Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Ilon juhla, saatana

Rakas, tuore avomieheni, et ole aivan ehkä vielä sisäistänyt, miten meillä vietetään joulua. Otahan glögiä ja itseleivottua luumukakkua, niin selitän.

Meillä vietetään joulua juuri niin kuin minä haluan sitä viettää. Ennen pitkää asia tulee varmasti ihan käytännön kokemuksesta selväksi, mutta annahan kun tarkennan. Jouluun kuuluu tiettyjä kaavoja, joista ei poiketa. Saanen toistaa: niistä ei poiketa - koska ilman näitä rakkaita, vakiintuneita tapoja joulu ei vain ole joulu. Listaan tässä muutaman perinteen, etteivät ne sitten tule aattona yllätyksenä:


1. Jouluna on syötävä.

Jos vatsalaukkusi ei repeile aattoiltana, joulu ei ole onnistunut. Joulupöytään kuuluvat tietyt ruoat. Kinkkua ei vaihdeta kalkkunaan, mutta pöytään mahtuu toki molempia. Silliä on oltava kolmea sorttia, ja mätikastiketta. Kaikki ruokalajit valmistetaan itse, tosin laatikot saa ostaa valmiina kaupasta. Nekin on toki tuunattava siirapilla ja kermalla. Ruokia siirrellään pöydän ja jääkaapin väliä vuodenvaihteeseen saakka, kunnes ne heitetään biojätteeseen.

Joulupäivän pikkutunneilla aloitetaan kierre: mahaan mahtuisi ehkä pieni kinkkuleipä, jonka suolaisuutta tasoitellaan suklaakonvehdeilla. Ja sitten taas vähän kinkkuleipää, sinapilla. Seuraavaksi ihan pari marmeladinamia. Tapaninpäivää juhlistetaan ummetuksella.


2. Jouluna on annettava lahjoja.

Joka vuosi ennen joulua käydään sukulaisten kanssa keskustelu siitä, ostetaanko tänä vuonna lahjoja - niitä kun on vaikea keksiä, ja rahaakin menee. Päätetään, että nyt ostetaan vain yksi lahja lähimmille perheenjäsenille. Kolme päivää ennen joulua rikotaan tätä sääntöä ja sännätään paniikissa ostamaan lisää lahjoja tutuille, kummeille ja kaimoille.

Ihan parisuhdevinkkinä: mitä enemmän lahjoja pukin säkissä on, sitä parempi. Nyt ei pohdita taantumaa tai kohtuutta. Muistelemme veljeni kanssa yhä lämpimästi lapsuutemme joulua, jolloin saimme 52 lahjaa. Molemmat.


3. Jouluna on oltava perheen kanssa.

Jouluna ei lähdetä mihinkään helvetin Thaimaahan (tai varsinkaan Thaimaaseen) jumittamaan lentokentälle tai Intiaan hullujen terroristien ammuttavaksi. Jouluna saa korkeintaan körötellä ruuhkassa maalle sukuloimaan ja närästyksen kera takaisin. Mieluiten tätä lämmön ja rakkauden juhlaa vietetään ihan lähiperhepiirissä kotona.

Valmistaudu lieviin marttyyrinelkeisiin, ne kulkevat suvussani. 90-vuotias mummo napsii nitroja ja tekee kymmenen ruokalajin juhla-aterian sukulaisille, jotka luulivat tulevansa kahvittelemaan.

Minut saatat löytää aatonaattona keittiöstä itkemässä jouluisen hedelmäkakun äärestä - rusinat unohtuivat taikinasta. Älä huolestu, se kuuluu jouluun.


Otahan lisää glögiä, lista jatkuu vielä. Mitä? Miten niin lähdet jouluksi Turkuun?


Mia Ylönen
Kirjoittaja rakastaa joulua

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto