"Mutta ei tämä mennyt ihan niin kuin suunnittelin"

Näin lausui pääaineen vaihtoa suunnitteleva opiskelija edellisessä Aviisissa ja jatkoi: "Mutta ihmisen mieli muuttuu, ja se on ymmärrettävää." Mutta onko opintosuunnitelmien muutos ymmärrettävää? Riippuu siitä keneltä kysyy, opiskelijoilta vai päättäjiltä.

Se kuuluisa opintoputki ei tunne suunnitelmien tai elämäntilanteen muutosta. Kun siihen heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen astuu, ulospääsyä ei ole kuin pikavauhtia valmistuneena maisterina, joka siirtyy suoraan työelämän palvelukseen. Putken sivuhaarat halutaan tukkia mahdollisimman tehokkaasti. Yksi tehokkaimmista tukkimismateriaaleista on syyllisyys.

Kun opiskelijoita syyllistetään tarpeeksi kovasti, he eivät varmasti hairahdu sivuhaaroille kuten esimerkiksi pääaineen vaihtoon, työssäkäyntiin tai sairasloman pitämiseen. Syyllistämisen seuraus saattaa kuitenkin olla täysin päinvastainen. Paineet kasvavat, ja yhtäkkiä mistään ei tulekaan enää mitään. Silloin saattaa pettää opiskelijan motivaatio, talous ja pahimmassa tapauksessa myös terveys.

Opintolainavähennystyöryhmä on saanut ehdotuksensa valmiiksi. Ehdotus sisältää monia epäkohtia mutta, ehkä suurin niistä on vaatimus elämäntilanteen ennakointiin ja suunnitteluun. Opiskelijan on jo opintoja aloittaessaan tiedettävä, valmistuuko hän säädetyssä määräajassa. Jos hän valmistuu enintään seitsemässä vuodessa, hänen kannattaa nostaa lainaa, josta hän voi valmistumisensa jälkeen saada opintolainavähennystä - tosin lainan korot ovat luultavasti siinä vaiheessa jo syöneet lainavähennyksen hyödyn.

Mutta jos suunnitelmiin tulee muutos ja valmistuminen viivästyy, se on voi voi ja good bye lainavähennykselle. Valmistumisen viivästyminen maksaa täydellä opintotuella noin
3 000 euroa. Melko kallis hinta elämän ennakoimattomuudesta!

Elämässä ei kaikki mene aina niin kuin on suunnitellut. Yhtenä kauniina päivänä saattaa joutua työmatkalla auton töytäisemäksi. Lähiomainen voi sairastua. Perheen perustaminenkaan ei välttämättä suju suunnitelmien mukaan. Lapsi voi ilmoittaa tulostaan yllättäen, ja toisaalta joka kuudes pariskunta kärsii lapsettomuudesta. YTHS:n Tampereen aseman ylilääkärin Aira Virtalan sanoin: "Lapsen saaminen on asia, joka on mitä vähiten kontrollissamme."

Elämän ennakoimattomuudella on toki myös hyvät puolensa. Saattaa tapahtua jokin positiivinen yllätys. Mutta joka tapauksessa yllätykset muuttavat suunnitelmia. Kuten Tamyn hallitus lausui opintolainavähennyksestä: "Kenenkään - edes opiskelijan - elämä ei ole ennustettavissa."

Hyvät päättäjät, antakaa opiskelijoille mahdollisuus yrittää ja erehtyä, muuttaa suunnitelmia, hankkia lapsia ja sairastaa. Älkää syyllistäkö tai rankaisko niitä, jotka eivät putkahda opintoputkesta ulos viidessä vuodessa. Opiskelijatkin ovat vain ihmisiä!

Anne Uusitalo