|
"Kehitys kehittyy ja edistys edistyy, suunnasta viis!" tuntui olevan Tampereen yliopiston linja lausunnossa, jonka se antoi opetus- ja kulttuuriministeriön alustavasta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta (tuttavallisemmin KESU) vuosille 2011-2016. Lausunnossa kun keskittyttiin lähinnä komppailemaan OKM:n linjailuja, ja parhaimmillaan yliopiston lausunto jopa peittosi OKM:n älyttömyydet omilla esityksillään.
Hyvänä esimerkkinä raivokkaasta kehityksen kehittämisestä on yliopiston kanta opiskelijavalintojen uudistamisesta: "Yliopiston tavoitteena on selkeyttää väylät korkeakoulutukseen. Päävalinnat varataan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville ja muut väylät niille, joille riittää jo suoritetun korkeakoulututkinnon täydentäminen." Valintauudistusta kohtaan esitetyllä laajalla kritiikillä tai uudistuksen ongelmakohdilla ei juuri ole päätä vaivattu.
Opiskelijoiden mahdollisuutta erehtymiseen ja oman tien etsimiseen ollaan radikaalisti vähentämässä: kun kerran jonkin paikan vastaanottaa, niin suuntaa on sitten turha enää vaihtaa. Joissakin yliopistoissa toteutetut laaja-alaiset tutkinnot toki helpottavat alan vaihtoa lähitieteissä korkeakoulujen sisällä, mutta toteutuessaan uudistus hankaloittaisi huomattavasti siirtymiä eri tieteenalojen ja korkeakoulujen välillä. Aikuis- ja täydennyskoulutus tai erillisvalinnat eivät nykyisellään vastaa mahdollisen muutoksen vaatimiin tarpeisiin, mutta kehitysehdotuksia siirtymien helpottamiseksi ei ole esitetty yliopistojen tai ministeriön taholta. Jo nykyisellään hyvin suljetut, erillisvalinnan piiriin käytännössä kuulumattomat alat, kuten lääkärikoulutus ja oikeustieteellinen, sulkeutuisivat uudistuksen myötä entisestään ja menettäisivät samalla koko joukon päteviä hakijoita, jotka ovat opiskelleet koulutusta tukevia aloja ennen toivealalleen pääsemistä.
Jos ajatuksena on ollut edistää nopeampaa valmistumista, valmistumista ylipäätään ja välivuosien vähentämistä, niin tässä mallissa ne eivät ainakaan toteudu.
Koska keinoja erillisvalintojen ja muiden alanvaihtoa helpottavien käytäntöjen kehittelemiseen ei esitetä, vaihtoehdoksi näyttää jäävän maksulliseen aikuis- ja täydennyskoulutukseen hakeutuminen. Mutta tähänhän yliopisto jo lausunnossaan varautuukin. “Yliopistojen mahdollisuuksia tarjota akateemisille täydentävää koulutusta parantaisi se, että poistetaan maksuttomuutta koskevat vaateet tai väljennetään niitä. Esimerkiksi täydennyskoulutuksen kehittämistä opettajankoulutukseen hankaloittaa se, että erillisinä opintoina järjestettävä opettajankoulutus on opiskelijalle maksutonta." Jos yliopiston toiveiden mukaan mennään, maksullisen avoimen yliopiston sekä aikuis- ja täydennyskoulutuksen merkitys oman osaamisen täydentämisessä ja perustutkinnon paikkaamisessa näyttäisi kasvavan entisestään. Maksullisen koulutuksen roolin kasvattaminen taas lisää koulutuksen periytyvyyttä sekä sosioekonomisten erojen kasvua.
Tampereen yliopisto mainostaa itseään rohkeana edelläkävijänä koulutuksen uudistamisessa. Voi vain kysyä, kuinka rohkeaa ja proaktiivista on uudistaminen, joka perustuu ministeriön tulevien päätösten ennakointiin ja kyseenalaistenkin kehityskulkujen orjalliseen seuraamiseen hinnalla millä hyvänsä.
Veera Kaleva
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen