Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Tohtori Huuhaa

Akateeminen maailma ei ole tukenut tohtori Jarkko Karin yrityksiä tuoda paranormaalit kokemukset tieteen kovaan ytimeen. Nyt informaatiotieteilijän mitta tuli täyteen. Hän päätti jättää Tampereen yliopiston.

Henkiseen kasvuun erikoistuneen kirjakaupan ovella vastaan astelee parrakas mies. Menneistä vuosikymmenistä muistuttavien pyöreiden silmälasien takaa katsovat ystävälliset silmät. Käsi ojentuu tervehdykseen.

“Tervetuloa tähän hetkeen."

Jarkko Karilla on takanaan pitkä ura tutkijana. Pitkä oli myös loikka Tampereen yliopiston käytäviltä tänne savonlinnalaiseen Tämä Hetki -kirjakauppaan. Tuossa hän nyt kuitenkin keittää teetä ja tarjoaa kupillista myös asiakkaalle, joka on jäänyt sulkemisajan jälkeen kassalle jutustelemaan.

Vielä pari vuotta sitten Kari keräsi täysipäiväisesti aineistoa henkisen tiedon rooleja käsittelevään tutkimukseensa. Hän halusi selvittää, minkälaisia vaikutuksia henkisellä tiedolla on ihmisten käyttäytymiseen. Tutkimusta varten Kari haastatteli Yhdysvalloissa puolen vuoden ajan muun muassa henkisiä opettajia ja ghostbustereita. Tutkimuksen oli määrä valmistua tämän lukuvuoden aikana, mutta toisin kävi.

“Kun tulin takaisin Suomeen viime vuoden maaliskuussa, en saanutkaan tutkimukselleni rahoitusta. Jäin siis työttömäksi. Uskon tutkimuksen aiheen olleen syynä siihen, että apurahahakemustani ei hyväksytty. Ihmiset, joilla ei ole yliluonnollisia kokemuksia, eivät ymmärrä aiheen tärkeyttä."



Ilman omia yliluonnollisia kokemuksia olisi Karinkin elämä luultavasti kulkenut eri suuntaan. Ensimmäinen kosketus yliluonnolliseen tuli alle kouluikäisenä, kun hän vietti kesää maaseudulla. Eräänä yönä uni ei jostain syystä tullut silmään. Niinpä poika nousi sängystä ja meni katsomaan, mitä ikkunasta näkyy. Hämärän keskeltä maisemasta erottui tuttu pelto ja sen takana nouseva metsä. Ihan kaikki ei kuitenkaan ollut kuten ennen.

“Metsän taakse taivaalle ilmestyi kirkkaanpunainen valopallo, joka teki satunnaisia nopeita liikkeitä. Välillä se katosi puiden taakse ja tuli vähän ajan päästä takaisin. Vielä silloin en osannut yhtään ihmetellä näkemääni. Jos nyt näkisin saman, niin kutsuisin sitä tietysti ufoksi, eli tunnistamattomaksi lentäväksi esineeksi".

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan peräti 17,5 prosenttia suomalaisista uskoo, että Maassa on käynyt vieraita ulkoavaruudesta. Yliluonnollisiin ilmiöihin syvällisesti perehtyneitä on vähemmän. Heille suunnatulla rajatietoon keskittyvällä Ultra-lehdellä on kuitenkin yli 5 000 tilaajaa. Yksi heistä on Karin isä, joka tilasi lehden Karin ollessa pieni. Lehden löydettyään pojan kiinnostus yliluonnollisiin ilmiöihin alkoi kasvaa.

“Erityisesti minua kiinnosti se, miten ihmiset saavat tietoa tuolta jostain ylhäältä. Luin murrosikäisenä hirveästi kirjoja aiheeseen liittyen. Lukemisen myötä aloin haaveilla urasta kirjastonhoitajana. Niinpä tulin lukion jälkeen Tampereelle opiskelemaan silloista kirjastotiedettä ja informatiikkaa."

Haaveet kirjastonhoitajan urasta vaihtuivat pian opiskelujen alettua. Kari alkoi määrätietoisesti tähdätä tutkijaksi. Pyrkimys yhdistää henkinen ja tieteellinen tieto näkyi tutkimusten aihevalinnoissa jo varhain. Gradussaan Kari pyrki selvittämään, mistä ja miten ihmiset hankkivat rajatietoon liittyvää aineistoa. Väitöskirjassaan hän laajensi aihepiiriä koskemaan myös sen, miten yliluonnolliset kokemukset vaikuttavat ihmisten elämään.



Kari on tutustunut henkisyyteen paitsi lukemalla myös kokeilemalla. Tutuksi ovat tulleet esimerkiksi meditaatio ja jooga.

“Kokeilemalla erilaisia juttuja olen ensisijaisesti pyrkinyt saamaan kokonaiskuvan henkisyyden eri osa-alueista sekä löytämään minulle parhaiten sopivat jutut. Uskon, että ihmisissä on valtava määrä potentiaalia, joka vain odottaa käyttöön ottamista."

Omaa potentiaaliaan Kari ei enää usko käyttävänsä tutkimiseen. Hankkeiden kaatuminen rahallisen ja moraalisen tuen puutteeseen on lannistanut miehen, vaikka etenkin omalta laitokseltaan hän kokee saaneensa myös tukea ja ymmärrystä. Mitä korkeammalla yliopiston hierarkiassa näistä asioista puhutaan, sitä aremmaksi ne Karin mukaan koetaan.

“Sen olen oppinut, että on oltava varovainen siinä, mitä sanoo ja kenelle. Olen ehkä ollut aikaani edellä, tai yksinkertaisesti käyttänyt liian suoraan termejä kuten ‘paranormaali’ tai ‘yliluonnollinen’, jotka helposti herättävät voimakkaita reaktioita. Olen ollut liian rehellinen."

Käyttipä asioista mitä termejä hyvänsä, ei Kari näe informaatiotutkimuksella tulevaisuutta, elleivät tutkijat ota sisäisen tietoisuuden tutkimista vakavasti. Ulkoista maailmaa on hänen mielestään tutkittu jo tarpeeksi. Sisäisen maailman tutkimus voisi avata ihan uusia horisontteja, mutta se edellyttää uusien tutkimusmetodien kehittämistä ja toimivan tutkijaverkoston perustamista.



Toistaiseksi yritykset lisätä yhteistyötä henkisyydestä kiinnostuneiden tutkijoiden välille ovat epäonnistuneet. Esimerkiksi vuonna 1998 perustettu paranormaalin tieteellinen tutkijaverkosto ParaNet kaatui jäsenten aktiivisuuden puutteeseen. Karin vastuulle jäi niin paljon hommia, että tuloksena oli burn out.

“Alussa homma lähti hyvin liikkeelle. Porukka laajeni nopeasti eri alojen edustajiin, ja meillä oli paljon hyvää keskustelua. Mutta kun eri alojen edustajat istuvat saman pöydän ääressä, ei riidoiltakaan voi välttyä. Ongelmat alkoivat materialistisen ja henkisen maailmankuvan kohdatessa. Kahta niin totaalisen erilaista maailmankuvaa ei pysty sovittamaan yhteen. Jotkut lähtivät ryhmästä, koska pelkäsivät leimaantumista osaksi huuhaaporukkaa. Itse en ota nimittelyä henkilökohtaisesti. Se on sellaista asioista ymmärtämättömien puhetta."

Kari ei kokonaan sulje pois mahdollisuutta tehdä jatkossa jonkinlaista yhteistyötä sellaisten nuorempien tutkijoiden kanssa, jotka ovat valmiita jatkamaan siitä, mihin hän jäi. Tärkeimpänä hän pitää kuitenkin oman kutsumuksensa seuraamista. Mikä hänen kutsumuksensa sitten on?

“Ehkä seuraavaksi olisi aika siirtyä sellaisiin konsultointihommiin, joissa voisin soveltaa oppimaani ja auttaa ihmisiä saamaan piileviä voimavarojaan käyttöön. Lopullista päämääräni en tiedä, mutta nyt suunta tuntuu oikealta. Tärkeintähän on osata elää tässä hetkessä, suunnittelematta tulevaisuutta liikaa."



Heikki Pölönen, teksti & kuva



| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto