Ei enää pakkomämmiä ja sauna-ahdistusta

Suomalaisia pidetään tuppisuisina alkoholisteina, mutta ei romanialaisillakaan ole maineessaan hurraamista. Mieleen tulevat lähinnä mustalaiset sekä taannoinen kerjäläiskohu.

Espanjassa asuessani törmäsin romanialaisiin maahanmuuttajiin jatkuvasti, eikä heistä sielläkään liiemmin pidetty.

Etenkin romanialainen maahanmuuttajanainen kärsi huoranmaineestaan. Uutisissa ihmeteltiin tämän tästä, kuinka monta laitonta romanialaista maahanmuuttajaa mahtuu asumaan yhteen asuntoon.

Romania on menettänyt jo 3 miljoonaa kansalaistaan maahanmuuttajiksi, paljon juuri Espanjaan.

Kuitenkin kun vähän aikaa sitten lensin Bukarestiin tapaamaan romanialaista ystävääni, erasmus-vaihdossa tavattua, odotin kohtaavani tavallisen eurooppalaisen kaupungin ja sen tavalliset asukkaat.

En halunnut suhtautua ennakkoluuloisesti, onhan kommunismin kaatamisesta jo 20 vuotta, ja EU:n ovet avautuivat Romanialle vuonna 2007.

Heti lentokentältä lähdettyäni kiinnitin huomiota autojen määrään ja ennen kaikkea kuntoon: eivät nämä voi olla ihan rahatonta sakkia.

Kulkupelimme ikkunasta minulle esiteltiin jos jonkinmoisia "palatseja", eli museoita, hallintorakennuksia ja muita sivistyneistön pyhättöjä.

Hurjalla innolla minua myös kierrätettiin ihailemassa kaikkia hulppeita rakennuksia, vaikka koitin vihjata, että arkkitehtuuri ei kauheasti kiinnosta.

Kun pysähdyin ottamaan kuvia kulkukoirista, karuista lähiöistä tai ränsistyneistä talovanhuksista, ystäväni näytti närkästyneeltä ja kiskoi minua muualle.

Hän nimitti entisen diktaattorin rakentamaa kansanpalatsia, Euroopan suurinta rakennusta, hirviöksi. Minusta kaupungin kontrastit olivat mielenkiintoisia.

Nautin suunnattomasti herkullisesta ruoasta, vaikka kansallisruoka polentaa paikalliset kommentoivat "valitettavan köyhäksi".

Ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Yöelämässä meno oli railakasta. Kahvi kustansi kahvilassa päälle kaksi euroa eikä vaatteitakaan saanut Suomea edullisemmin.

Kurjuutta aisti lähinnä lähiöissä joidenkin asukkaiden kasvoista. Kerjäläisiä ei ollut erityisen paljon.

Opin Bukarestin-matkalla lopulta jotain, mitä en osannut odottaa. Jo parin päivän jälkeen nimittäin kyllästyin paikallisten jatkuvaan kysymysten pommitukseen: Oletko tyytyväinen? Pidätkö Bukarestista? Onko kaupunki kaunis? Oletko pettynyt?

Vihjailut siitä, että alun perin luulin tulevani Budapestiin, tuntuivat oudoilta. Vasta matkan jälkeen tajusin, että romanialaisista huokui huono kansallinen itsetunto.

Päätin, etten enää ikinä painosta ulkomaalaista vierastani ylistämään karjalanpiirakoita, salmiakkia tai mämmiä.

En raahaa häntä tutustumaan "mahtavaan" arkkitehtuuriimme, "rentouttavaan" saunaan tai "rauhoittavan" metsän keskelle, ellei hän nimenomaan itse halua.

En loukkaannu, vaikkei hän tunne muumipeikkoa tai Sibeliusta. En pakota ilmaisemaan mielipidettä.

En oleta, että vieras pitää meitä suomalaisia automaattisesti juroina juoppoina. Hän saattaa olla oikeasti avoin ja vastaanottavainen. Ehkä hän tahtoo nauttia kulttuuristamme sellaisena kuin se on, ilman tarvetta vertailla ja arvostella.

Sinikka Hermunen
Kirjoittaja vieraili Romanian pääkaupungissa Bukarestissa