Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Juttusarja kevyestä liikenteestä osa 4: Pyörä jää kotiin vasta paukkupakkasella

Marja Alastalo kulkee polkupyörällä, ellei pakkasta ole yli 20 astetta.


Kun ensilumi satoi
Tampereelle, suurin osa pyöräilijöistä vei fillarinsa talvitelolle. Tampereen yliopiston sosiologian tutkija Marja Alastalo on poikkeus, sillä hän ei pelkää lunta ja jäätä. Alastalo pyöräilee vuoden ympäri neljän kilometrin työmatkan Rantaperkiöstä Tampereen yliopistolle.

Hänen kaltaisiaan on yhä enemmän, sillä ympärivuotisen pyöräilyn suosio kasvaa jatkuvasti. Mutta syksyn ensimmäisenä pakkasaamuna lumessa oli hyvin vähän pyöränjälkiä, kun Alastalo polki kotoa töihin.

"Kyllä jälkien määrä vähenee nopeasti, kun ilmat kylmenevät."

Alastalo ei näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi lopettaa pyöräily talveksi. Hän kehuu, että talvipyöräilyssä saa liikuntaa ja kunto kohoaa.

"On mahtavaa pyöräillä töihin, kun muut ihmiset värjöttelevät pakkasessa bussipysäkillä tai kököttävät auton ratissa."


Tutkija on harrastanut
talvipyöräilyä 1990-luvun alusta saakka. Hänellä oli vuoteen 2005 asti yksivaihteinen polkupyörä, jossa oli niin leveät renkaat, että talvella ei tarvinnut nastoja.

"Harrastus muuttui hifistelyksi, kun hommasin hybridipyörän. Nykyään minulla on talvisin nastat eturenkaassa ja valo edessä."

Hän suojaa talveksi vaihdepyöränsä napajarrut, koska ne tinttaavat muuten kiinni pakkasella. Alastalo suosii talvella lämmintä kerrospukeutumista.

"Perussäännön mukaan vaatteet täytyy tuplata talveksi."

Hän kertoo ulkoistaneensa pyörän talvihuollon pojalleen, joka rasvaa ja pesee äitinsä hybridin. Alastalo kulkee kaikki kauppa- ja asiointimatkat polkupyörällä. Hän kutsuukin itseään hyötypyöräilijäksi.

"Kun lapset olivat turvaistuinkoossa, taakse oli hyvä sulloa kaikki kauppatavarat. Minulla oli turvaistuin pyörässä siihen asti, kun nuorin lapsi oli ekaluokalla."


Hän käyttää
pyöräilykypärää ympäri vuoden, koska yhteentörmäys auton kanssa teki varovaiseksi.

"Auto kääntyi risteyksessä vasemmalta minua vastaan, vaikka hänellä oli kieltomerkki. Törmäys sattui, mutta minulle ei jäänyt pysyvää vammaa."

Hän on kaatunut talvella pyörän kanssa muutaman kerran, mutta onnettomuuksia on sattunut yllättävän harvoin. Talviajoon saa tuntuman, kun pyöräilee tarpeeksi säännöllisesti.

"Pakkasella on mukavampi ajaa kuin märällä loskakelillä. Jos pakkasta on yli 20 astetta, menen mukavuussyistä bussilla töihin. Silloin pyöräilyssä ei ole järkeä."

Talvella pyöräillen taitettavaan työmatkaan kuluu vain muutama minuutti enemmän aikaa kuin syksyllä. Alastalo pyöräilee kymmenen kilometriä vuorokaudessa, joten hän saa sillä päivän liikunta-annoksen täyteen.

"On mukavaa, kun työpäivän jälkeen ei tarvitse miettiä erikseen lenkille lähtöä."


Alastalon mielestä
Tampereen pyöräilymahdollisuudet ovat talvella todella ankeat.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi Oulussa pyörä- ja kävelytiet aurataan lumesta ensimmäisenä, mutta Tampereella on päinvastainen käytäntö.

"Poljen yliopistolle Hatanpään suunnasta, jossa pyörätiet ovat ajoradassa kiinni. Aamulla kaikki lumi on aurattu autokaistalta pyörätielle, joten pyöräilijät joutuvat polkemaan sohjossa."

Pyörätie on yleensä aurattu, kun Alastalo palaa töistä kotiin illalla. Hän uskoo, että kunnon aurauksella monet tamperelaiset saataisiin jatkamaan pyöräilyä myös talvella.

"On suuri kynnys lähteä pyöräilemään 10-50 senttiä korkeassa lumikinoksessa."

Yliopistolle saatiin katettu pyöräilykatos. Alastalo kuitenkin ihmettelee, miksi se rakennettiin päätalon katolle. Hänestä parempi paikka olisi ollut päätalon edessä, jossa säilytetään satoja pyöriä.

"Pyöräilykatos on ajatuksena kaunis, mutta sijoituspaikka on hassu. Ketä se palvelee? Päätalon katto ei osu koskaan reitilleni."

Neljän kilometrin työmatka on sen verran lyhyt, että Alastalon ei tarvitse käydä lenkin jälkeen suihkussa. Se olisikin vaikeaa, sillä yliopiston työhuoneiden lähellä ei ole kunnon sosiaalitiloja.

"Monissa toimistorakennuksissa vessatiloihin on rakennettu suihkuja, mutta ei yliopistolla. Attilassa oli alhaalla siivoojille tarkoitettu suihku."

Yliopistolla on yksittäisiä suihkuja, mutta ne loppuvat nopeasti kesken, jos niihin pyrkii 50 kuntoilijaa.


Alastalon mielestä pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden konfliktit Hämeenkadulla johtuvat järjettömistä liikennejärjestelyistä. Hän painottaa, että pyöräteiden pitää olla yksisuuntaisia, jos ne ovat katuverkon osana.

Hänen mielestään myös pyöräilijöissä on vikaa, koska he luovat ristiriitoja kirjavilla käyttäytymistavoilla.

"Tampereella pitäisi olla paljon enemmän pyöräreittejä, ja pyöräilijöiden täytyy noudattaa sääntöjä."

Jalankulkijat ovat huudelleet Alastalolle muutaman kerran, kun hän on pyöräillyt Hämeenkadulla Sokoksen edessä.

"Muistakaa, että Hämeenkadun jalkakäytävät ovat myös pyöräteitä."


Vaikka Alastalo
pyöräilee mielellään talvella, hän odottaa jo innolla kevättä.

"Onhan se helmeä, kun pääsee polkemaan kuivalla kesäkelillä pitkän talven jälkeen."

Hän tekee kesällä pitkiä pyörälenkkejä poikansa kanssa, joka on äitinsä tavoin innokas pyöräilijä.

"Kun menemme sukuloimaan, otamme fillarit junaan ja saatamme pyöräillä pisimmillään 50 kilometriä päivässä."

Alastalo odottaa aina mielenkiinnolla uusien opiskelijoiden saapumista yliopistolle syksyllä. Häntä jännittää, kuinka paljon Linnan ja Pinni B:n edessä on polkupyöriä.

"Pyörien määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa älyttömästi Tampereen yliopistolla."





Turvallisesti talvella


Koskikeskuksen Intersportin urheiluosaston myyjä Petteri Lehtimäki kertoo, miten talvipyöräilyyn kannattaa varustautua.


1. Nastat renkaisiin

Polkupyörään pitää asentaa talvella nastarenkaat, koska ne pitävät pystyssä jäätiköllä.
Lehtimäen mukaan nastarenkaat tarvitaan vähintään eteen, mutta hän suosittelee asentamaan nastat myös takarenkaaseen.
Renkaan pitää olla ryhdikäs ja kestävä. Kaupoista on saatavissa 100 ja 200 nastan renkaita.
"Eturenkaiden pitää olla tiheänastaiset, mutta takarenkaissa voi olla vähemmän nastoja. Nastamäärän lisääntyessä renkaan kitka kasvaa ja pito lisääntyy."
"Jos nastoissa on isoja välejä, pyörä ei pidä tarpeeksi tiukassa kaarteessa. Takarenkaissa on hyvä olla pienempi kitka, koska se korjaa ajamista."

2. Pyörä huoltoon

Pyörä kannattaa huoltaa kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen huolto tehdään syksyllä talvea varten ja toinen huolto talven jäljiltä keväällä.
Ketjut kannattaa rasvata. Jos ketjuja ei rasvaa, ne jäätyvät pakkasessa.
"Talvi kuluttaa ketjuja, rattaita ja vaijereita. Ilman huoltoa pyörä on keväällä todella kankea ajaa", Lehtimäki sanoo.
Hän kertoo, että jarrut ja vaijerit jäykistyvät kylmässä. Jos pyörässä on levyjarrut, vaihteet yleensä löytyvät.
"Useissa pyörissä on kuitenkin vanhat vannejarrut, jotka vaativat talvella öljyämistä."

3. Valot kuntoon

Kaupoista on saatavissa erihintaisia pyörään kiinnitettäviä lamppuja. Halvimmilla valoilla tulee nähdyksi ja arvokkaimmilla valoilla pyöräilijä näkee myös itse eteenpäin pimeässä.
"Etuvalo on jokaiselle talvipyöräilijälle välttämätön. Takavalon tarpeellisuus riippuu siitä, missä pyöräilijä ajaa. Takanakin on hyvä olla valot, jos pyöräilee ajoradan vieressä."
Osassa pyöristä on jo valmiina napadynamo-valo, jonka voi ottaa tarvittaessa pois pyörästä.
"Lisävarusteina pyöriin myydään halogeeni- ja ledvaloja, jotka voi kiinnittää ohjaustankoon. Taakse on saatavilla punaisia vilkkuvia valoja."

4. Kypärä päähän

Pyöräillessä olisi aina pidettävä päässä kypärää. Talvella pipon täytyy mahtua kypärän alle.
"Jotkut pitävät kypärän päällä talvihupparia. Minusta huppari on parempi laittaa kypärän alle, jolloin se hengittää ulospäin."

5. Lämmintä vaatetta niskaan

Lehtimäki suosittelee talvipyöräilijöitä käyttämään vaatteita, jotka pitävät kosteuden sisällä. Kerrospukeutuminen on kaiken A ja O. "Toiset haluavat ajaa talvikengillä. Varsinaisiin pyöräilykenkiin on hyvä laittaa suojukset, jotka lämmittävät jänteitä." "Housujen ja takin pitää olla kuralta suojaavaa kestävää kangasta. Takissa täytyy olla pitkät hihat ja housuissa pitkä selkämys. Vaatetuksessa on hyvä olla heijastimia."

Lue lisää : www.poljin.fi/pyorailijoille/talvipyoraily

Juho Mäkelä, teksti

Seppo Honkanen, kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Mikko (03.11.12, kello 14:47)

    Itse huomasin laskettelulasit välttämättömyystarvikkeeksi 20 asteen säässä. Vähän hassultahan sitä näyttää, mutta kun silmät eivät jäädy, sormia suojaa tarvittaessa kintaat ja lapaset päällekkäin ja kaulan ja vyötärön kohdalla vaatetus on semmoinen, ettei viima pääse sisälle, on kovemmallakin pakkasella paljon mukavampi polkea kuin syksyn kostealla, kolealla ilmalla, jolloin kylmyys tunkeutuu joka paikkaan.




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto