Väärin kirjoitettu SYL:sta ja opintolainasta!

Tiedän, että pakinoita ei pitäisi ottaa liian tosissaan. Alli Nokan SYL:n opintolainalinjaa ruotinut teksti (Aviisi 09/2012) sisälsi kuitenkin niin paljon asiavirheitä ja suoranaista disinformaatiota, että koen velvollisuudekseni oikoa väitteitä.

Aivan aluksi Alli haluaa väittää, että aiemmissa opintotuen kehittämistyöryhmissä SYL:lle "on käynyt nolosti, kun työryhmistä on tullut keppiä hyväuskoisesti odotetun porkkanan sijaan." Tämä ei taatusti pidä paikkaansa ainakaan edellisen, vuonna 2009 istuneen työryhmän suhteen - kukaan politiikasta vähänkään perillä ollut kun tuskin oletti opintotukeen panostettavan lisärahaa keskellä pahinta taantumaa. Lopputuloskin oli SYL:lle kaukana nolosta. Siitä kertoo hyvin se, että tuolloin(kin) eri linjoilla SYL:n kanssa olleiden Kokoomusopiskelijoiden silloiset vaikuttajat eivät tunnu vieläkään päässeen yli katkeruudesta, joka kohdistuu heidän tavoitteensa torpanneeseen SYL:iin ja sen silloisiin edustajiin.

Vielä villimmäksi meno muuttuu Allin luonnehtiessa SYL:n uutta opintolainan kehitysehdotusta "liittokokouspäätöstä rikkovaksi". Itse viime liittokokouksessa olleena ja siellä kyseisen liittokokouspäätöksen puolesta puhuneena pidän väitettä yksinkertaisesti järjettömänä - päätöksessä kun ei viitata halaistulla sanallakaan siihen, etteikö lainajärjestelmää saisi kehittää, päinvastoin. Esille nostetaan erikseen riskisuojien parantaminen mutta muitakaan kehittämisehdotuksia ei torpata, kunhan ne eivät nosta lainan suhteellista osuutta opintotuesta.

Kerrottuaan SYL:n ehdotuksen olevan myös "opiskelijaliikkeen hengen" vastainen (mutta sanomatta mikä tämä mystinen henki on ja mistä Alli tietää mikä on sen vastaista ja mikä ei) kirjoittaja väittää esityksen olevan "selvää opintotuen lainapainotteista kehittämistä". Tässä Alli muokkaa härskisti käsitteitä: lainapainotteinen kehittäminen on tähän mennessä tarkoittanut opintotuen muuttamista sellaiseksi, että lainan suhteellinen osuus opintotuesta nousee. Tätä SYL:n ehdotuksessa ei todellakaan tapahdu.

Allin ajatus ilmeisesti on, että vaikka lainan osuus pysyisikin samana, sitä ei saa muuttaa opiskelijoille miellyttävämmäksi, koska silloin yhä useampi opiskelija saattaisi nostaa sitä. Tämä on kauniisti sanottuna vähintäänkin älyvapaata. Samalla logiikalla liittokokouksen erikseen esille nostamia riskisuojiakaan ei saisi parantaa, ja oikeastaan parasta mitä SYL voisi lainan eteen tehdä, olisi vaatia sille pikavippien vuosikorkoa. Tällöinhän lainan merkitys kutistuisi olemattomiin, kun kukaan ei uskaltaisi nostaa sitä. Opiskelijoiden aseman parantaminen tuntuu Allille ja muille vastaavaa mantraa hokeneille olevan toissijaista. Tärkeämpää on, että lainaa ei nosta kukaan - edes ne, jotka sitä haluaisivat.

Loppukevennykseksi Alli ihmettelee, eikö kenellekään tullut mieleen, "että kustannusneutraaliuden ajatuksen voisi myös haastaa". Kirjoittajan mieleen ei ilmeisesti tullut, että sanoutumalla irti maan hallituksen työryhmälle asettamasta tehtävänannosta (jossa nimenomaan mainitaan kustannusneutraalius) SYL tekisi itsestään pellen ja menettäisi uskottavuutensa ja sitä kautta vaikutusmahdollisuutensa työryhmässä. Tämä olisi epäilemättä valtiovarainministeriön byrokraattisetien märkä päiväuni, mutta en olisi uskonut Allinkin jakavan sitä.

Ilkka Tiensuu
Tamyn puheenjohtaja 2011