Lähdin tulella leikkimään

Näyttävä tulishow toimii, vaikka tarina ei avautuisikaan

Pyynikin kesäteatterissa pyörii syyskuun ajan tuliteatteriesitys Narrien uni, jossa ei liekkejä säästellä. Nettisivujen mukaan show on uudistunut viimevuotisesta huimasti, mutta perusidea on pysynyt samana. Mitäpä sitä muuttamaan, jos homma toimii.

Pyynikki on mitä mainioin tapahtumapaikka näytelmälle. Pyörivän katsomon ansiosta on mahdollista nähdä esimerkiksi kaistale järveä.

Vankat puut ovat miltei esiintyjien asemassa, kun niihin heijastetaan elävöittäviä valoja. Ympäristö muuttuu taianomaiseksi ja tarjoaa katsojille mukavan pakopaikan arjesta.

Ennakkoesitysiltana oikukas tuuli tuo lisähaastetta tulitaiteilijoille. Olen aistivinani pientä alkujännitystä, mutta se kuuluu asiaan.

Esityksen sirkusmaisilla elementeillä saadaan pehmennettyä pieniä mokia, joita väistämättä syntyy teknistä taituruutta vaativassa spektaakkelissa.

Miljöön ja henkilöiden kehittelyyn on käytetty runsaasti mielikuvitusta: ne eivät ole tästä maailmasta.

Tunnelma vaihtuu sujuvasti sirkuspelleilystä pinkfloydmaiseen massiivisuuteen, ja liikutaanpa välillä kauhunkin alueella. Estradilla pyörii omituisten otusten kerho ihmeellisine härveleineen. Lohikäärmekin nähdään, mutta miksei se sylje tulta?

Osin livebändillä toteutettu musiikki tukee mukavasti tapahtumia äänentoiston takkuilusta huolimatta. Harvoin valitan siitä, että musiikki kuuluu liian lujaa, mutta nyt jäin kaipaamaan taukoja ja hiljaisuutta. Liekkien ääntä ja syksyistä tuulta olisi voinut hyödyntää enemmän.

Esityksen tarinallisuus toimii unen logiikalla, joten juonta on hankala etsiä ilman ennakkotietoja. Palkitsevampaa onkin vain nauttia näkemästään. Tuliteatteriesityksenä Narrien uni on vaikuttava, hienosti toteutettu ja ennen kaikkea näyttävä.

Tapahtumisen runsaus tekee esityksestä hieman sekavan. Välillä on vaikea päättää, mihin katseensa suuntaa. Tämän vuoksi reilun tunnin mittainen esitys on juuri sopivan mittainen. Tuleen tuijottelullakin on rajansa.

Juho Hakkarainen

Narrien uni
Käsikirjoitus: Akseli Perä-
Rouhu ja Samuli Kivinummi
Ohjaus: Akseli Perä-Rouhu
Koreografiat: Flamma ja UniTo
Päärooleissa: Kasmir Jolma,
Samuli Kivinummi ja Antti Tupeli

Liekin lumo

Narrien unessa esiintyvän Pekka Rannanheimon mielestä tuli on kiehtova elementti. Treenaaminen tapahtuu pääasiassa ilman liekkejä, joten oikean tulen kanssa taiteilu tuntuu juhlalliselta.

Tuliesitysten suosio perustuu osittain vaaran tuntuun. Turvallisuustekijät otetaan kuitenkin hyvin huomioon. Rannanheimolle ei ole tapahtunut pahoja onnettomuuksia, mutta pieniä haavereita sattuu silloin tällöin. Käsikarvojen kärähtäminen on arkipäivää eikä kämmenten pieniä palovammoja aina edes huomaa.

Narrien uni on toteutettu pääosin tuliryhmä Flamman omalla porukalla, eikä täysin ulkopuolisia apuvoimia ole tarvittu. Ohjaaja, tuottaja, puvustaja, lavastajat ja muusikot löytyivät kaikki ryhmän lähipiiristä.

Flamma on Suomen suurin esiintyvä tuliryhmä, joka keikkailee aktiivisesti ympäri maata. Flamma on sidoksissa Tampereen tulikollektiiviin, jossa treenaa myös muita ryhmiä. Kollektiivi on perustettu vuonna 2002 edistämään tuli- ja valotaidetta Tampereen alueella. Kyseessä on avoin yhdistys, johon voi liittyä kuka tahansa. Harjoitukset ovat kaikille avoimia, mutta tuliharrastukseen suositellaan täysi-ikäisyyttä.