Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Huomaamaton tyyppi

Yksityisetsivän työ vaatii hyviä hermoja, istumalihaksia ja huomaamatonta ulkonäköä.

Yksityisetsivä Matti Kauranen poseeraa Aviisin lainaamassa lierihatussa ja poplarissa, koska hän ei halua paljastaa kasvojaan kameralle. ”Kerran aikaisemminkin olen joutunut poseeraamaan lierihattu päässä”, hän naurahtaa.
Yksityisetsivä Matti Kauranen poseeraa Aviisin lainaamassa lierihatussa ja poplarissa, koska hän ei halua paljastaa kasvojaan kameralle. ”Kerran aikaisemminkin olen joutunut poseeraamaan lierihattu päässä”, hän naurahtaa.

Kahvilan nurkkapöydässä istuva Matti Kauranen on rauhallinen ja huomiota herättämätön mies. Molemmat ovat tarpeellisia ominaisuuksia hänen ammatissaan.

"Välillä joutuu istumaan paikallaan kahdeksan tuntia päivässä tuijottaen samaa ovea. ADHD- tyypit eivät tällä alalla pärjää."

Kuvaa varten Kauranen pukeutuu kuitenkin näyttävään lierihattuun ja poplariin, sillä hän on yksityisetsivä. Harvan ammattikunnan työn sisällöstä on yhtä paljon ennakko-olettamuksia. Siksi Aviisi kysyi vuosikymmeniä alalla toimineelta Kauraselta, mitä yksityisetsivän työ todellisuudessa on ja miten alalle päädytään.



Kaurasen ammatinvalintaan vaikutti perhetausta, sillä hän on etsivä jo toisessa polvessa.

"Äitini oli turkulaisessa etsivätoimistossa myymäläetsivän hommissa. Olin mukana aluksi kiireapulaisena ja sittemmin muissa hommissa. Lopulta perustin oman firman."

Oma toimisto työllisti ensin päätoimisesti, mutta 90-luvun laman aikaan työt vähenivät, ja Kaurasen piti hakea muita töitä rinnalle. Ahkera mies on elättänyt itsensä yrittäjänä ja muun muassa omistanut kesäkioskin. Tällä hetkellä hän pyörittää päätyökseen kahvilaa.

"Nämä etsivähommat ovat sivutyötä. Niitä tehdään kun keritään ja kun tulee kiinnostavia toimeksiantoja."

Varsinaista koulutusta etsiväntöihin ei ole, mutta vartijakortti vaaditaan.

"Jotain kursseja olen käynyt, mutta kokemus on paras ja ainoa koulutus alalle", Kauranen kertoo.



Tällä hetkellä Kaurasella on neljä toimeksiantoa odottamassa käynnistämistä. Toimeksiantojen sisältö vaihtelee laidasta laitaan.

Kauranen on etsinyt kadonneita ja selvitellyt huoltajuusriitoja sekä taustoja. Yritykset haluavat tarkkailla henkilökuntaa ja sairaslomia sekä tukkia tietovuotoja ja hankkia todisteita kilpailijoiden mustanmaalaamisyrityksistä.

Useimmiten Kaurasen löytää kuitenkin tarkkailemasta. Hän seuraa puolisoita ravintoloissa sekä ruotsinlaivoilla tai tarkkailee kaupparatsujen toimintaa.

"Välillä työ saattaa olla vähän tylsääkin. Alkusyksystä sain asianajotoimistolta toimeksiannon. Tarkoitus oli hakea ulkomailla kirjoilla olevaa henkilöä, jonka epäiltiin olevan eräässä asunnossa Suomessa. Istuin autossa tarkkailemassa asuntoa useamman kuukauden ajan, eikä kaveria koskaan näkynyt."

Toisinaan yksityisetsivät auttavat myös virkavaltaa. Kauranen muistelee erästä tapausta, jossa hänet kollegoineen oli palkattu etsimään kaapattuja lapsia. He seurasivat epäiltyä ja paikallistivat lapset eräälle kesämökille, mutta poliisin päästessä paikalle seuraavana päivänä oli mökki jo tyhjä.

"Poliisin resurssit eivät riittäneet jatkuvaan valvontaan, mutta meidät palkanneella taholla oli mahdollisuudet hankkia paljon miehiä, tunteja ja autoja. Niinpä pääsimme poliisin edelle."



Yksityisetsivän työ poikkeaa kovasti populaarikulttuurin välittämästä kuvasta. Sankari ei juokse ase ojossa selvittelemässä rikoksia, vaan työ on usein istumalihaksia puuduttavaa tarkkailua. Kauranen kuitenkin pitää työstään.

Yhden kliseen paikkaansa pitävyyttä on pakko vielä selvittää. Dekkareissa naiset aina retkahtavat yksityisetsiviin.

"Tuskin ammatilla on tässä asiassa merkitystä", Kauranen hekottelee.





Henkivartijoilla on kovat piipussa



Jos henkivartija joutuu vetämään aseen kotelosta, on hän epäonnistunut työssään



Suomessa vierailee kasvava joukko varakkaita ulkomaalaisia, jotka kaipaavat suojelua. Ulkomaalaiset turvamiehet eivät saa kantaa asetta, joten vierailijat haluavat usein palkata paikallisen henkivartijan. Tähän markkinarakoon tähtää Mikko Salmen yhdessä veljensä kanssa vuosi sitten perustama yritys.

Salmella on pitkä kokemus turvallisuusalalta. Hän aloitti 15 vuotta sitten vartijana, ja jo parin vuoden jälkeen kouluttautui henkivartijaksi.

"Laki vaatii henkivartijalta vain vartijakortin. Käytännössä töiden saamiseksi on käytävä erillinen henkivartijakoulutus ja mahdollisesti joitain erikoistumiskursseja", Salmi kertoo.

Suuret vartiointiliikkeet voivat tehdä henkilösuojausta, mutta alalle erikoistuneita yrityksiä ei ole monta. Salmi arvioi, että Suomessa on muutama kymmenen päätoimista henkivartijaa.

Myös potentiaalinen asiakaskunta on kapea. Etsiväpalveluita voi ostaa vielä normaali palkansaajakin, mutta henkivartiointia pystyvät käyttämään vain varakkaammat.

"Tuntiveloitus vaihtelee riskin mukaan 50 eurosta aina 200 euroon per vartija. Päälle tulevat vielä muut kulut."

Potentiaalisin asiakaskunta löytyy ulkomailta. Salmet ovat palkanneet Irakissa ja Afganistanissa toimineen britin Glenford Dinnal-Allenin hoitamaan kansainvälisiä kontakteja.

"Toimeksiantoja alkoi tulla saman tien, kun avasimme nettisivut myös ulkomaille. Kasvupotentiaali on Suomen ulkopuolella."



Toimeksiannon tullessa tehdään ensimmäisenä uhkakuvan kartoitus. Asiakkaan kanssa keskustelemalla selvitetään, miten päivittäiset rutiinit hoidetaan. Kommunikointi on tärkeää, sillä henkivartijan työ on asiakaspalveluammatti.

"Henkivartijan homma on suojelun lisäksi helpottaa asiakkaan arkea. Hänen pitää pystyä sulautumaan joukkoon ja ymmärtää liike-elämän etikettejä. Kaksimetriset karjut eivät enää ole muotia", Salmi kertoo.

Huolellisilla etukäteisvalmisteluilla pyritään välttämään ongelmat. Jos hyökkäys tapahtuu, on henkivartija jo epäonnistunut.

"Omalle kohdalle ei ole osunut suunniteltua hyökkäystä, mutta spontaaneja tilanteita on ollut. Asetta ne kuitenkaan ole koskaan tarvinnut, ja asiakas on aina selvinnyt vahingoittumana."



Salmi aikoo jatkaa henkivartijan työtä vielä pitkään. Pelkkä paperien pyöritys ei kiinnosta, vaan hän haluaa edelleen toimia myös kentällä. Iän mukana karttuvasta kokemuksesta on hyötyä myös henkivartijalle.

"Jos katsot maailmalla vaikkapa presidenttejä, niin henkivartijat ovat järjestään reilusti yli nelikymppisiä. Nuoruuden innon ja säntäilyn sijaan heillä on sitä oikeaa kokemusta."





Juho-Matti Paavola, teksti

Seppo Honkanen, kuva





Turvallisuusala





Yksityisen turvallisuusalan liikevaihto Suomessa 1,66 miljardia euroa.



Suomessa toimii noin 450 turvallisuusalan yritystä



Niissä työskentelee 14 tuhatta henkilöä



Kaupunkilaisista 42% kokee keskustassa viikonloppuiltoina liikkumisen turvattomaksi



Yksityinen turvallisuusala kasvaa vauhdilla. Rahassa mitattuna se ohitti julkisen sektorin turvallisuusalan jo vuonna 2001, ja suurin osa alan yrityksistä on kasvuhakuisia. Turvallisuusala ei myöskään ole kovin suhdanneherkkä. Turvallisuusuhkien ja -riskien koetaan kasvaneen erityisesti kaupan ja logistiikan alalla. Myös tavalliset kansalaiset tuntevat olonsa entistä turvattomammaksi.



Lähteet:

Turvallisuusalan yritysten suhdanne- ja toimialaraportti 2011, Finnsecurity ry

Suomi - Euroopan turvallisin maa? Tutkimus suomalaisten turvallisuuskäsityksistä, Poliisin ylijohdon julkaisut 7/2009





| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto