|
Yllä oleva kuva kertoo melkein kaiken oleellisen Robert Rodriguezin Planet Terrorista: rynnäkkökivääri Rose McGowanin jalantyngässä.
Planet Terror on puolet Rodriguezin ja Quentin Tarantinon Grindhouse-kokonaisuutta, jonka toinen osa on Tarantinon jo aiemmin ensi-iltansa saanut Death Proof.
Grindhouse viittaa amerikkalaisiin elokuvateattereihin, jotka keskittyivät seksiä, väkivaltaa ja aivottomia juonia sisältäneisiin eksploitaatioelokuviin. Yhtä lailla sanaa käytetään kuvaamaan itse elokuvia.
Yhdysvalloissa Planet Terror ja Death Proof esitettiin grindhouse-perinteelle uskollisesti yhdellä kertaa. Vaikka ne Suomessa joutuukin katsomaan erikseen, ei vertailua voi välttää.
Nuoria naisia autollaan vaanivan stuntmiehen esitellyt Death Proof on Tarantinon heikoin elokuva, mutta silti paljon vahvempi kuin Rodriguezin Planet Terror.
Kaverukset ovat samaa videovuokraamoissa varttunutta sukupolvea, mutta siinä missä Rodriguez lähinnä matkii ja hassuttelee vanhojen suosikkiensa hengessä, Tarantino ottaa genren omakseen ja luo uutta.
Rodriguez osaa kyllä ohjata toimintakohtauksia, ja Planet Terrorissa hän on myös kuvannut ne. Ongelma on pikemminkin se, mitä niiden välissä tapahtuu - tai tässä tapauksessa: mitä ei tapahdu.
Dialogi on monin paikoin ihan nokkelaa, mutta koko ajan mietin, miten Tarantino olisi tämänkin kohtauksen kirjoittanut.
Mutta hauskahan Planet Terror silti on, ja hauskaa on varmasti ollut myös tekijöillä. Kilttikin se on esikuviinsa nähden siinä mielessä, että se kohtelee päähenkilöitään hyvin armeliaasti. Valtaosa toki kuolee, mutta harva kovin kituliaasti.
Juoneen liittyy muun muassa luopiosotilaita, uhrinsa ihmissyöjäzombeiksi muuttava virus ja itseään etsivä go-go-tyttö Cherry Darling (McGowan), joka elokuvan lopussa saa zombin syömän jalkansa paikalle rynnäkkökiväärin. Ja veri roiskuu.
Harmi vain, että splatter-henkinen verellä ja ruumiinosilla mässäily on jo niin valtavirtaa sekä amerikkalaisessa että eurooppalaisessa toimintaelokuvassa, ettei sillä ole enää kummoistakaan sokkiarvoa.
Vaikka grindhouse-teatterit ovat jo kuolleet Yhdysvalloistakin, niiden perintö elää vahvasti isonkin rahan toiminta- ja kauhuelokuvissa. Isolla rahalla ja kuuluisilla näyttelijoillä tehty Planet Terror ei siis oikeastaan ole mikään erityinen tapaus.
Elokuvan alussa esitettävä fiktiivinen Machete-elokuvan traileri oli hauska, mutta muuten minun oli eurooppalaisena katsojana vaikea arvostaa grindhouse-kikkailua.
Tavallinen toimintakauhukomedia vähän jämerämmällä käsikirjoituksella olisi voinut olla katsojaystävällisempi ratkaisu. Tekijöillä ei tietenkään silloin olisi ollut yhtä hauskaa.
* * ½
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen