Mykkäfilmi saa äänensä freejazzista

Tamperelaisen Black Motorin muusikot ovat oiva esimerkki siitä, miten kulttuurista voi nauttia enemmän, kun kaataa vähän raja-aitoja. Miksi valita elokuvissa käynnin ja konsertin väliltä, kun voi saada molemmat yhtä aikaa? Moinen on mahdollista 4. toukokuuta, kun Tampereen ylioppilasteatterilla järjestettävällä Loud Silents -festivaalilla nähdään yhteensä neljä livenä säestettyä mykkäelokuvaa.

Black Motor on lupautunut elämään mukana, kun ohjaaja-näyttelijä Buster Keaton pöhköilee valkokankaalla. Mustavalkoinen, vuonna 1928 valmistunut slapstick-komedia Laivakalle nuorempi (Steamboat Bill Jr.) herää uudella tavalla henkiin, kun freejazzia soittava trio luo siihen äänet elokuvayleisön edessä improvisoiden.

Yhtye ei sävellä ja harjoittele musiikkiesitystä elokuvaan sopivaksi, vaan esityksen aikana on saksofonisti Sami Sippolan mukaan tärkeintä olla keskittynyt ja löytää juoni, joka etenee elokuvan kanssa käsi kädessä.

"Soitossa ei kuitenkaan saa olla niin ilmeinen, että tekee kaatumisääniä, kun joku lentää nurin elokuvassa."

Basisti Ville Rauhala on samaa mieltä. Esitystä varten ei myöskään voi juurikaan harjoitella.

"Täytyisi joko säveltää musiikki elokuvaan täysin sopivaksi ja harjoitella se todella hyvin tai sitten pitää mennä hetken mukana improvisoiden."

Yhtye aikoo katsoa elokuvan ja tehdä vain suuntaa-antavia suunnitelmia.

"Voimme jakaa vastuuta instrumenttien kesken. Tyhjänä säilyminen on edellytys elokuvan kohtaamiselle", rumpali-huilisti Simo Laihonen pohtii ja vilkaisee bänditovereihinsa.

Rauhala kertoo mykkäelokuvan ja livemusiikin yhdistelmän kiinnostaneen yhtyettä konseptina niin paljon, että he suostuivat tehtävään elokuvaa näkemättä.

"En tunne elokuvia niin hyvin, että osaisin suoralta kädeltä kieltäytyä jostain. Loud Silentsissa ei kuitenkaan ole mitään luokattomia leffoja, vaan enemmän arvostettuja klassikoita. Vaikka sehän vasta olisi omaperäistä säestää jotain Notting Hillia", Rauhala naurahtaa.

Black Motorin jäsenet ovat tuttuja muistakin ennakkoluulottomista sivuprojekteista ja genrerajat ylittävistä yhteistyökuvioista. Tuleva esitys ei ole ensimmäinen kerta, kun Laihonen ja Sippola säestävät elokuvaa. He ovat aiemmin soittaneet Ohukaisen ja Paksukaisen seikkailujen tahtiin.

Omien sanojensa mukaan heitä pyydetään mukaan mitä erilaisempiin tapahtumiin, koska yhtye on profiloitunut ehdotuksille avoimiksi. Rauhala sanoo olevansa sen verran utelias, ettei kategorisesti ole mitään, mihin hän ei muusikkona suostuisi.

"On juttuja, joita voisi luulla paskaksi. Mutta jos ei voi varmaksi tietää, niin täytyy käydä kokeilemassa", Rauhala virnistää.

Niin jazz kuin mykkäelokuvatkin niputetaan perinteisesti korkeakulttuuriksi. Black Motorin riveistä kuitenkin vakuutetaan, ettei tätä Loud Silentsilla tarjoiltavaa yhdistelmää kannata pelätä.

"Eihän me edes näytetä jazzmuusikoilta", Sippola tokaisee.

Totta, bändikämpän nuhjuiselle sohvalle sopii istumaan niin pitkässä parrassa, nahkatakissa kuin neulepusakassa.

Black Motorin lisäksi yksipäiväisellä festivaalilla kuullaan myös tummanpuhuvaa bluesrockia soittavaa Death Hawksia, nykytanssiesityksiin ja elokuviin musiikkia säveltänyttä kitaristi Giovanni Spinellia sekä Sigi Tolo -yhtyettä, joista kukin säestää yhden mykkäfilmin. Viimeksi mainittu on huuliharpisti Jantso Jokelinin sekä Magyar Possessa ja Kuusumun profeetassa vaikuttavien muusikanttien yhtye.

Loud Silents Tampereen ylioppilasteatterilla (Itsenäisyydenkatu 12-14) lauantaina 4. toukokuuta 15-21

Annastiina Airaksinen, teksti & Sakari Piippo, kuva