Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Asioiden oikea laita

Sortoa tasa-arvon nimissä

En päässyt Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijahaussa jatkoon, koska olin käynyt lukion enkä ammattikoulua. Tämä yksinkertainen vääryys tapahtui seitsemän vuotta sitten. Hakuprosessin ensimmäisessä vaiheessa otettiin huomioon sekä ylioppilaspaperit että pääsykoepisteet. Pääsykokeessa jopa huonommin kuin minä sijoittunut ammattikoululainen pääsi jatkoon, koska hänellä ei ollut papereita laskemassa hänen sijoitustaan.

Viisi vuotta myöhemmin olin töissä sanomalehden televisiosivuilla ja osastolle tarvittiin uutta kriitikkoa. Siskoni on arvostelija, joten kehotin häntä hakemaan paikkaa. Silloinen pomoni paljasti, että muuten siskoni voitaisiin ottaa pätevänä hakijana hommiin, mutta se näyttäisi lukijoista sukulaisten suosimiselta. Hän vielä lisäsi, että aikaisemminkin oli ollut samanlainen ongelma. Onneksi toinen siskoksista ymmärsi mennä naimisiin ja vaihtaa sukunimeä.

***

Lukiolaiset ja ammattikoululaiset on haluttu asettaa samalle viivalle siitä asti, kun ammattikoulusta on saanut hakea yliopistoon. Periaate on hyvä, muttei toimi. Poikkeuksellisen hyvistä ylioppilaspapereista on toki hyötyä hakiessa useimmille laitoksille. Ylioppilaslakista on kuitenkin vain haittaa, jos Gaussin käyrä ei ole suosinut lukion viimeisessä rutistuksessa.

Nepotismi kukoistaa edelleen. Tutut ja varsinkin sukulaiset otetaan töihin jonon ohi. Entinen pomoni ajatuksenjuoksussa piilee käänteistä nepotismia: sukulaisuudesta ei saa olla etua, mutta haittaa kylläkin.

***

En olisi välttämättä pärjännyt journalistiikan haun toisessa vaiheessa, vaikka olisin sinne päässyt. En usko silti valittavani turhaan.

Useimmat ihmiset pyrkivät toimimaan ainakin ulkokultaisen tasa-arvoisesti. Ongelmat mutkistuvat siinä vaiheessa, kun ajattelee myös tekojen kauaskantoisia seurauksia. Olen taipuvainen ajattelemaan, että esimerkiksi sukupuolikiintiöitä on syytä harkita, jos ne lisäävät tasa-arvoa tulevaisuudessa, vaikka ne syrjisivät väliaikaisesti.

Epätasa-arvoinen käytös, joka ei edes paranna asioiden tilaa tulevaisuudessa, nostattaa kuitenkin aina verenpainettani. En usko sen, että keskinkertaisten lukiolaisten kannattaa vaihtaa ammattikouluun yliopistopaikan toivossa, osoittautuvan inhimillisyyttä lisääväksi neronleimaukseksi kymmenen vuodenkaan päästä. Sukulaisten sorsimiselle en keksi yhtään järkevää syytä.

Hertta-Mari Kaukonen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto