Koti-ikävä: Savolainen kiireettömyys johtuu laiskuudesta

Itsetehdyn ja aidon kiireen aikana kaipaan välillä takaisin Kuopioon. Meillä savolaisilla ei ole koskaan kiire, koska olemme terveellä tavalla laiskoja.

Jo ala-asteella huomasin, että kaikki eivät ole yhtä lupsakoita kuin savolaiset. Vieraspaikkakuntalaisen erotti helposti katsomalla, miten hän puhuu. Leveää savon murretta puhuva kuopiolainen ei aukaise suutaan puhuessaan yhtään enempää kuin on aivan välttämätöntä, jotta sanat mahtuvat juuri ja juuri tulemaan suusta. Muille kuin savolaisille perikuopiolaisen muminan kuunteleminen tuottaa kuulemma tuskaa.

Kiero savolainen puhuu myös hitaasti ja kierrellen ja kaarrellen. Tämä saattaa ottaa päähän ulkoisesti kiireisissä tilanteissa, kuten bussissa. Jos erehtyy kysymään kuopiolaiselta bussikuskilta, meneekö bussi tiettyyn paikkaan, vastaus ei ole koskaan yksiselitteinen "kyllä" tai "ei". Ainahan siihen joku jekku pitää saada mukaan, kuten "Ohan tuo joskus männytkin" tai "Suattaahan tuo männäkin" tai "Ainakin eilen siällä päin poikettiin". Kaikki edellä mainitut vastaukset tarkoittavat "kyllä", mutta saavat todennäköisemmin aikaan mukavaa kiireetöntä turinointia kuin yksitotinen myöntäminen.

Savossa kuulee tuon tuosta, että "ei myö jakseta", mikä tarkoittaa, että ei nyt viitsitä, kun ei ole ihan pakko. Silti asiat järjestyvät myös Pohjois-Savossa, silloin kuin kerkiävät. Jos eivät järjesty, tuskinpa olivat alun perinkään niin elintärkeitä.

Hertta-Mari Kaukonen