Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Työläistaustaisten nousu yliopistoon on hankalaa

Katriina Järvinen ponnisti kyttäläläisestä duunariperheestä akateemiseen eliittiin

"Äitini siivosi ja isäni työskenteli kumitehtaassa. Kuusihenkinen perheemme asui vuokralaisina kaksion puolikkaassa Tampereen Kyttälässä. Olin niin sanottua rupusakkia", 60-luvun alussa syntynyt Katriina Järvinen kertoo.

Menestyskirjan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa kirjoittanut Järvinen tulee Naiskulttuuripäiville puhumaan työläistaustaisista opiskelijoista yliopistossa. Kun Järvinen pääsi Helsingin yliopistoon, siellä oli vain vähän työläistaustaisia opiskelijoita, toisin kuin esimerkiksi Tampereen yliopistossa.

"Luokkanousuni oli varmaan dramaattisempi kuin monilla muilla suomalaisilla, sillä olin yhtäkkiä maan johtavan eliitin lasten kanssa samassa paikassa. Nykyisinhän joku saattaa sanoa, että on työläisluokkaa, jos äiti on sairaanhoitaja. Meidän perheessä sairaanhoitaja oli valtavan hieno ammatti."

Kovaa elämää eläneen Järvisen ensireaktio yliopistossa oli sokki, sillä hyvien perheiden kakarat valittivat uskomattoman turhasta.

"Yliopiston ruoka oli taivaallisen hyvää ja halpaa, mutta opiskelukaverini kävivät haukkumassa sitä keittäjille. Häpesin heidän käytöstään."


"Nykyäänhän yläkoulussa, jos ei alakoulussakin, lapset laitetaan tekemään tutkielmia lähteineen kaikkineen! Usein lapset tarvitsevat apua koulutehtävissä ja voi olla että työläisperheiden vanhemmat eivät osaa neuvoa. Varsinkin, kun etninen alaluokka syvenee ja siivoojat alkaa olla muualta tulleita, jotka eivät välttämättä osaa suomea", teini-ikäisten lasten äiti sanoo.

Kun Järvinen oli koulussa, koulumenestykseen riitti, että pänttäsi ja luki ulkoa. Järvinen uskookin, että luokkanousu on vaikeutunut entisestään 2000-luvulla.

"Samaan aikaan kun toiset opiskelijat oppivat keskiluokkaisen käyttäytymisen koodeja, toiset kokevat ulkopuolisuutta ja nuolevat haavoja yksin. Ei luokasta puhuta vieläkään yliopistolla."

Koska kaikilla on näennäisesti samat mahdollisuudet, on vaikea valittaa huonommasta asemastaan. Tilastojen mukaan kaikkien mahdollisuudet eivät ole lähellekään samat. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskus selvitti vuonna 2007, että akateemisesta kodista tulevalla 1976 syntyneellä oli kahdeksankertainen mahdollisuus päätyä yliopisto-opiskelijaksi verrattuna työläisperheessä varttuneeseen.


Järvinen pääsi kaivamaan tuhannen satunnaisen Helsingin yliopiston opiskelijan tietoja vanhempien ammateista. Ne olivat lähes kaikki keskiluokkaa, kuten opettajia. Hän ei löytänyt yhtään siivoojaa, vaikka se on yleinen ammatti. Järvinen uskoo silti, että entisenkaltainen luokkanousu voitaisiin palauttaa pienillä asioilla pikku hiljaa.

"Tutkielmat pitäisi jättää pois ja peruskoulun opettajan ei esimerkiksi pitäisi kysyä kaikilta oppilailta, mitä nämä ovat tehneet kesälomalla. Osa käy Thaimaassa, mutta toisilla on varaa mennä vain Korkeasaareen. Opettajat eivät tajua, miten sensitiivisestä asiasta on kyse, että onko rahaa."

Järvinen on Avoimen yliopiston opettaja, jonka opiskelijoista osa on tohtoreita, mutta osa on käynyt vuosia sitten vain keskikoulun.

"Kaikille voi silti opettaa samalla tavalla. Sanon suoraan eli eksplisiittisesti eli suomennan sivistyssanat tekemättä siitä numeroa. Kenellekään ei pitäisi tulla huonommuuden tunneta, jos ei tiedä jotain luennolla."


Kun Järvinen pääsi yliopistoon, opiskelu itsessään oli samanlaista kaikille luokkataustasta huolimatta. Sosiaalinen elämä olikin sitten hankalampaa työläistytölle, joka ei huomannut hienosyisiä tapoja. Hän puhui liian suoraan, eikä osannut kierrellä ja kaarrella ja jättää sanomatta mielipiteensä kuten opiskelutoverinsa, joten hänet jätettiin porukoiden ulkopuolelle. Järvinen kokee, että hänet hyväksyttiin vasta Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa -kirjan julkaisun jälkeen, kun hän on saanut yleistä tunnustusta kirjasta.

"Minulle oli jo kehittynyt sellainen identiteetti, että kukaan ei ymmärrä minua."

Luokkatausta näkyi selkeästi myös opiskelijoiden taloudessa. Järvisen opiskelukaverien vanhemmat ostivat heille jopa opiskelukaksioita jugend-kaupunginosista kuten Kruununhaasta.

"Heidän oli sitten kiva köyhäillä ja olla suvaitsevaisia. Kun minulla oli rahapula, se oli todella konkreettista. Siihen aikaan ei ollut luottokortteja, vaan kun rahat loppui, ne todella loppui. Kavereilla rahojen loppuminen oli järjestelykysymys eli rahan saaminen vaati vain vierailua vanhempien luona."

Järviselle on tuottanut suunnatonta iloa, että hän on akateeminen kaikista vaikeuksista huolimatta. "Olisin varmaankin rikkaampi, jos olisin mennyt 16-vuotiaana töihin keittäjäksi kuten ensin suunnittelin, mutta nyt minulla on enemmän vaikutusvaltaa. Nykyisin nuoret työläistytöt etsivät huomiota ja valtaa tissimissien ja idolsien uralla, mikä on huolestuttavaa."




Hertta-Mari Kaukonen






Tamyn Naiskulttuuripäivät 21.-24. huhtikuuta

- Ke-ilta: Avausdisko Doriksessa
- To klo 11-15: Järjestö- ja pienkustannetori Päätalon aulassa
- To klo 13.30-15.30: Pienlehtityöpaja, C-siiven ryhmähuone C1
- To klo 16-18: Paneelikeskustelu seksityöstä Metsossa, luentosali1
- To klo 18.30-20.30: Bändityöpaja Attilan 6 krs.
- To klo 20: Naisten maitolava Artturissa
- Pe klo 9: Tyttöjen talon infotunti
- Pe klo 10.30 Kahvit Naistarilla
- Pe Klo 12.45-14.45: Naiset turvapaikanhakijoina. Päärakennuksen ravintolan kabinetti 229
- Pe Klo 15-17: Keskustelu yhteiskuntaluokasta yliopistolla Päätalon luentosali A4.
- Pe Klo 18.30-20.30: Laulutyöpaja Attilan 6. kerros
- Pe Klo 20: Pääjuhlassa stand up -, burleski- ja musiikkiesiintyjiä. Liput 5 e/7 e. Telakka
- La: Burlesque-keskustelu
- La Klo 16: Sukunsa viimeinen -elokuva. 5 e. Niagara
- www.tamy.fi/naku

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (15)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. ex-pat ulkomailta (14.04.10, kello 9:10)

    Nämä jutut on aikahenkilökohtaisia. On hyvä että Järvinen on ponnistanut työläisperheestä akatemian pariin. Itse en koskaan kokenut, että opintojen jatkuminen olisi johtunut köyhyydestä tai maalaisperhetaustastani, vaan enemmänkin omien sisarusten odotuksista. He eivät halunneet että yksi meistä olisi mennyt lukioon ja yliopistoon, kun hekään eivät päässeet. No onneksi asia korjautui sinnikkyydellä ja ulkomaille muuton jälkeen avoimmuus ja tuki löytyi heti opiskeluintoiselle. Maalla sentään puhuttiin valistuneesta talonpojasta, mikä kannusti opiskelemaan, mutta realiteetit olivat jotain muuta vielä 10-lapsisessa perheessä.

  2. Työläistaustaisesta perheestä oleva KTM (14.04.10, kello 14:15)

    Uskon kyllä että kirjoittajan havaitsema ilmiö on totta mutta olen silti eri mieltä siitä mitä pitäisi tehdä. Jos tutkielmien teko on ongelma, niiden tekemistä ei pitäisi vähentää ja myöhentää vaan päinvastoin lisätä ja ehkä jopa aikaistaa. Tällöin myös työläisstaustaisillakin lapsilla olisi mahdollisuus omaksua niiden tekeminen ja päästä samalle viivalle yläluokan tenavien kanssa. Valitettavasti nyt tunnutaan kulkevan päinvastaiseen suuntaan kun pääsykokeetkin halutaan näköjään poistaa. Ilmeisesti muutaman kokoomuslaisen puupäätenavat eivät tahdo enää päästä opiskelemaan riittävän hyvin kun tälläistä muutosta ajetaan.

  3. Majsteri Rantaluola (15.04.10, kello 2:03)

    En ymmärrä, miksi tutkielmat pitäisi poistaa tutkinnoista. Miksi gradu, lisuri tai wäitös olisi työväenluokkaiselle kompastuskivi? Keksin syyn vain siitä, että se vaatii "asiantuntijuutta", "omaäänisyyttä" ja "priorisointia!", jotka kaikki attribuutteina on tapana liittää niihin ammatteihin, joita työväenluokka ei edusta. Ts. työväenluokalla on helpompi istua kuuliaisena luentosalissa, ajattelematta mitään, kuin istua hiljaa kammiossa kynä kädessä (väsäämässä pienen mittakaavan akateemista huijausta). Tämä taas voidaan johtaa työväenluokan perimmäisestä maalaisuudesta: maalaisyhteiskunnassa he mielsivät itsensä kirkossa kävijöiksi eivätkä papistoksi. Tutkielmaton yliopisto on kuitenkin kuin minihameeton venäläisnainen, emmekä kaipaa heitä keskuuteemme sen enempää kokoomuslaisista kuin vasemmistoliittolaisista. Tämä pienenä vapun paloviinapuheena.

  4. Hertta-Mari Kaukonen (15.04.10, kello 13:24)

    Pienenä selvennyksenä: Järvinen tarkoittaa poistettavilla tutkielmilla peruskoulussa tehtäviä tutkielmia, joista hän puhuu myös aikaisemmassa sitaatissa.

  5. Majsteri Rantaluola (15.04.10, kello 22:49)

    Oikolukemisesta ei ole koskaan haittaa. Olen kuitenkin hieman eri mieltä "tutkielmista". Ennen niitä oli tapana kutsua "esitelmiksi", ja jos ne olivat minun aikanani köyhästi tehtyjä, ne olivat Järvisen aikana vielä löyhemmin tehtyjä. Olivatpa ne mitä hyvänsä, en ymmärrä Järvisen logiikkaa: jos lapsi ei osaa laittaa lähdeviitteitä papereihinsa 9-15-vuotiaana, pitäisikö hänen tietään yliopistoon tasoittaa 19-25-vuotiaana ja pyytää vain kolme alaviitettä? Eikö silloin ole parempi mennä suoraan sieltä, mistä aita on matalin, eli ei ainakaan opiskelijaksi yliopistoon? Saako luokkanousu olla työväenluokalle pakkomielle? Minun aikanani opettajat eivät myöskään kysyneet, missä oppilaat olivat olleet lomillaan vaan he kertoivat OMISTA lomistaan ja näyttivät vielä dioja (par. Powerpointteja) päälle.

  6. Esko Oksanen (16.04.10, kello 20:56)

    Ajatus esitelmien, tutkielmien yms. vähentämisestä peruskoulussa siksi että kaikki vanhemmat eivät osaa auttaa lapsiaan niissä on varsin absurdi. Tällä perusteellahan voitaisiin esim. valtaosa matematiikan opetuksesta jättää pois sillä perusteella että kaikki eivät osaa opettaa lapsilleen derivointia. Koulun tehtävähän on opettaa asiat jotka sitten kokeessa vaaditaan, ei vanhempien (tai valmennuskurssien...). Ehkä on niinkin että akateemisten vanhempien lapset hakeutuvat yliopistoon vanhempien odotukset täyttääkseen, kun sinne kerran pääsee vain pänttäämisellä ja ulkoluvulla.

  7. opiskelija oulusta (17.04.10, kello 12:39)

    Minusta köyhyys ja työläisperhe eivät ole haitanneet hirveästi opiskeluihin pääsemistäni, melkein päinvastoin. Olen oppinut työskentelemään ahkerasti sen eteen, mitä haluan. Lisäksi vanhempani ovat aina kannustaneet minua opiskelussani.

    Tutkielmien teosta on ollut minulle hyötyä, tällä hetkellä esimerkiksi lukiossa tehdyn tutkielman aihe on kandin työni aihe.

  8. Julle (20.04.10, kello 14:40)

    Johtuuko toi luokkanousun vilkkaus aikoinaan siitä, että yliopistoverkkoa laajennettiin reippaasti. Duunareiden lapsetkin pääsi korkeakouluihin jne.

    Nyt tämä laajeneminen on pysähtynyt ja jälleen ollaan tilanteessa, jossa kotitausta alkaa vaikuttamaan siihen ketkä valikoituu yliopistoihin opiskelemaan.

    En osaa sanoa, että alkaako valikoutuminen jo persukoulussa, mutta sillä ainakin on merkitystä minkälaista kannustusta tahi painostusta kotoa tulee.

  9. utte (21.04.10, kello 10:12)

    Ei pidä myöskään unohtaa, että meillähän on nykyään jo Tampereellakin college (ammattioppilaitos) ja university of applied sciences (ammattikoulukorkee). Kyllä räjähdyksenomaiselle nousukulmalle on hyvät olosuhteet!
    btw. tää antispam-kysymys on pääsykokeettoman yliopiston kannattajalle paha pala nieltäväksi, vastustan jyrkästi! Öh, vastasin kuitenkin..

  10. Vanha maisteri (23.04.10, kello 20:18)

    Katriina Järvisen näkemys on paikkansapitävä. Syrjäkylässä asuvan varattoman, pitkäaikaistyöttömän tai köyhän perheen jälkeläisen on vielä epätodennäköisempää päästä yliopistoon kuin suuren yliopistokaupungin työläisperheen lapsen.

    Kun perityn sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuuripääoman mataluus liittyy alueelliseen eriarvoisuuteen koulutusmahdollisuuksissa, niin se vahvistaa vielä näitä heikompien lähtökohtien vaikutusta. Useat nykyiset tutkimukset toteavat koulutuksellisen eriarvoisuuden perityvän.

    Syrjäseudulla on kotoa käsin mahdollista käydä ainoastaan oppivelvollisuuskoulu. Lukioon, johon saa huonosti opintotukea, siirtyäkseen olisi muutettava muuanne ja hankittava vuokra-asunto. Köyhällä lähes ainoat mahdollisuudet korkeampiin opintoihin ovat samoja kuin Hella Vuolijoen kuvaamalla Juurakon Huldalla.

    Tosin kaikista yhteiskuntakerroksista voi edelleenkin päästä korkeampiin opintoihin, muuta alempaa lähtevillä sinne pääsyn todennäköisyys on vähäinen. Mikään yhteiskunta ei ole täysin sulkeutunut. Antiikin orjanomistusyhteiskunnissakin orja saattoi päästä orjanomistajaksi.

    Tampereen yliopiston edeltäjä Kansalaiskorkeakoulu perustettiin jotta kyvykkäille työväestön kasvateillekin olisi mahdollisuus korkeampiin opintoihin. Nyt näiden 1. sukupolven akateemisten jälkeläiset täyttävät yliopistojen opiskelijapaikat. Tasa-arvoinen koulutusyhteiskunta on sulkeutumassa.

  11. Majsteri Rantaluola (24.04.10, kello 3:15)

    Vanha maisteri on harvinaisen oikeassa. Kyllä nykyään pääsee, jos haluaa. Mitä v****a kukaan valittaa enää mistään? Ylioppilastodistuksella + kelvollisella pääsykoesuorituksella pääsee sisään yliopistoon. Sen jälkeen opintotuella pärjää pari vuotta. TOAKselle pääsee asumaan, ainakin Lukonmäkeen. Lopulta pitää ottaa opintolainaa ja sinnitellä sillä viimeiset pari vuotta. Mikä tässä yhtälössä on työläistaustaiselle niin vaikeaa, kun se on kuitenkin sosiaalidemokraattisen työväenpoliittisen ajattelun lopputulosta? Tässä yhtälössä on vaikeaa vain se, että saadulla koulutuksella ei välttämättä saa työpaikkaa sini-puna-yhteiskunnasta. Vihreästä yhteiskunnasta ei tarvitse välittää, koska se sijaitsee "maaseudulla". Työläistaustaisen suurempi ongelma on nykyään se, että hänen maisteriutensa ei ole oikeutettu mihinkään. Mielessä viriää epäilys, että "ehkä paremmat duunit on varattu tohtoreille". Ei ole. Meriitit ratkaisevat työväestönkin kohdalla, eikä enää koulutus. Angsti!

  12. Perälän Vesa-Virpi (25.04.10, kello 22:01)

    Niin, eihän köyhän lapsen ole mikään välttämättömyys päästä yliopistoon, puhumattakaan väittelemisestä.

    Toinen keskustelu on se, että keiden sitten tulee päästä yliopistoon? Varakkaiden kotien lastenko vain? Vai yritetäänkö vetää linjaa, että älykkäimmät ja kykenevimmät sinne päätyisivät, jolloin ... sillä köyhänkin perheen vesalla pitäisi olla mahdollisuuksia.

    Nyt ollaan menossa suuntaan, että raha ratkaisee. Ollaan puhumassa yliopistojen lukukausimaksuista ja opintotuen reaalinen arvo on laskenut.

    Lahjakkaat vai rikkaat? Kas siinäpä pulma.

    Pohtii tämä uopon yksinhuoltajan yksi kuudesta lapsesta. Väittelen kohta , mutta olen 50 v. Eli hitaasti mutta varmasti. Rikkaan perheen vesana olisin varmaan väitellyt jo 27 v?

  13. Perälän Vesa-Virpi (25.04.10, kello 22:03)

    Sitä valittaa, että todella köyhän lapsella ei ole mahdollisuutta valita lukiota.

    Noin alkajaisiksi.

  14. Majsteri Rantaluola (29.04.10, kello 5:21)

    Rikkaan lapsi on usein itsetyytyväinen tampio, mutta ei se köyhänkään lapsi ole aina altruistinen a-luokan akateeminen. Akateemisuus on luokkarajat ylittävä henkinen ilmiö, jossa kodin opiskelua ruokkiva rahan määrä ei ole ratkaiseva tekijä. Ratkaisevaa on se, mistä ei saisi puhua, eli se, onko lapsi tai nuori itsessään lukeva, puhuva, kuunteleva, ajatteleva, muuntuva, kyseenalaistava, yritteliäs kyselevä ja ennen kaikkea kirjoittava: pystyykö hän pistämään paperille sen henkisen fermentaation tilan, jonka kanssa hän joka tapauksessa on tekemisissä koko opiskeluaikansa ajan? Yleensä, ja tätä on vaikea ja hankala sanoa ääneen, ongelmana on se, että työläistaustaisessa perheessä ei ole "ääneen puhumisen" perinnettä. Lapset noissa perheissä eivät saa ääntään kuuluviin ja spekulointejaan seinälle toisin kuin porvarillisissa perheissä, missä isät ja äidit seuraavat huvittuneen hyväntuulisinä, "mitä ne meidän pennut on nyt keksiny".
    Lopulliset teesit:
    Työläisten lapset; älkää kadehtiko porvareiden lapsien yo-koulusta: ei sillä saa nykyään mitään (ilmaiseksi).
    Porvarien lapset; älkää kadehtiko työläisten lasten verorahoilla ostettua yo-koulutusta: ei se korvaa hyvää itsetuntoa, kuten susanna-alakosket ynnä muut ovat osoittaneet.

  15. Giga (04.05.10, kello 0:35)

    Onpa täällä kaikenlaista spekulaatiota siitä, millaista on "köyhän", "työläisen" tai "rikkaan" perheessä. Mutua mutun perään.

    Kuitenkin tiedämme, että lukio voisi maksaa roimasti vähemmän. Jokaisesta kirjasta ei tarvita uusinta painosta, vaikka monet lukiot sitä peräänkuuluttavat. Lukioissa pitäisi olla jo omat kurssikirjakirjastot. Entä miten on mahdollista, että kirjoittaminen maksaa? Minun aikanani noin 20 euroa aine? Sama maksu ammattitutkintoon tai kaikki maksut pois.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto