Anna muovin kiertää

"Kolmetoista, neljätoista, viisitoista. Siinä on nyt neljän euron kasa."

Eläkeläismies latoo kasaan 20 litran muoviämpäreitä vanhassa teollisuushallissa Ylöjärvellä. Peremmällä hallissa on lisää ämpäreitä, kanistereita ja suuria tynnyreitä. Suurin osa muovitavarasta on kuitenkin hallin takana puukatoksissa.

Sinne ne on kerännyt lähikunnista Alpo Askonen. Askonen kierrättää muoviastioita, koska kukaan muu ei sitä tee. Hakee kouluista ja leipomoista henkilöauton peräkärryyn, lajittelee, puhdistaa, säkittää ja myy pikkurahalla eteenpäin.

Askosen tämän vuoden myynti: 343 muovitynnyriä, 150- ja 200-litraisia; 2 250 muovikanisteria, 10- ja 20-litraisia. Lisäksi yli parituhatta muoviämpäriä. Myyntiluvut on kirjattu siististi lyijykynällä ruutupaperille.

Paperi on mapissa, jossa on myös kopiot Askosen lähettämistä laskuista. Kanisterit ja muoviämpärit maksavat pari-kolmekymmentä senttiä, muovitynnyrit muutaman euron. Täydestä peräkärryllisestä käytettyä muovia saa yleensä alle sata euroa.

"Hyvä kun saa bensakulut ja auton huollot maksettua", Askonen arvelee.

Ämpärit ja kanisterit
viedään käsistä

Syy Askosen muovinkierrätykseen ei siis ole raha. Mapissa onkin kirjanpidon lisäksi lehtileikkeitä. Artikkeli ilmastonlämpenemisestä, uutinen öljynkulutuksen noususta uusiin huippulukemiin ja Aamulehden vanha juttu, jossa kerrotaan, että Pirkanmaalla ei kerätä muovia kierrätettäväksi.

Askosen jäätyä varhaiseläkkeelle Tampellasta alkoi kiinteytyä ajatus siitä, että jotain konkreettista ympäristön puolesta pitäisi tehdä.

"Kymmenen vuotta sitten pyöräillessäni kerran töihin vesipiiriin huomasin, että roskikset ovat täynnä muovia", Askonen tarkentaa nykyisen uran alkua.

Pian Askonen alkoi kerätä muoviastioita, ensin henkilöauton peräkonttiin, myöhemmin peräkärryyn. Muovin keräämisen jälkeen piti miettiä, mitä muoville voisi tehdä.

Aluksi käytettyjä muoviastioita ei halunnut monikaan. Nyt varsinkin ämpärit ja kanisterit menevät Askosen mukaan heti kun niitä saa. Vakituisia asiakkaita on useita: rakennusfirmoja, maatiloja, kesäasukkaita...

Yksityinen kierrättäjä
jää yksin

Askonen hakee käytettyjä muoviastioita kymmenistä paikoista kerran pari kuukaudessa, myös Tampereen yliopistosta. Kouluja on muutenkin eniten muovinhakupaikkojen listalla. Paljon on myös leipomoita ja huoltoasemia.

Osa muovisaaliista on sellaista, että sitä ei Askonenkaan saa enää kierrätetyksi käyttötavaraksi. Osa rouhitaan, ja makkelimuovi päätyy kaatopaikan lämpöjätelavalle ja aikanaan kaukolämpölaitosten uuneihin. Ilmaisesta polttoaineesta ei makseta, päinvastoin. Jokaisesta kuormasta menee vähintään viiden euron jätteenkäsittelymaksu, kymmenen, jos kuorma on yli 80-kiloinen.

"Olen yrittänyt saada pientä viiden-kymmenen euron maksua siitä, että haen koulujen ja yritysten muovijätettä", Askonen kertoo.

Toistaiseksi muovinhausta ovat suostuneet maksamaan vain Voionmaan opisto ja Tampere-talo. Esimerkiksi kaikille kouluille viiden euron kuukausittainen hakupalkkio on ollut toistaiseksi liikaa.

"Eniten harmittaa se, ettei yksityistä kierrättäjää tueta. Käyn keräämässä muovia usealta kaupungilta, mutta niiltä olen saanut tukea vain yhdeltä, 500 mummonmarkkaa. Siitäkin on jo vuosia."

Askonen muistuttaa, että samalla maakunnan jätehuollosta vastaavalle Pirkanmaan Jätehuolto oy:lle maksetaan huomattavia summia.

"Julkista kierrätystä tuetaan kovasti, yksityistä ei ollenkaan. Muovin kierrätyksen pitäisi muutenkin olla paljon tärkeämmässä asemassa."

Ylöjärven kaupunki on ainakin toistaiseksi tarjonnut Askoselle ilmaiset tilat, sähkön ja veden. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Askosen mukaan tonttia, jolla kierrätystilat ovat, havittelee teollisuusyritys.

"Maalla ei sotketa
kuin kaupungissa"

Askonen on tehnyt muovinkierrätyksestä hallintotieteen kandidaatintyön neljä vuotta sitten. Gradusta on olemassa sisältöhahmotelma.

Askonen näyttää hahmotelmaa. Muovinkierrätyksen lisäksi siitä nousee esiin yleinen huoli ympäristöstä. Ja itse maalla lapsuutensa eläneen Askosen vakaa näkemys siitä, että maalla kasvaneet ovat kaupunkilaisia siistimpiä.

"Jos olisin kasvanut kaupungissa, minulla olisi toisenlaiset mielipiteet muovinkierrätyksestä. Maalla ei näe missään samanlaista sotkemista kuin kaupungissa."

Askonen ei usko, että kaupunkilainen olisi lähtenyt keräämään muovia roskiksista.

"Roskiksiin kurkkimista pidetään epänormaalina. Varmaan minuakin on pidetty puliukkona, vaikka en ole koskaan viinaryyppyä ottanut, enkä polta tai juo edes kahvia."