Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Mikä minusta tuli isona

Pätkätyöläinen

"Ensimmäiset viikot täällä olin vähän varautunut. Olen nimittäin saanut joskus sakot ilman valoa pyörällä ajamisesta. Kun joka puolella näkyi poliiseja, tuntui siltä, että koko ajan oli joku tilanne päällä ja että kohta saan sakot, jos en tee sitä tai tätä. Se meni onneksi ohi. Poliisit ovat oikeasti mukavia ihmisiä."

Näin kertoo Poliisiammattikorkeakoulussa tutkijana työskentelevä Laura Koivisto, 28. Hänen kahdeksanvuotiselle yliopistotaipaleelleen mahtui pääaineensa yleisen historian lisäksi opintoja muun muassa tiedotusopista, kansainvälisestä politiikasta, talous- ja sosiaalihistoriasta ja ympäristöpolitiikasta.

"Kävin myös kahdesti vaihdossa, Itävallassa ja Kanadassa. Ne olivat tosi avartavia kokemuksia, sillä etenkin Kanadassa heräsi kiinnostus siirtolaisuutta, antirasismia ja monikulttuurisuutta kohtaan."


Vielä lukiossa Koivisto haaveili eläinlääkärin urasta Afrikassa leijonien parissa. Kun matematiikan opiskelu ei kuitenkaan maittanut, pitkäaikainen haave sai jäädä ainakin toistaiseksi ja mielenkiinto siirtyi historian puolelle.

Heti lukion jälkeen Koivisto kävi historian pääsykokeissa sekä Turussa, Joensuussa että Jyväskylässä. Koska niihin valmistautuminen oli jäänyt vähemmälle, yliopiston ovet eivät auenneet. Seuraavana keväänä hän päätti hakea samaan aineeseen vielä Tampereelle, josta opiskelupaikka irtosikin toiselta varasijalta.

Opintojen alussa Koivisto haki omaa historian alaansa. Antiikki, keskiaika tai Suomen historia eivät kiinnostaneet, vaan mielenkiinto oli ulkoeurooppalaisessa historiassa, jota oli tarjolla hänen pettymyksekseen vain vähän. Niinpä hän aloitti melkein joka syksy uuden sivuaineen ja hakeutui vaihtoon.

"Tiedotusopin valitsin varhain, koska en halunnut opettajaksi tai museoalalle. Siitä on ollut selvää hyötyä töissä. Muitakaan valintojani en kadu, mutta kaipaisin historian opintoihin sellaista Â’Tosielämässä asiat ovat näinÂ’ -kurssia, jossa painotettaisiin sivuaineiden tärkeyttä."


Kolmannen opiskeluvuotensa Koivisto vietti Itävallan Salzburgissa, jossa hän opiskeli siirtolaisuus- ja kolonialismipainotteista maantiedettä ja tutustui eri kulttuureista tulleisiin opiskelijoihin. Kulttuurienväliseen kanssakäymiseen liittyvät asiat alkoivat kiehtoa häntä laajemminkin. Niinpä Koivisto hakeutui pari vuotta myöhemmin uudelleen vaihtoon, tällä kertaa Kanadaan.

"Maantiedon opinnot konkretisoituivat siellä vahvasti, sillä Torontossa on väkeä joka puolelta maapalloa. Pelasin lentopalloa monikulttuurisessa joukkueessa ja kuulin rankkojakin elämäntarinoita omanikäisiltäni ihmisiltä. Maailmankatsomus alkoi avartua todella."

Tiedotusopin opintojen ja monikulttuurisuus- ja rasismiteemojen kautta Koivisto löysi myös aiheen gradulleen. Työssään hän käsitteli USA:n mustien oikeuksia 1960-70-luvuilla ajanutta Mustat Pantterit -ryhmittymää ja mediaa. Gradun valmistuminen kuitenkin viivästyi, koska viimeisenä opiskeluvuonna koitti vielä toinen Kanadan-keikka.

"Pääsin työharjoitteluun Suomen suurlähetystöön Ottawaan. Sen jälkeen sain sieltä vielä vuodelle 2007 kymmenen kuukauden sijaisuuden, jonka aikana tein myös gradua. Se oli kyllä aika rankka yhdistelmä. Mutta muuten Ottawassa oli hienoa, ja sieltä löytyi mieskin."


Ottawan-pestin viimeisinä kuukausina Koivisto alkoi hakea maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyviä töitä sekä Suomesta että Kanadasta. Sellaista löytyikin tämän vuoden alussa Hervannan Poliisiammattikorkeakoulusta, jonka projektiin hän pääsi tutkimaan ulkomaalaisviranomaisten mediakuvaa.

"En todellakaan kuvitellut opintojen alussa, että päätyisin tänne töihin! Sattumaahan tämäkin oli, mutta tosi kivaa on ollut. Ja ihan hyvät valmiudet tähän on saanut yliopistosta. Historian opinnoista sai hyvää perspektiiviä, ja tiedotusopin kautta oppi ainakin median toimintaperiaatteita."

Koiviston nykyinen pesti kestää näillä näkymin ainakin heinäkuulle asti. Tutkijanura on hänelle varteenotettava vaihtoehto myös jatkossa. Myös muut mediaan, kirjoittamiseen ja tiedottamiseen liittyvät ammatit kiinnostavat etenkin, jos työssä on jokin kansainvälinen kytkös.

"Tutkijan paikaksi nykyinen työni on todella hyvä. Koska en ole apurahatutkija, palkka on oikein asiallinen, eläkettä kertyy normaalisti ja työterveyspalvelutkin ovat kunnossa. Pätkätyötä tämä toki on. Mutta koska elän kaukosuhteessa, en edes haluaisi tässä elämäntilanteessa vakipaikkaa, sillä vuoden päästä saatan olla taas Kanadassa."


Olli Koikkalainen, teksti
Heini Ojala, kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto