Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

"Maon linjasta vasempaan"

Jouko Raivio työskenteli Aviisissa punaisina vuosina 1966–1970. Keväällä 2012 hän väitteli tohtoriksi Jerry Cottoneista.


Aviisin punaisen linjan symboli on Jouko Raivio. Hän toimi lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana 1966-1970, jolloin ylioppilasradikalismi ja vasemmistolaisuus oli voimakkaimmillaan.

Aviisin ja yliopiston johdon välit eivät olleet tuolloin erityisen lämpimät. Rehtori Jaakko Uotila kuvasi lehden linjaa neuvostoliittolaiselle delegaatiolle: "Hiukan Maon linjasta vasempaan."

"Uotilaa itse kuvattiin Aviisissa äärioikeistolaiseksi, joten professorin kosto oli suloinen", Raivio naurahtaa.

Hän myöntää, että Aviisi julkaisi erikoisnumeron maolaisuudesta 1969. Teko herätti jopa kokoomuslaisen Uuden Suomen pääkirjoittajan, jonka mielestä moinen käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia Suomen ja Neuvostoliiton suhteille.

"Presidentti Urho Kekkonen kutsui melkein saman tien ylioppilaslehtien päätoimittajat tapaamiseen, mutta jostakin syystä minua ei kutsuttu. Kai me sitten aika punaisia oltiin, Raivio myhäilee.

Aviisi joutui vuoden 1969 syksyllä jopa ilmoitusboikottiin. Raivion mielestä yksi keskeinen boikotin syy oli opiskelijoiden ja professoreiden välinen konflikti. Valtakunnallinen professoriliitto vastusti aktiivisesti opiskelijoiden osallistumista yliopistojen hallintoon.


Tampereella opiskelijoiden
silmätikuksi nousi Raino Vehmas, joka kaksoisrooli Aamulehden päätoimittajana ja tiedotusopin professorina koettiin opetuksen tason kannalta kielteiseksi.

"Konflikti nousi lopullisesti pintaan Aviisin numerossa 9/1969, jossa Turun ylioppilaslehden päätoimittaja Matti Vimpari muisteli tuohtuneena Vehmakselta saamaansa heikkoa graduohjausta."

Siitä seurasi Vehmaksen ja Vimparin sanailu Aviisin sivuilla. Vilkas keskustelu sai myös Aamulehden kiihtymään opiskelijaliikkeen tilasta ja Aviisin vasemmistolaisuudesta.

Raivion mukaan Aamulehti julisti ilmoitusboikotin Aviisille mielipidesivuillaan lokakuussa 1969. Vuoden lopulla se karkotti Aviisin ulos myös kirjapainostaan.
Lopullinen niitti Aamulehden ja Aviisin suhteeseen oli se, kun Vehmas liitettiin Aviisissa myöhemmin itsemurhan tehneen rehtori Paavo Kolin kaappausyritykseen.

"Boikotti vaurioitti aika pahasti lehden taloutta. Aviisin sivutoiminen ilmoitushankkija kävi henkilökohtaisesti irtisanoutumassa, ja hän lahjoitti minulle mielenosoituksena Stalinin kootut teokset."


Lehteä johtavan
sopimusneuvoston kokoomusjäsenet vaativat päätoimittajan erottamista, koska ilmoitustulot olivat vähentyneet. Äänestyksen jälkeen Raivio sai kuitenkin jatkaa päätoimittajana.

"Lehden linja kääntyi vuoden lopussa entistä enemmän vasemmalle. Mielipidesivuilla jatkettiin melko monipuolista sananvääntöä, mutta muilla sivuilla ja pääkirjoituksissa annettiin tilaa radikaaleille kannanotoille", hän kertoo.

Raivion kertoo, että myös opiskelijoiden ja Tampereen kaupunkia johtavan aseveliakselin suhde oli huono. Demarien Kansan Lehti ilmoitti opiskelijat pelkäksi taloudelliseksi taakaksi kaupungille.

"Aviisissa pyrittiin monin tavoin osoittamaan, että yliopisto oli kaupungille tuottoisa lypsylehmä."

Suhteita ei parantanut erikoisnumero, joka käsitteli kaupungin päättäjien ja virkamiesten saunaseuroja, tonttikeinotteluja, gryndereiden suosimista ja henkilöasiainpäällikön rattijuoppoutta.

"Kun kaupunginjohtaja Pekka Paavola suostui poikkeuksellisesti ottamaan vastaan opiskelijoiden delegaation, minut jätettiin mielenosoituksellisesti oven ulkopuolelle."


Raivion mukaan
toimittajan ammatin kosteus ei ollut pelkkä myytti 1960-luvulla. Raivion kantapaikka oli ravintola Tillikka, jossa hän tapasi Aviisin syväkurkkuja.

"Pidimme tiukasti kiinni siitä, että alkoholia ei nautittu koskaan Aviisin toimituksessa. Näin jälkikäteen ajatellen se oli hyvä päätös."

Huhujen mukaan päätoimittaja Raivio kulki tikapuita pitkin ikkunan kautta toimitukseen yo-talon toiseen kerrokseen. Raivion mukaan tikapuumuistelot ovat hauskaa kaupunkilegendaa.

"Ne perustuvat ilmeisesti siihen, että asuin ylioppilastalon piharakennuksessa, ja toimituksen takaovesta laskeutuivat rappuset suoraan pihalle. Vain minulla oli avain takaoveen."

Kun Aviisi oli julkaissut Persian shaahia arvostelevan kirjoituksen, seuraavalla viikolla toimitukseen ilmestyi työajan jälkeen arabin näköinen isokokoinen tyyppi. Hän uhkaili pahoilla seuraamuksilla.

"Se ei ollut hauskaa, koska olin sattumalta toimituksessa aivan yksin. Kun kaveri oli lähtenyt, poistuin varmuuden vuoksi jälleen kerran takaovesta."


Raivion mielestä
Aviisin kannattaisi paneutua perusteellisemmin verkkolehden kehittämiseen.

"Verkkolehti voittaa paperin juttujen päivityksissä ja antaa myös mahdollisuuksia uusiin ideoihin. Näin se vain on, vaikka nostalgia sanoisi mitä tahansa."

Hänen mukaansa Aviisin nykyinen ulkoasu on hyvä ja sisältökin kuvastaa opiskelijoiden tämän hetkistä elämismaailmaa.

"Olisi vahinko, jos siihen maailmaan eivät kuuluisi myös yhteiskunnalliset epäkohdat."




Jerry Cotton -mies


-Jouko Raivio on syntynyt vuonna 1939 Porissa.

-Satakunnan Kansan toimittaja 1963-1966.

-Aviisin toimitussihteeri 1966-1969, päätoimittaja 1969-1970.

-Hämeen Yhteistyön toimittaja 1971-1974.

-Avusti oululaista Kolmiokirjaa 1975-1981. Silloin hän käsikirjoitti 42 G-mies Jerry Cottonia.

-Kirjastoalan töissä Porissa ja Tuusulassa 1983-2000.

-Valmistui yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 2012. Tiedotusopin väitöskirja käsitteli Jerry Cottonin portinvartijoita.

-Kotipaikka Helsinki.





Ensimmäinen Aviisi julkaistiin Helsingissä vuonna 1959


Kun korkeakoulumme
ylioppilaskunnan tiedotuslehti Aviisi nyt lähtee taipaleelleen, toivotan sille mitä parasta menestystä. Ratkaisevinta sen elämäntiellä on kuitenkin sen tekijöiden into ja uhrautuvaisuus", professori Eino Suova kirjoitti Aviisin historian ensimmäisessä numerossa 1959 vuoden helmikuussa.

Aviisin nimi palautuu keskiajan latinaan, jossa sana esiintyi asuissa adusun ja avisun. Se merkitsi tiedonantoa ja uutista.

"Suomeen sana aviisi saatiin ruotsin välityksellä. Meillä se tiettävästi on merkinnyt vain sanomalehteä ja joskus tiedotusta", Suova tähdentää Aviisissa 2/1959.


Tamyn historiikin
kirjoittaja Vesa Vartiainen kertoo, että Aviisin ensimmäinen taival kesti vain vuoden.

Yhteiskunnallisen korkeakoulun siirryttyä Helsingistä Tampereelle lehden nimi muuttui Yykooksi vuonna 1960.

Vuonna 1966 Yhteiskunnallinen korkeakoulu muuttui Tampereen yliopistoksi ja ylioppilaslehden nimi takaisin Aviisiksi.

Nimiäänestyksessä Aviisi voitti Awiisin.

Vartiaisen mukaan lehden nimestä järjestettiin myös yleisökilpailu, johon tuli yhteensä 77 ehdotusta.

"Kilpailussa ehdotettiin sellaisia nimiä kuin Paukku, Tuoppi, Nootti, Pro, Ylioppilastoveri."

Lehteä johtava sopimusneuvosto päätyi Aviisiin, koska nimellä oli siteitä aikaisempaan yhteiskunnallisen korkeakoulun lehdistötoimintaan

Vartiaisen mukaan lehden linja oli vielä hyvin varovainen Yykoon aikana. Aviisi kuitenkin radikalisoitui nopeasti 1960-luvun lopulla.

"Aviisin linja jyrkkeni, kun toimitus muutti yliopistolta YO-talolle. Silloin tapahtui irtiotto yliopistosta."


Vartiaisen mielestä
lehti edusti hyvin vasemmistolaista linjaa varsinkin Jouko Raivion päätoimittajakaudella 1969-1970.

"Raivio on ehkä tunnetuin hahmo, johon Aviisin punaisuus liitetään. Hänellä oli päätoimittajana hyvin sensaatiohakuinen linja."

Lehden talous kärsi jyrkän linjan takia, koska ilmoittajat kaikkosivat.

"Aviisi ilmestyi 1970-luvun alussa 30 kertaa, mutta vuosikymmenen lopussa enää 17-18 kertaa vuodessa.

Vartiainen muistuttaa, että Aviisi oli Suomen seuratuin ylioppilaslehti, jota siteerattiin laajasti.

"Lehdellä oli paljon suurempi yhteiskunnallinen merkitys kuin nykyään."


Juho Mäkelä
, teksti

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto