Miekkailun treenipäiväkirja

I

Ensimmäiset historiallisen miekkailun treenit aiheuttavat pientä kammoa. Olen muutaman kerran nähnyt Guy Windsorin lajia esittelemässä, ja herra on huippukuntoinen useamman taistelulajin ekspertti. Muistoissa kummittelevat vuosien takaiset taidon alkeiskurssit, joissa hyväkuntoinen juniorijääkiekkoilijakin oli tipahtaa. Pelko on aiheeton.Liikuntasalista marssii pois treenattua ja hyväryhtistä porukkaa, mutta miekkojen ja keppien kanssa tilan seuraavaksi valtaava porukka vaikuttaa normaalikuntoiselta. Helpotus on jo tässä vaiheessa suuri. Paikalle odoteltiin reilua kymmentä alkeiskurssilaista. Lähes 30 on saapunut paikalle. Osa tosin tyytyy tarkkailemaan touhua pitkissä mustissa nahkatakeissa ja gladiaattoribuutseissa. Alkuvenyttely ja -lämmittely sujuu ilman isompaa tuskaa ja hikeä. Sitten siirrymme perusasentoihin ja -askeliin, joita veivataan reilun tunnin ajan. Kevyttä puuhaa, mutta ahteri on seuraavana päivänä kipeänä. Tepastelu on erittäin tärkeä osa miekkailua, mutta sitä korostamalla pyritään myös karistamaan ninjat peruskurssilaisten joukosta. Tässä onnistutaan. Gestapo-takkeja ja bläkkäripopoja ei seuraavilla kerroilla näy.

II

Peruskurssilaisten määrä tipahti puolella. Muutama uusi utelias tarkkailee touhua sivusta. Lämmittelyt hoituvat saman kaavan mukaan. Sitten taas treenataan askelia. Tällä kertaa partnerin kanssa - tasapainon treenaamiseen tulee uutta otetta. Muutama aseeton torjunta opetellaan myös. Etäisyyksien opettelu tuo tepasteluun heti katu-uskottavuutta. Väistöjä ja vastaiskuja.

III

Lämmittely on jo tuttua kauraa. Nyt se hoituu ilman uteliaita katseita. Muutamien askelkuvioiden jälkeen siirrymme painiotteisiin. Kamppaamista, törmäämistä ja torjuntoja. Askeleet karkailevat sinne tänne. Yleensä huomaa olevansa liian lähellä partneria tai sitten aivan liian kaukana. Jos tämä olisi helppoa, tätä ei tarvitsisi opetella. Harrastus alkaa vaikuttaa mielenkiintoiselta.

IV

Nyt pääsemme vihdoin harjoittelemaan varsinaista miekan käsittelyä. Ranteet aina lyönnin takana ja vipuliikkeellä voimaa viiltoon. Askelkuvioiden mukana opittu voimansiirto laitetaan myös peliin antamaan lyönnille potkua. Käymme myös hieman teoriaa läpi, ja sen jälkeen taas kaveria tikarilla rintaan. Partneri ei uskalla lyödä kohti edes mielikuvitusaseella. Söpöä.

V

Keskitymme askeliin, asentoihin ja lyömiseen. Tarkoituksena on oppia siirtämään lyöntiin koko kehon voima, ilman että tasapainon suhteen tapahtuu ylilyöntejä. Oikeastaan ensimmäinen kerta, kun treenit menevät alkeiskurssia edeltävien mielikuvien mukaan. Varoasennoissa pönöttämistä ja tiukkoja sarjoja. Puukeppi alkaa tuntua ennen pitkää yllättävän painavalta. Huomattavasti painavampaa miekkaa ei tule ikävä. Mutta olisihan se hieno!

VI

Askelsarjojen sahausta. Sen jälkeen lukkojen ja sidontojen treenausta. Partnerina saman pituinen, mutta puolet painavampi painija, joka lisää vaikeustasoa huomattavasti. Joskus kaveri horjuu. Yleensä minä horjun. Sitten vihdoin itse asiaan, eli kepeillä kaveria lyömään. Opimme samalla ensimmäisen riposten, eli vastustajan lyönti käännetään omaksi eduksi. Vastustajan iskun vauhdittamana oma “miekka" lennähtää entistä tehokkaammin kaulavaltimoa kohden. Samalla opimme itsehillintää, sillä osua ei saa. Ja hyökkäyksen kohteen on seisottava paikallaan, vaikka kaveri huitoo kohti koivuhalolla. Kivaa.

VII

Tekniikat muuttuvat! Kaksi jo opeteltua varoasentoa muuttuu. Toisessa miekkaa lasketaan, toisessa nostetaan ylemmäs. Vanhemmilla harrastajilla ja kurssin vetäjällä vanhat asennot ovat lihasmuistissa, joten ainakin hetken ajan alkeiskurssilaiset treenaavat opettajaansa puhtaammalla tekniikalla.

Janne Suominen