Kellarissa elävistä siirtolaisista kertova
Slawomir Mroekin klassikkonäytelmä
Emigrantit on kuin kirjoitettu Tukkateatterin uusiin tiloihin, Tammelan Valintatalon alakertaan. Epämiellyttävillä retkituolilla istuminen kolinan, huminan ja sadevesiviemärin äänten keskellä edesauttaa eläytymistä tarinaan.
Emigrantit on varsin haastava näytelmä niin tekijöille kuin katsojillekin. Siinä on vain kaksi näyttelijää ja tapahtumien voi ajatella olevan reaaliaikaisia, sillä kummatkin näyttelijät ovat jatkuvasti läsnä. Tila on erittäin intiimi. Katsoja pääsee melkein mukaan portaiden alaiseen maailmaan itsekin, sillä siirtolaiset tulevat näytelmän aikana aivan liki.
Näytelmässä ei kertaakaan viitata mihinkään paikkakuntaan, eikä kummallakaan kellarissa asuvalla siirtolaisella ole nimeä. Näytelmän voi siis ajatella tapahtuvan vaikkapa Tampereella. Paikallisuutta lisää loistokkaasti, että yksinkertaisempi siirtolainen puhuu hämeen murretta.
Ohjaaja
Janne Hannula luottaa ylinäyttelemiseen, joka sopii vastakkaisuuksilla pelaavaan näytelmään yllättävän hyvin. Työläisemigrantti on jatkuvasti suu auki, jotta tyhmempikin tajuaa hänen olevan stereotyyppisen tyhmä. Älykköemigrantti heiluttelee käsiään ja vaihtelee äänialoja puhuessaan melkein rasittavuuteen asti. Ikävä kyllä loppu lässähtää hiukan, koska se on venytetynoloinen.
Dialogi ja näyttelijäntyö ovat kuitenkin mainioita. Sen takia antaisi anteeksi enemmänkin.
Hertta-Mari Kaukonen
Emigrantit
Tukkateatteri
Käsikirjoitus: Slawomir Mroek
Ohjaus: Janne Hannula
Näyttelijät: Harri Kailanto ja Terho Saaristo