Alfaurosten kokoontumisajot

Errol Flynn Prestige Collection (2006). Sisältää kuusi elokuvaa: Kapteeni Blood, Elizabeth ja Essex, Merihaukka, Pilvien veikot, He kuolivat saappaat jalassa ja Lännen valloittajat. John Wayne Prestige Collection (2006) Sisältää kuusi elokuvaa: Cahill - Lännen sheriffi, The Cowboys, Rio Bravo, Etsijät, Junanryöstäjät ja Chisum.

Errol Flynnin ja John Waynen kaltaisia selluloidimachoja ei enää ole, jos ikinä on ollutkaan.

He edustivat samaa sukupolvea (Wayne oli syntynyt 1907, Flynn 1909), tekivät molemmat läpimurtonsa 1930-luvun jälkipuoliskolla ja esittivät aina samaa roolia, mutta muuten heillä oli vähän yhteistä.

Flynn nousi Hollywoodin huipulle ja pysyi siellä historiallisten seikkailuelokuvien kirkasotsaisena ja oikeamielisenä sankarina, ei vähiten atleettisen vartalonsa ja miesmallin kasvonpiirteidensä ansiosta.

Korstomainen olemus ja leveä puheenparsi puolestaan tekivät Waynesta kuin luodun lännenmieheksi.

Yhteistä heidän roolihahmoilleen oli ehdoton miehinen ylivalta. He olivat alfauroksia, joiden oikeutta elokuvan kaunottareen muut nuoret, viriilit, miehet tuskin koskaan kyseenalaistivat.

Yksityiselämässään Wayne eli etenkin myöhempinä vuosinaan samaa roolia kuin elokuvissaan. Hän oli yltiöamerikkalainen patriootti, joka kannatti voimakkaasti esimerkiksi Vietnamin sotaa.

Tasmaniassa syntynyt Flynn taas oli kaikkea muuta kuin esittämänsä sankarit: riitaa haastava juoppo, joka istui montaa kertaa oikeudessa raiskauksesta syytettynä.

Warner on nyt julkaissut joukon miesten elokuvia komeissa, mutta epäkäytännöllisissä peltilaatikoissa. Kuten vastaavilla kokoelmilla yleensäkin, näidenkin suurin ongelma on elokuvien valinta.

Etenkin Wayne-boksi on outo sillisalaatti, jossa on neljä korkeintaan keskinkertaista elokuvaa miehen uran viimeisiltä vuosilta ryyditettynä kahdella mestariteoksella, John Fordin Etsijöillä (1956) ja Howard Hawksin Rio Bravolla (1959).

Flynnin ura jäi lyhyemmäksi kuin Waynen, mutta tämä kokoelma antaa siitä kohtuullisen osuvan kuvan. Merirosvoseikkailu Kapteeni Blood (1935) on Flynnin ensimmäinen suuri menestys ja Lännen valloittajat (1939) ensimmäinen, kerrassaan mainio, syrjähyppy Waynen reviirille lännenelokuvan puolelle.

Raoul Walshin He kuolivat saappaat jalassa (1941) on kelpo eepos, mutta Flynn-boksin elokuvista ainoa, jota Michael Curtiz ei ole ohjannut.

Ymmärrän, ettei kymmenissä elokuvissa näytelleitä legendoja voi mahduttaa yhteen peltilaatikkoon, mutta sitä en voi ymmärtää, miksi edes jonkinlaisen johdonmukaisuuden soveltaminen on elokuvien levittäjille niin ylivoimaisen vaikeaa.

Siitä ei silti pääse mihinkään, että Flynn ja Wayne ovat Hollywood-elokuvan legendoja, joita sietää ihailla vielä tänäkin päivänä.