Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Nyt puhuu opettaja

Menestyjän myytti


Jokainen meistä tietää, että yksityisen ja julkisen välinen rajatila on ollut rakennemuutoksessa jo pitkään. Emme voi välttyä eri medioiden välittämästä maailmankuvasta ja arvokoodistosta. Sen viesti on harmaan kapea: julkisuus itsessään on arvo, jota tavoitellaan keinolla millä hyvänsä.

Kenen äänellä tätä politiikkaa harjoitetaan? Tiedämme, että sananvapaus on rajattu määre ja poliittinen muisti on lyhyt. Tai vedotaan monessa kohtaa demokratian ihanteisiin. Kyllä, on pakko puhua ihanteista, sillä käytännössä ne usein ovat ideaaleja.

Otetaan esimerkki: opiskelijoille suodaan yliopistojärjestelmässä osallistumisen mahdollisuus tiedekuntaneuvostoihin tai laitosneuvostoihin. Opiskelija voi omalla äänellään (silloin, kun todella ääniä lasketaan) ottaa kantaa päätöksiin. Valitettavan usein opiskelijan äänen kuunteleminen on kuvitteellista sananvapautta (ja vielä harvemmin se johtaa toimiin).

* * *

Viime aikoina olen usein keskustellut akateemisen koulutuksen saaneiden kanssa heidän työuransa muotoutumisesta. Elämme hybriksessä, jota näyttää ohjaavan menestyjän myytti. Se ohjaa käsityksiä onnistuneesta työpolusta (tai elämästä), jonka keskeisyys tarkentuu nopeuteen, määrään, etenemiseen ja pärjäämiseen. Kenttä, johon kaikki peilautuu on julkisuus, siellä näkyminen ja kuuluminen.

Ei siis ole ihme, että käsityksemme hyvästä elämästä on hiljalleen vääntymässä vinoasentoon. Monet ovat huomauttaneet rahan ylivallasta, joka seuraa tai ohjaa tätä asentovirhettä. Ken ei pysy yksilönä tai yhteisönä tässä leikissä mukana, voi pakata laukkunsa ja lähteä Goalle mietiskelemään. Etenkin tämä kirpaisee niiden sisällöllisesti pätevien ihmisten kohdalla, jotka eivät kenties osaa panostaa julkiseen kuvaansa, luoda pyrkyriverkostoja, hallitse markkinatalouden peruskaavoja vaan yrittävät romanttisesti uskoa tiedon hitaan kypsymisen tuomaan vakauteen.

Jos julkisuus otetaan valmiiksi annettuna arvona, nähdään suurten organisaatiokompositioiden olevan innovatiivisuuden toimintakenttiä ja samalla leikataan pienemmiltä yksiköiltä tai yksilöiltä pois - on pakko todeta, että kriittisiä näkökulmia kannattaisi käyttää nyt ja historian tajusta voisi olla jotain hyötyä. Elämä on todella lyhyt, mitä aiot tehdä?

Pia Houni
teatterin ja draaman
tutkimuksen dosentti

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto