Vienan Decamerone

Hanneriina Moisseinen ja Markku Nieminen: Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia starinoita. Arktinen Banaani 2005, 128 sivua.

Sensuuri on aina syönyt härskeimmän osan kansanperinteestä tai jättänyt sen harvojen ja valittujen herkuksi.

Mutta kuten Homer Simpsonkin totesi, taiteen vapautuminen moraalista oli viime vuosisadan suurin lahja ihmiskunnalle.

Kansan tuottamasta taiteesta saadaan nyt muutaman sadan vuoden viiveellä kirjakaupan hyllyille se arveluttavin ja kuumottavin materiaali.

Joensuusta tamperelaistunut Hanneriina Moisseinen on aikaisemmassakin tuotannossaan sarjakuvasovittanut kansanperinnettä. Sen synnyn introksi kannattaa tarkistaa vaikkapa Irtoparran numerosta 6 löytyvä Savotta, joka utuisin tunnelmin kuvittaa mainion agraarilegendan.

Maalaiserotiikan
perinteitä kunnioittaen

Vienan Karjalan pornografiset aikuisten sadut eli starinat(ja nuoremman väen seksivalistuksen) valmiiksi kerättynä Moisseiselle tarjosi Markku Nieminen, jonka pohjatyö löytyy paketista cd-muodossa alkuperäisäänitteinä ja suoraksi proosaksi purettuna.

Arktisen Banaanin julkaisussa ei ole sisällön määrän suhteen kitsasteltu.

Kannen lupailemaa keskieurooppalaisempaa värikylläistä lihallisuutta odottaneet ovat Moisseisen sarjakuvaan pettyneet, mutta harmaa ja hillitty ulkoasu on suomalaisen maalaiserotiikan perinteitä kunnioittava ratkaisu.

Murrealbumien
uusi ykkönen

Naivistinen tyyli kumartaa kevyesti Martti "Huuhaa" Innasen ja Kalervo Palsan suuntaan.

Toisaalta lapsenomaisuutta pelkäämätön tyyli on yksi suomalaisten sarjakuvataiteilijattarien ominaispiirteistä.

Liitujen, akvarellien ja puuvärien mukana tulee laaja ilmaisullinen rekisteri, jonka avulla kansanperinteen ääripäitä kaihtamaton poukkoilu on luonnollista kuvittaa.

Eläimet puhuvat, papit ovat irstaita ja neidoilla on vientiä. Korkea ja matala kohtaavat, ja starina on usein pienen ja ovelan puolella isompaa vastaan.

Selkeitä moraalisia opetuksia ei juuri löydy alleviivattavaksi.

Hillityn värimaailman mukana tulee surumielinen tunnelma, joka ei starinoihin kuulu, mutta katoavan kansanperinteen esillepanoon se antaa oman haikean ja kunnioittavan säväyksensä.

Santra Remsujevan, Lempi Lyytisen, Jussi Huovisen ja Paro Remsun alkuperäisesitykset yleisöreaktioineen antavat tervetulleen kuulokuvan starinoiden alkuperäiseen formaattiin.

Karjalainen murre vääntyy ja paukkuu ymmärrettävyyden rajamailla. Murrealbumien ykköseksi Sen synty kiilaa jo kalkkiviivoilla.

Starinoiden kertojat ovat katoava ja pääosin kadonnut luonnonvara, minkä Nieminen jälkisanoissaan toteaa.

Arktinen Banaani sijoittaa siis kulttuuritekoon, sillä sellainen Sen synty ilman muuta on.

Kansanperinteen säilyttämistä ja päivittämistä uusille yleisöille. Eteläinen veljeskansamme on osallistunut myös paketin kasaamiseen, sillä tallinnalainen paino on tehnyt hyvää jälkeä ja jo paperilaatu saa suomalaiset painoalan ammattilaiset hyvälle tuulelle.

Janne Suominen