Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Astetta hämärämpiä tienestejä

Jotkut opiskelijat eivät tee virallisia töitä, mutta hankkivat lisätuloja muilla keinoilla.

Lilly voisi myydä vaikka purkitettua kusta



Lilly, 23, on palvelualalla työskentelevä nuori nainen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi luovan alan lukiosta vuonna 2008. Yksin asuvalla lukiolaisella raha oli tiukassa, joten Lilly alkoi myydä käytettyjä sukkia välittäjälle kymmenellä eurolla pari.

Kuten moni opiskelija, Lilly halusi rahaa juhlimiseen. Hänen tulonsa olivat lapsilisä ja elatusapu. Opintolainan ottaminen ei taidelukiolaista napannut. Sukkabisneksen Lilly löysi, kun välittäjä lähestyi häntä suoraan. Lilly oli kuullut ansaintakeinosta kaveriltaan.

Bisnes toimi niin, että Lilly lähetti välittäjälle paketteja muutaman kerran kuussa, ja sai rahat tililleen. Välittäjä oli aina sama, ja osoite oli poste restante Helsingissä. Bisnes tuotti noin kolmesataa euroa kuussa, kun käytti joka päivä uutta paria.

Lilly ei kokenut sukkien myymistä kiusalliseksi ja auttoi koulukavereitaankin alkuun sukkamarkkinoilla.

"Oli kerrankin hyötyä, kun jalat hikoilivat paljon", hän vitsailee.

Sukkakauppa oli helppoa, koska asiakkaita ei tarvinnut kohdata, eikä Lillyä kiinostanut sukkien loppusijoituspaikka. Hänellä ei ollut tietoa asiakaskunnan profiilista.

"Sukkien piti kuitenkin olla tietynlaisia. Valkoiset puuvillasukat kelpasivat, ja piti olla tyttöjen värejä."

Lilly teki sukkakauppaa mieluummin kuin huonosti palkattuja ja alaikäiselle huonosti saatavilla olevia töitä, eikä koe alistuneensa mihinkään pakon edessä.



Käytettyjen sukkien myyminen välittäjälle ei ole laitonta, eikä siihen liity edes veronkiertoa, sillä sukkabisnes vertautuu käytettyjen vaatteiden kauppaan. Kuitenkin Lillyn välittäjän liiketoiminta oli laitonta elikeinonharjoittamista, minkä vuoksi Lillykin lopetti sukkakaupan. Poliisi soitti hänelle ja pyysi lähettämään välittäjän kanssa käydyn sähköpostinvaihdon. Lilly ei kuitenkaan tehnyt niin, ja poliisikin jätti asian sikseen. Lilly arvelee välittäjän saaneen vain sakkoja, sillä hän on nähnyt kuluneen vuoden sisällä välittäjän ilmoituksia internetissä.

Välittäjän jäätyä kiinni puolilaittomista bisneksistä Lilly jatkoi yksityishenkilönä ilman välittäjää. Hän teki kaverinsa kanssa myymistä varten nettisivut, ja he ajattelivat alkaa myydä myös käytettyjä alushousuja. Tyttöjen idea kuitenkaan ei ottanut tuulta alleen.

"Oli tullut kilpailua ja huijareita, kun sukkabisnes on yleistynyt."

Lillyä ei moralisoitu, mutta hän itse ihmetteli, kun hänen ystävänsä myi sukat henkilökohtaisesti suoraan ostajalle ja meni jopa kahville ostajan kanssa. "Anonyymiyden vuoksi voi vaikka kusta purkkiin, ja lähettää sen jollekulle. Mutta tapaamaan en menisi ketään", hän muotoilee.

"Voisi olla vaikeaa, jos olisi ollut joku mustasukkainen seurustelukumppani. Monet miehet ovat sanoneet, että heille olisi ongelma, jos muut haistelisivat heidän tyttöystävänsä sukkia."



Kaverinsa kanssa tehdyn nettisivun kautta Lilly sai monenlaisia pyyntöjä. "Jotkut haluavat spermaa, käytetyn ponnarin ja käsinkirjoitetun kirjeen, jossa käsitellään seksin harrastamista. Joku pyysi, että laitamme pelkät sukkahousut jalkaan, puukotamme puhelinluetteloa ja otamme toimituksesta kuvia. Avoimella ilmoituksella voi saada paljon pyyntöjä, mutta on vaikeaa arvioida, ovatko ne vakavissaan tehtyjä."

"Nolointa oli, kun meni postiin ja lähetti postiennakolla sen sadan euron arvoisen pehmeän paketin. Mietin, mitä postineidit ajattelivat, ja arvasivatko he."





Minna käy lääkekokeissa saadakseen rahaa



Minna, 26, on yhteiskuntatieteiden opiskelija Tampereen ja Helsingin yliopistoissa. Hän käy lääkekokeissa saadakseen rahaa. "Ajan käyttäminen palvelualan paskaduunien tekoon ei nappaa, kun on vaihtoehtoja", hän sanoo.

Lääkekokeet Minna löysi lehti-ilmoituksen kautta. Hän oli seurannut lääkefirmojen ilmoituksia pitkään miettien, pitäisikö kokeilla.

"Mietin, tuleeko kokeista kauheasti aikaa vievää byrokratiaa. Tein tuntipalkkalaskelmiakin, jotka ovat pitäneet aika hyvin. Testeissä otetaan lääke, ja sitten voi vapaasti lukea vaikka tenttiin."

"Joskus saattaa tulla huono olo tai väsyttää, jolloin hommien teko ei onnistu. Olen saanut kavereita muista testaajista. Joukosta löytyy muitakin rahaa tienaavia opiskelijoita. Terveydenhoitoalan tyyppejä on paljon, ja joskus menemme testien jälkeen kaljalle kuten työporukat. Kerran pidimme bileet testijakson päättymisen kunniaksi, koska meistä parilla on synttärit samoihin aikoihin."

Minna oppi pian valikoimaan testejä. Hän on erikoistunut niin sanottuihin ykkösvaiheen testeihin, joissa aineita testataan terveillä ihmisillä. Kakkosvaiheessa lääkeet testataan kohderyhmällä, johon Minna harvoin voisi teoriassakaan kuulua. "Terveenä kannattaa pysyä, koska testeihin pääsee siten parhaiten."



Testit tehdään lääkeyhtiöiden tiloissa ja kontrolli on kova. Testaajia seurataan jatkuvasti ja heistä huolehditaan tarkasti. Testijaksot kestävät yleensä muutaman viikon. Monta lääkettä ei voi testata samanaikaisesti arvaamattomien yhteisvaikutusten vuoksi. Minna jopa jätti lääkärin määräämän masennuslääkityksen aloittamatta, jotta hänen kelpaavuutensa testeihin ei kärsisi.

"Selvitin asiaa, ja masennuslääkkeet eivät lopulta paljoa rajoita, joten saatan aloittaakin ne. Outoa, mutta minusta tuntuu turhalta aloittaa masennuslääkitystä. Ehkä lääketeollisuutta seuratessa tulee skeptiseksi, kun uusia sairauksia tunnutaan puhtaasti keksittäväkin."

Lisäksi Minna on rajoittanut pilvenpolttoaan, sillä häntä arveluttaa sen ja testaamiensa aineiden yhteisvaikutus.



Minna on harkinnut luovuttavansa munasoluja, mutta niistä ei makseta riittävästi suhteessa vaivaan ja haittoihin.

"Ja olisihan siinä erilainen seuraamus, kun se lapsi olisi sitten jossain."

Jos kohdunvuokraaminen olisi laillista Suomessa, Minna voisi tehdä sitä hyvästä hinnasta.

"Sellaisesta maksaminen on täysin perusteltua. Vaiva on tosi iso, raskaus jättää kroppaan jälkiä, enkä raskaana ollessa voisi elää normaalia elämääni. Mutta mahdollisuuden kohdunvuokraukseen pitäisi olla kaikille avoin rahasta riippumatta."

Minna käy verta luovuttamassa toisinaan, vaikka siitä ei maksetakaan. Hän tekee sitä kavereidensa kanssa, kuten moni muukin. Verenluovutusreissuilla lääkekokeetkin ovat tulleet joskus puheeksi. Minna on kertonut asiasta niille kavereilleen, joiden hän olettaa ymmärtävän.

"Osa on huolissaan, mutta kaikki pitävän tätä ihan ookoona. Kukaan ei ole kokeillut kuitenkaan. Lääkekokeet ovat superturvallisia. Isoilla lääkeyhtiöillä ei ole varaa testaajien kuolemaan tai ison haitan julkisuuteen tulemisesta koituviin imagotappiohin, eikä Suomessa tehdä kovin rankkoja testejä."

Minna kokee tavallaan myyvänsä ruumistaan, mutta ei pidä sitä ongelmana. "Toiset myyvät aikaansa, ja käytetäänhän ruumista muissakin töissä välineenä."

Lääkekokeissa rahaa vastaan käymistä pidetään joskus moraalittomana. Minna pitää moralisoijia typerinä.

"Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi auttaa lääketeollisuuden ja hedelmöitysklinikoiden bisnestä ilmaiseksi? Ei lääketesteihin menijä auta sairaita ihmisiä kuin välillisesti. Ensijaisesti apu menee liiketoiminnalle. Tilanne olisi eri, jos lääketeollisuus olisi valtion hallinnassa ja tuotetut lääkkeet ilmaisia tarvitseville. Silloin menisin pienempääkin korvausta vastaan."





Santeri on turkulainen humanisti ja huumediileri



Santeri, 25, on turkulainen humanisti ja huumediileri. Hän aloitti huumeiden myymisen rahoittaakseen omaa käyttöään.

Santeri tunnetaan Turun huumepiireissä nimellä Väkivalta-Santeri. Nimen hän on saanut kontrastina totaalikieltäytyjätaustalleen.

Santeri myy enimmäkseen lakkaa ja muita listaamattomia huumeita. Niistä ei jää niin helposti kiinni, ja tuomiot ovat pienempiä kuin huumausaineiksi luokitelluissa aineissa. "Lakka on bilehuume, ja siihen käytän sitä itsekin. Vaihdoin lakkaan, koska alkoholi on kallista, ja ryyppääminen on perseestä. Kannabiksen välittämisestä saisi helposti hyvät voitot, kun tuntee oikeat ihmiset, mutta se on niin riskihommaa, etten välitä kuin kavereille. Turussa kannabispiirit ovat sisäänpäin kääntyneet, ja kasvattajilla on omat diilerit.", Santeri kertoo. Hänen kotiinsa on kerran tehty etsintä, josta ei tullut juurikaan seuraamuksia.

Vanhemmat eivät tiedä Santerin huumeiden myymisestä. Moni kaveri tietää Santerin bisneksistä, ja on kokeillut lakkaa Santerin kautta. Käytöstä he eivät ole kovin huolissaan.



Santeri kertoo monen diilerin olevan koulupudokas. "Kun koulu alkaa maistua paskalta, alkaa helposti hankkia muuta sisältöä elämään." Tällä hetkellä Santerin opinnot ovat katkolla, eikä hän nosta opintotukea, mutta hän aikoo palata yliopistolle jossain vaiheessa. Hän ei koe olevansa taakka yhteiskunnalle, mutta ei myöskään sen kantava jäsen.

Yksi millilitra lakkaa maksaa Santerille kymmenen senttiä, ja hän myy sen eteenpäin 1,5 eurolla. Asiakkaita on vaihtelevasti, ja rahat joskus loppu, mutta rahaa tulee kuitenkin riittävästi. Santeri kertoo, ettei hän tule narkkarien kanssa toimeen ja myy enemmän kaltaisilleen käyttäjille. "Markkinat heittelehtivät, mutta en ole koskaan päätynyt tekemään oikeita rikollisia hommia kuten varkauksia. Varastaminen käytön rahoittamiseksi ei olisi ok. "

Santerin diilerimoraali on kova. Hän myy huumeita rahoittaakseen omaa käyttöään, eikä myisi mitään, millä käyttäjä voi vahingossa tappaa itsensä. Santerin yksilökeskeisyys näkyy hänen huumekauppiaan identiteetissään, ja hän ohjeistaa asiakkaitaan hyvin. Hän kuitenkin katsoo vastuun olevan viime kädessä asiakkaalla. Hänen mielestään huumekaupan ei pitäisi olla laillista, sillä alkoholin käytöstä näkee, etteivät massat hallitse päihteitä.

"Lakka aiheuttaa lähinnä sen ongelman, ettei sitä voi juoda koko ajan kuten alkoholia. Ihmisten sosiaalinen pätevyys kärsii alkoholista pahemmin kuin huumeista, jos huumeita osaa käytää kohtuullisesti."


Tiina Heikkilä, teksti

Samuli Huttunen, kuvitus


| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (4)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Perdurabo (31.03.12, kello 16:32)

    Asia ei tule jutussa ilmi, mutta kannattaa huomata, että lakka eli GBL on suurina annoksina ja erityisesti alkoholin kanssa käytettynä pahimmillaan hengenvaarallista.

    Esimerkiksi: www.hs.fi/kotimaa/artikke...
    www.kaleva.fi/uutiset/kot...

  2. Seppo Honkanen / Aviisi (31.03.12, kello 16:51)

    Jep. Tämä on tärkeä lisäys Perdurabo.

    "Gammahydroksivoihapolla on useita akuutteja haittavaikutuksia, kuten motoriikan heikkeneminen, muistin heikkeneminen, sekavuus, uneliaisuus ja huimaus. Suuremmilla annoksilla saattaa esiintyä pahoinvointia, oksentelua, kouristuksia, verenpaineen laskemista, sydämen lyönnin hidastumista, hengityksen hidastumista, aistiharhoja, tajuttomuus tai jopa kooma. Pahoinvointi ja uneliaisuus saattavat aiheuttaa aspiraatioriskin, eli vaaran tukehtua omaan oksennukseen. Gammahydroksibutaanihapon ja muiden depressanttien (erityisesti alkoholin) yhteiskäyttöä tulee välttää hengityslaman ja aspiraatioriskin takia."

    fi.wikipedia.org/wiki/Gam...

  3. Marjo Heikkila (07.04.12, kello 19:40)

    Edelliset 2 kommenttia ovat erittain tarkeita. Lakasta ei pida kirjoittaa nain - tiedan useita ensikokeilijoiden kuolemantapauksia.

  4. Tiina Heikkilä (07.04.12, kello 20:09)

    Jutussa on haastateltavien ääni vahvasti läsnä, ja lukija ymmärtänee lakkadiilerin totta kai puhuvan lakasta vaarattomana. Jutun funktio ei ole terveysvalistus, vaan todellisuudesta kertominen. Todellisuus on siis tässä yhteydessä se, että on tyyppi, joka myy lakkaa ja kertoo siitä. Tuomitseminen tai hyväksyminen jätetään tarkoituksella lukijalle.

    Poliittisen korrektiuden ja hyvien tapojen nimissä olisi jutun loppuun voinut päälleliimata, että "lakka on oikeasti vaarallista". En usko sellaisella kuitenkaan olevan mitään käytännön merkitystä. Tietysti toisto on tehokeino tässäkin.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto