Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Feministisessä pornossa pääosassa on halu

Ruotsalainen elokuvasäätiö rahoitti Dirty Diariesia 500 000 kruunun tuotantotuella

Dirty Diaries kääntää joitakin sukupuolten valta-asetelmia hiukan vaivaannuttavasti päälaelleen, mutta onnistuu myös analysoimaan niitä.
Dirty Diaries kääntää joitakin sukupuolten valta-asetelmia hiukan vaivaannuttavasti päälaelleen, mutta onnistuu myös analysoimaan niitä.

Feministinen pornoelokuva Dirty Diaries koostuu kahdestatoista pätkästä, joista jokaisella on oma ohjaaja. Feministinen ei viittaa pehmopornoon vaan amatöörinäyttelijöiden vapaaehtoisuuteen ja naisten hetero- ja homoseksuaalisten halujen näyttämiseen. Elokuvassa kuvataan kaikki muut tavallisen 2000-luvun pornoelokuvaan "pakollisina" kuuluvat tapahtumat, paitsi miehen siemensyöksy. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, mitä parit ja yksittäiset naiset tekevät, vaan miten.

Heti ensimmäisessä, Elin Magnussonin ohjaamassa Skin-pätkässä, nähdään lähikuvia märistä sukupuolielimistä täydessä tohinassa. Toisin kuin tavallisissa pornoelokuvissa, naisissa ei kiillä vain liukaste, sillä Dirty Diariesissa pääosassa on aito himo. Elokuva on syntynyt siten, että tuottaja Mia Enberg on pyytänyt feministejä kuvaamaan seksiaktejaan ja fantasioitaan.

Dirty Diaries eroaa perusjyystöpornosta myös siinä, että parien välillä näyttäisi olevan kiintymystä, jota näytetään suutelemalla ja hyväilemällä koko kehoa, rakastelemalla. Meno on silti välillä melko rankkaakin käsirautoineen ja koppalakkeineen.

Parissa pätkässä vallitsevia sukupuoliasetelmia on käännetty päälaelleen: nainen on itsensäpaljastelija ja mies altavastaaja - jopa animoitu kokovartalodildo. Vaikka asetelmat vaikuttavat keinotekoisilta, elokuvat tehneillä naisilla on yllättävää kerrottavaa alistetusta asemasta.

Ruotsin elokuvasäätiö on tukenut elokuvaa puolella miljoonalla kruunulla, mikä on aiheuttanut maailmanlaajuista hämmennystä: eikö pornoa tehdä tarpeeksi ilman verovarojakin? Tehdään toki, mutta niin sanottua reilun kaupan pornoa ei ole juurikaan tarjolla. Elokuva on tehty melko halvalla, sillä se on kuvattu kokonaan kännykkäkameroilla. Silti mukana on myös taiteellista näkemystä. Mukana on korostetusti musiikki, äänet ja vertauskuvallisuus.

Dirty Diariesin tekijät ovat koonneet elokuvan nettisivuille manifestin elokuvan tekemisen syistä: He haluavat irti kauneusihanteista ja taistella naisen oikeudesta olla halukas, mutta myös kieltäytyä. Tekijät haluavat vastustaa kapitalismia, homofobiaa, seksismiä ja patriarkaattia. He haluavat, että kaikilla olisi mahdollisuus lailliseen aborttiin. He kannustavat naisia käyttämään ehkäisyä ja tekemään itse vaihtoehtoisia seksifilmejä.

Puolitoista tuntia seksielokuvaa putkeen hämärässä elokuvateatterissa voi olla monelle nykykatsojalle liikaa, koska porno siirtyi jo videokasettien aikakaudella pois elokuvateattereista koteihin. Elokuva on onneksi tilattavissa netistä myös dvd:nä.



Hertta-Mari Kaukonen

****
Dirty Diaries (Ruotsi 2009)
Tuottaja: Mia Engberg

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (3)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Majsteri Rantaluola (12.12.09, kello 1:08)

    Herättää kysymyksiä, miksi lehdessä on DirtyD-arvostelu samaan aikaan kun joku on älähdellyt, kun kalikka on kalahdellut, pornosta yliopistolla kirjoitettuaan seksuaaliraporttia campuksella yöllä klo 4:20. Ovatko älähdyksen kirjoittaja ja H&M yksi ja sama henkilö? Jos ovat, niin lisää tätä samaa.

  2. Komulainen (14.12.09, kello 13:05)

    "Elokuva on tehty melko halvalla, sillä se on kuvattu kokonaan kännykkäkameroilla."

    Ei kuulosta mitenkään erityisen reilulta kaupalta se, että saa 27 eurolla dvd:n täynnä kännykkäkameralla kuvattua materiaalia.

  3. Majsteri Rantaluola (14.12.09, kello 23:39)

    Joo, mutta pointti on ehkä siinä, että näin on päästy tekemään esim. oranssissa metrossa tapahtuvaa jörnimistä samalla kun metrossa on "maksavia asiakkaita". Kokonaista San Bernardinon filmograafista instituuttia olisi vaikea tuoda metroon todistamaan tapahtunutta. Tai toisin sanoen... kai se Blair Witch Projectkin maksoi jotakin, kun se oli levityksessä. Rakeinen kuvanlaatu on Uusi musta.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto