Mikä tihkuu läpi Jugran taigan?

Poraustornien tulet täplittävät Jugran loputonta taigaa ja rämeitä, jotka mahtava Ob-joki halkaisee. Jugran kaupungit ovat varsin venäläisiä, vaikka asukkaita on kaikista entisen Neuvostoliiton kansallisuuksista. Tienoon alkuperäiskansat hantit ja mansit asuvat kylissä ja erämaassa harjoittaen poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Alkuperäiskansojen toimeentulolle öljyteollisuudesta on usein haittaa. Se pilaa luontoa, ja lisäksi öljy-yhtiöt polkevat alkuperäiskansojen oikeuksia. Jugrassa on väännetty eniten kättä maanomistuksesta, jota hanteille ja manseille ei tahdota suoda.

"Viime vuosina on otettu paljon maita pois alkuperäiskansoilta", väittää Spasenie Jugri -hantijärjestön Surgutin alueen johtaja Agrafina Sopotšina.

Surgutin kaupungin folklore-arkistossa työskentelevän Sopotšinan mukaan maat viedään niin sanotusti aivan laillisin keinoin, sillä lakeja takaamaan alkuperäiskansojen oikeuksia ei ole tarpeeksi.

Surgutin alueella on noin 3 000 hantia, joista 2 500 elää erämaassa. Heistä yli 90 prosenttia harjoittaa perinteisiä elinkeinoja, joten maa ja sen käyttöoikeus ovat erittäin tärkeitä. Hanteilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta omistaa maata. Valtio, jolle kaikki maa seudulla kuuluu, ei halua antaa sitä alkuperäiskansojen käyttöön.

Neuvostoliiton jälkeisinä vuosina Jugrassa tehtiin hantien poliittisen aktivismin vaikutuksesta sukumaasäädös, joka antoi hanteille käyttöoikeuden tiettyyn erämaa-alueeseen ja mahdollisti myös sopimukset öljy-yhtiöiden kanssa. Yhtiöt maksoivat sukumaan käytöstä korvauksena esimerkiksi moottorikelkkoja, bensiiniä ja vähän rahaa. Säädös kumottiin kuitenkin vuonna 1999.

"Venäjän federaation tasolla on kyllä laki maan käytöstä perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen, mutta Jugrassa lakia ei sovelleta", Sopotšina tuhahtaa.

Hän on pettynyt, koska 1990-luvun alun aktivismissa mukana olleet ja sen ansiosta paremman aseman saavuttaneet hantit ovat lopettaneet erämaahantien puolesta puhumisen ja huolehtivat enää kaupunkihantien selviämisestä.

Perinteiden
uusi tuleminen?

Jugran kaupungeissa alkuperäiskieliä ei juuri kuule. Kylissäkin vain harvat nykyään osaavat niitä. Monet hantit ovat juurettomia, ja itsetunto-ongelmia on paljon. Se, että alueen kouluissa opetetaan hantin tai mansin kieltä kolmannelle luokalle asti, ei ole riittävästi, jotta nuoret oppisivat kieltä, kun venäjä on nykyään usein ainoa kotikieli.

Ainoastaan Russkinskojen kylässä 40 kilometriä Surgutista pohjoiseen on koulu, jossa voi opiskella hantien traditioita. Sopotšinan mukaan viime aikoina on lopetettu paljon kouluja, joissa hantin kieltä opetettiin.

Alkuperäiskansojen itsetietoisuus on silti viime vuosina kohentunut. Nyt useammat opettavat kieltä lapsilleen kuin aikaisemmin, vaikka aktiivisista kielenkäyttäjistä valtaosa onkin vanhempia. Erämaassa elää vielä joitakin ihmisiä, jotka osaavat laulaa hantien vanhoja lauluja tai soittaa perinteisiä soittimia. Myös luontouskonnon harjoittaminen on nostanut päätään.

Viime vuosina on myös tapahtunut jonkin verran paluumuuttoa erämaihin ja perinteisten elinkeinojen pariin. Esimerkiksi kirjailija Juri Vella on siirtynyt hoitamaan poroja ja kamppailemaan öljy-yhtiöiden kanssa. Monet jo venäläistyneet nuoret hantit ovat muuttaneet metsään elämään ja oppineet hantikulttuuria ja -kieltä uudestaan. Kaupunkisyntyiset ovat ottaneet modernin hyvät puolet mukaansa erämaihin. Uudenaikaista tekniikkaa käytetään perinteisten elinkeinojen apuna, ja ruokavalio on monipuolistunut.

Vladimir Putinin presidenttikausi ei Sopotšinan mielestä ole ollut hyväksi alkuperäiskansojen oikeuksille. Jatkuvasti säädetään lakeja, jotka heikentävät vähemmistöjen selviämistä. Esimerkiksi tänä vuonna on tullut voimaan laki, jonka mukaan jokaisesta kilosta kalaa tai marjoja ja jokaisesta porojen laiduntamiseen käytetystä hehtaarista joutuu maksamaan federaatiolle. Marjojen keräämistä varten täytyy olla lisäksi erityinen lisenssi, joka on kallis, eikä marjojen myyminen siksi ole enää kannattavaa.

Moskova
keskittää valtaa

Hanteista useita dokumentteja tehneen Olga Kornienkon mukaan valtionhallinto ei nyky-Venäjällä ole kiinnostunut alkuperäiskansoista.

"Nyt on tavallaan niin, että vain öljy-yhtiöt voivat auttaa hanteja."

Kornienkon mielestä öljynporauksesta on seurannut hyvääkin. Jugran talous ja myös hantien talous on sen ansiosta kohentunut. Alkuperäiskansoilla on nyt parempi koulutus, ja monet ovat taloudellisesti jaloillaan, on autot ja asunnot. Yliopistossakin opiskelee nyt useita hanteja.

"On hyvä, jos valmistuu hantilakimiehiä ja talousihmisiä, tällöin hantien on helpompi puolustaa oikeuksiaan."

Kornienko kertoo, että Venäjän tiedeakatemian mukaan 60 prosenttia alueen öljyvaroista on jo käytetty. Piirikunta panostaakin nyt yhä enemmän turismiin ja haluaa hyödyntää hantikulttuuria. Kornienkon mukaan kulttuuria kuitenkin ryöstöviljellään. Esimerkiksi hantien perinteiset tanssit ovat hitaita ja vähän tylsiä, joten turismin tarpeisiin ne muutetaan viihtellisemmiksi, jolloin niissä ei ole enää mitään hantilaista.

Kornienkon uusin dokumentti Mestari ja Evdokija kuvaa vanhan hantimiehen ja -naisen rakkautta. Mies on šamaanin poika ja rummuntekijä, nainen omistaa ison porolauman. He ovat vasta vanhoina rakastuneet ja elävät nyt yhdessä erämaassa. Elokuva voitti tänä vuonna Venäjän dokumenttifilmipalkinnon TEF:in ja on kiertänyt useilla filmifestivaaleilla EU-maissakin. Länsi-ja Keski-Euroopassa ollaan Kornienkon mukaan kiinnostuneita suomalais-ugrilaisista teemoista, Venäjällä ei niinkään.

Moskova keskittää nyt jatkuvasti valtaa, Kornienko sanoo. Jugrassakin paikallishallintoa ollaan muuttamassa niin, että kylähallintojen valta siirtyy piiirikunnan tasolle. Hanteja on vain kylähallinnon tasolla, eli heidän mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin hupenevat olemattomiin.

Viime aikoina on ollut myös kova poliittinen vääntö siitä, lakkautetaanko Jugran piirikunta liittämällä se Tjumenin lääniin. Jugra on Kornienkon mukaan kuitenkin nyt voittanut autonomian ainakin viideksi vuodeksi.

Ville Ropponen
Hanti-Mansia