Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Saatana saapuu yliopistolle

Merja Hermosen uskontotieteen väitös Pimeä hehku on ensimmäinen maailmanlaajuisesti merkittävä satanismia ja saatananpalvontaa käsittelevä väitöskirja. Teoksen julkaisee Loki-Kirjat.

Hermonen tarkastelee tutkimuksessaan suomalaisten nuorten satanismia ja saatananpalvontaa osana heidän omaa elämänkerrontaansa. Aineistoa hän keräsi 1990-luvun alusta aina vuoteen 2001 saakka. Hermonen käytti hyväkseen kaikkia mahdollisia verkostoja; hän tutki poliisiaineistoa ja haastatteli nuoria, osaa useiden vuosien ajan.

Nahkatakkinen
pappi

Hermonen kiinnostui aiheesta jo toimiessaan pappina 1980-90-lukujen vaihteessa, vuosia ennen varsinaista suomalaisen mediakohun alkamista. Vuonna 1999, kun Keravan paloittelusurma yhdistettiin julkisuudessa saatananpalvontaan, Hermonen oli jo lopettamassa tutkimusaineistonsa keräämistä. Hän kuitenkin päätti jatkaa työtään. Tutkimus laajeni käsittelemään muun muassa black metal -musiikkia, koska Hermonen törmäsi haastatteluissa tuon tuostakin musiikin merkityksellisyyteen.

"Vedin mustat vaatteet päälle, ja lähdin keikoille. Se oli hauska kokemus", Hermonen muistelee kenttätyötään lempeästi.

Hän kiersi vuoden ajan tapaamassa metalliyhtyeitä eri puolilla Suomea; keikoilla tutkija pääsi lähelle yhtyeitä ja haastateltavia. Tutkijuutta edeltäneessä papin roolissa Hermosella ei olisi ollut takahuoneisiin samalla tavalla asiaa.

Satanismi
rakentaa identiteettiä

Hermonen korostaa tutkimuksessaan sitä, että saatananpalvojien ja satanistien joukossa esiintyy monenkirjavaa liikehdintää. Heitä ei voi tarkastella yhdenmukaisena ryhmänä.

Hermonen jaottelee tutkimansa ja haastattelemansa nuoret viiteen sosiologiseen ideaalityyppiin: vakaumuksellisiin saatananpalvojiin, rationalistisiin satanisteihin, aatteellisiin liikkujiin, metallisatanisteihin ja entisiin saatananpalvojiin.

Ryhmillä on omia erityispiirteitä. Esimerkiksi rationalistiset satanistit korostavat aatteensa filosofisuutta ja irtisanoutuvat hautakivien kaatelusta ja muusta rikollisesta toiminnasta. Hermonen onkin tutkimuksessaan selkeästi erotellut satanistit ja saatananpalvojat toisistaan.

Eroista huolimatta Hermonen löysi myös ideaalityyppejä yhdistäviä tekijöitä.

"Aatteelliset symbolit ja nuorisokulttuuriset elementit toimivat oman identiteetin rakentamisvälineenä", Hermonen tiivistää.

Saatana on
pois muodista

Saatananpalvonnan ja median suhdetta tutkineen Titus Hjelmin mukaan saatananpalvontailmiötä voi luonnehtia muodin käsitteen kautta.

Hän toteaa viime kesänä julkaistussa Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta -kirjassaan, ettei saatananpalvonta ole tällä hetkellä suosiossa. Niin kuin monet muut nuorisokulttuurin ilmiöt, trendit vaihtuvat. Hjelm kuitenkin toteaa, että "kuten muodissa, tyylit voivat palata".

Hän väittää, ettei saatananpalvonta ole kadonnut minnekään. Se on vain siirtynyt marginaaliin niin nuorisokulttuurissa kuin muun yhteiskunnan ongelmanmäärittelyssäkin. Saatananpalvonta ei Hjelmin mukaan ole tällä hetkellä korkealla suomalaisten sosiaalisten ongelmien listalla.

Hermosen mielestä sosiaalisiin ja mielenterveyden ongelmiin pitää suhtautua aina vakavasti, johtuivat ne mistä tahansa.

"Saatananpalvonta on ongelmia korostava tekijä", Hermonen toteaa.

Satanismi ei hänen mukaansa kuitenkaan ole samalla tavalla ongelmallista.

Yksi Hermosen väitöskirjan johtopäätöksistä liittyy nuorisokulttuurin muutokseen.

Hänen mukaansa nuorten synkkä vastakulttuurisuus muuttui osin ajan myötä valtakulttuurisiksi trendeiksi. Myös aikoinaan paholaisteemaa viljellyt black metal -musiikki jakautui uusiin alatyyleihin. Populaarikulttuurissa saatana on trivialisoituneissa muodoissa temmeltävä hahmo.

"Muun muassa paholaisteemat mainoksissa ja musiikissa ovat hyviä esimerkkejä", Hermonen kertoo.

Toisaalta vihtahousu on kiinnostanut ihmisiä aina. Sitä on käsitelty kansanomaisissa ja korkeakulttuurisissa muodoissa vuosisatoja - jopa tuhansia. Myyttistä hyvän ja pahan välisen kamppailun tematiikkaa hyväksikäyttää niin auktoriteettia vastaan kapinoiva teini kuin maailmanpolitiikan toimijatkin.

Ilkka Pernu
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto