat ovat tekemisissä vainajien kanssa kahdella tapaa. On obduktio, joka tarkoittaa lääketieteellistä kuolinsyyn selvitystä, siis ruumiinavausta.

Ja sitten on dissektio. Sana viittaa irrottamiseen. Haase kertoo, että lääketieteen opetuksessa se tarkoittaa anatomian opiskelua.

"Tutkimme rakenteita, ja sitä, miten esimerkiksi lihakset ovat suhteessa toisiinsa. Opiskelijat ovat tähän saakka lukeneet aiheesta oppikirjoista, mutta kirja on aina kirja. Ei siitä voi saada koko kuvaa ihmisen anatomiasta."

Haase kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sanat putoilevat nopeaan tahtiin. Ojentaja, koukistaja, pieni rintalihas, olkavarren hermopunos.

Kaupissa Kirurgisen koulutuskeskuksen salissa odottaa kolme vainajaa. Tiedän, että opiskelijat ovat työskennelleet niiden kanssa jo kaksi päivää.

Ajatus opetuksen seuraamisesta vapisuttaa, mutta psyykkaan itseäni sillä, että ruumiin käyttäminen opetustarkoitukseen oli vainajien elinaikainen tahto. Henkilöt ovat tehneet ruumiinluovutustestamentin.

Tätä ennen olen eläessäni nähnyt kaksi vainajaa: yhden arkussa ja toisen sairaalaympäristössä heti kuoleman jälkeen.

Mummoni lähti viimeiselle matkalleen päättäväinen ilme kasvoillaan.

Puolisoni ukki näytti nukkuvan sairaalasängyssä, vaikka henki oli jo poistunut ruumiista.

Vainajan näkeminen oli kummallakin kerralla pikemmin epämiellyttävä kuin mukava kokemus.

Onneksi pääsen opetussalista heti pois, jos oloni muuttuu tukalaksi.



Salin puolella sairaalapöydillä makaa kolme ruumista, yksi kullakin pöydällä. Vilkaisen saliin ja olen täysin rauhallinen.

Mieleeni tulee kalpea Nate Fisher tekemässä ruumiinavausta hautaustoimistonsa alakerrassa Mullan alla -tv-sarjassa. Pikkupojasta saakka vainajien kanssa tekemisissä ollut hahmo suhtautui vainajiin luontevan kunnioittavasti.

Simo Haase alkaa selostaa opiskelijoille, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Opiskelijat työskentelevät tänään erityisesti rinnan ja olkavarren alueella. Ensin avataan ihoa. Tavoitteena on löytää pectoralis major ja pectoralis minor, siis iso ja pieni rintalihas.

Noin 10 hengen opiskelijaryhmä kokoontuu yhden vainajan ympärille. Ryhmiä on kolme, yksi kunkin vainajan luona.

Haase kertoo, että monesti kuvitellaan, että kuntosalilla käyminen kasvattaa pulleat rintalihakset. Pectoralis major on muodoltaan ohut. Suurin rintalihas, jonka Haase on nähnyt, oli sormen paksuinen.

Haase on opettanut lääketieteen kandidaattiopiskelijoille anatomiajaksoja vuodesta 2002. Ennen opetustyötä hän työskenteli neljä kuukautta obduktiopreparaattorina eli teki ruumiinavauksia Jorvin sairaalassa Espoossa.

Leipänsä Haase tienaa osteopaatin töistä. Hänen mukaansa osteopaatit opettavat dissektiota, koska he tuntevat ihmiskehon niin hyvin.

"Osteopaattien koulutuksessa painotetaan anatomian tuntemusta, ja anatomiaa onkin noin kolme kertaa enemmän kuin lääketieteen koulutuksessa."

Haasen lisäksi koluttajana on Kari Suomalainen, niin ikään osteopaatti.

Haase pitää lääkisläisten koulutuksen kannalta hyvänä, että dissektiota vetävät osteopaatit. Opetuksessa käydään perusteellisesti läpi tuki- ja liikuntaelimet, jotka ovat ammattikorkeakoulussa koulutettujen osteopaattien erityisalaa.



"Jokainen ryhmä, vaihtakaa preparoijaa, jotta kaikki pääsevät kokeilemaan!" Simo Haase kehottaa.

Preparoija on henkilö, joka käsittelee vainajaa. Opiskelijat työskentelevät suurimmaksi osaksi sormin. Apuna käytetään joitakin työkaluja, kuten pientä veistä.

Irrotetut kehonosat laitetaan tutkimisen jälkeen kunkin vainajan numerolla merkittyihin astioihin.

Toiminta on anonyymiä, joten opiskelijat tai opettajat eivät tiedä vainajien nimeä tai sairaushistoriaa.

Haase siirtyy opastamaan salin keskimmäistä ryhmää. Hän kertoo opiskelijoille, kuinka vainajista voi päätellä elintapoja.

Jos ihminen ei pidä itsestään huolta tai joutuu vuodepotilaaksi pitkäksi aikaa, lihasmassa katoaa. Avatuista keuhkoista näkee, onko henkilö tupakoinut.

Yllättäen myös keskusta-asuminen näkyy keuhkoissa. Lukemattoman määrän vainajia tutkineen Haasen mukaan pienhiukkasista tulee keuhkoihin samantapaisia jälkiä kuin tupakoinnista.

Kurottelen opiskelijoiden selän takaa kohti vainajaa, jotta pystyn kunnolla seuraamaan. Opetus on hurjan mielenkiintoista.



Etukäteen ajattelin, että tiloissa olisi voimakkaampia hajuja: kemikaaleja tai kalmaa. Kuvittelin myös tilojen olevan kylmiä.

Salissa on kuitenkin lämmin. Neuletakki suojakaavun alla hiostaa.

"Uudet tilat ovat huippuhyvät. Ennen opetus järjestettiin lääketieteen yksikön B-rakennuksen tiloissa ja siellä oli kylmä", Simo Haase sanoo.

Dissektiota opetetaan lääkisläisille tänä vuonna ensimmäistä kertaa Kirur­gian koulutuskeskuksen tiloissa Tampereen yliopistollisen sairaalan O-rakennuksessa.

Koulutuskeskus perustettiin 2013. Kandiopiskelijoiden tekemät dissek­tiot ja obduktiot ovat vain sivujuonne keskuksen toiminnassa.

Pääosin siellä koulutetaan lääkäreitä ja hoitajia, jotka opettelevat kirurgian tekniikoita tekemällä toimenpiteitä vainajille. Pohjoismaissa koulutuskeskus on ainut laatuaan.



Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran valvomassa Kirur­gian koulutuskeskuksessa opetellaan sellaisia taitoja, joita täytyy harjoitella vainajilla ennen elävän potilaan hoitamista.

Keskuksen koordinaattori Mira Jokinen kertoo, että vain lääketieteen opiskelijat käyttävät ruumiinluovutustestamentin tehneitä vainajia.

"Muut vainajat ovat sellaisia, joille on tehty jo ruumiinavaus. Kysymme läheisiltä luvan vainajien käyttöön."

Vainajan elinaikaista kantaa ruumiin opetuskäyttöön selvitellään keskustelussa omaisten kanssa. Jokinen sanoo, että käytännössä keskustellaan siitä, miten vainaja suhtautui lääketieteeseen.

"Puheluihin suhtaudutaan todella hyvin. 95 prosenttia omaisista antaa luvan vainajan käyttöön. Suomalaiset ymmärtävät, että kyse on potilasturvallisuuden lisäämisestä."



Simo Haase pyytää jälleen opiskelijoiden huomiota. Opetus on osittain ongelmalähtöistä, joten Haase kysyy opiskelijoilta, mitä heille tulee mieleen rannekanavaoireyhtymästä.

"Saatte sanoa mitä vain", hän kannustaa.

Yksi opiskelijoista arvelee, että oireyhtymä liittyy kassatyöhön. Haase kertoo, että kyse on kyllä työperäisestä sairaudesta, mutta se liittyy kassatyötä raskaampiin tehtäviin, kuten raskailla porauslaitteilla poraamiseen.

Hermo joutuu pinteeseen, mikä aiheuttaa käden puutumista ja kipuja. Seuraavaksi Simo Haase ja Kari Suomalainen näyttävät erilaisia venytystekniikoita, joita rannekanavaoireyhtymästä kärsiville potilaille voi opastaa.

Minulle jää mieleen etenkin hyljekävely. Kämmenet ovat käännettyinä vartaloon päin ja niitä painellaan alaspäin pöydän reunaa vasten.



Kolmen tunnin dissektio-opetus on kulunut nopeasti. Opetuksen mahdollistaviin vainajiin tottui äkkiä.

Kari Suomalainen kertoo, että opiskelijatkin jännittävät etukäteen eniten.

Opiskelija Ilari Kuitunen sanoo odottaneensa ennen opetusta, että vainajat voisivat herättää jonkinlaisia epämiellyttäviä tuntemuksia. Jo varusteiden pukeminen kuitenkin herätti sellaisen olotilan, että koulutuskeskukseen on tultu tutkimaan ja oppimaan.

"Nyt on vain ääretön mielenkiinto opetuksen sisältöä kohtaan. On ehdottoman tärkeää, että pääsemme opiskelemaan vainajien avulla. Anatomian kirjoista puuttuu 3D-vaikutelma. Tässä näkee ihan oikeasti ihmisen rakenteet, lihakset ja luut."



Heini Ranta puolestaan koki vainajien ensinäkemisen pysäyttävänä hetkenä. Hankalinta oli, kun muut opiskelijat tekivät töitä ja hän seurasi vierestä.

"Minua alkoi kuvottaa. Minun oli pakko preparoida itse, jotta pystyin keskittymään oppimiseen."

Simo Haase kertoo, että hänen ohjeensa on, että huonovointisuuden voi välttää työskentelemällä vainajan kanssa itse. Silloin keskittyy vain anatomiaan. Heini Rannan mukaan tämä oli toimiva konsti.

"Kaikkiaan dissektio on älyttömän hyödyllistä. Tällä tavalla jää paljon enemmän päähän kuin oppikirjoista."

Kirurgiksi erikoistumista pohtiva Ranta pitää vainajien leikkaamista tabuna. Se on aihe, josta hyvin vähän puhutaan.

Simo Haase kohtaa aiheen arkaluonteisuuden vuodesta toiseen.

Hän kertoo, että tuntemattomat vaihtavat pikaisesti puheenaihetta vaikkapa säähän, jos hänen opetustyönsä sisältö tulee ilmi.

"Monesti ihmisillä on sellainen mielikuva, että vainajien kanssa työskentelevien täytyy olla luonteeltaan ronskeja, mutta ei se pidä ollenkaan paikkansa."

Hänet tehtävään ajoi kiinnostus ihmisen anatomiaa kohtaan.



Opetuksen lopuksi Simo Haase pyytää kaikkien huomiota. Hän kysyy lääkisläisiltä, oppivatko he.

Kolmikymmenpäinen joukko nyökyttelee vaaleanvihreiden sairaalamaskien takaa.

Simo Haasen johdolla opiskelijat keskustelevat oppimastaan ja siitä, miten opetus onnistui. Kukaan opiskelijoista ei ainakaan kysyttäessä kerro, että vainajien kanssa työskentelystä olisi jäänyt epämiellyttävää oloa.

En minäkään.

Lopuksi Haase kiittää opiskelijaryhmää.

"Vainajien elinaikaisen tahdon toteutuminen oli teidän hyppysissänne. Olette toteuttaneet sen erittäin hyvin, sillä valtaosa vainajien ruumiista on nyt hyödynnetty lääketieteen opetustarkoitukseen."

Opetuksen jälkeen vainajat pussitetaan ja viedään tuhkattaviksi, minkä jälkeen tuhkauurna toimitetaan omaisille.

Ennen kuin kukaan lähtee kohti muita opintoja, ruokakauppaa, kirjastoa tai kotia, pidämme hiljaisen hetken tilassa olevien vainajien muistolle.

Vainajat ovat nyt tehneet viimeisen palveluksensa.



Aino Heikkonen, teksti & Timo Marttila, kuvat




| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. kkjioj pkiooiio (08.04.14, kello 21:04)

    Aviisi 08/2010




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto