Yliopiston onnellisin mies

Psykologian professori Markku Ojasen päivän voi pelastaa kysymällä mitä onnellisuus on. Hän on tutkinut aihetta vuosia, kirjoittanut useita kirjoja, luennoinut ja antanut lausuntoja.

"Tänä aamuna nousin väärällä jalalla. Sitten yksi toimittaja soitti ja kysyi, oletteko te se onnellisuusprofessori. Onnellisuudesta puhuminen tekee minutkin onnelliseksi."

"En ole guru, mutta tiedän mitkä asiat tekevät tyytyväiseksi: läheiset ihmissuhteet, mielekäs työ, liikunta ja ehkä tärkeimpänä se, että voi kokea olevansa tarpeellinen."

Sotaorpo
maalaispoika

Ojanen on kotoisin Tammelasta. Perheellä oli peltoa ja karjaa, joten poika oppi jo pienestä pitäen tekemään kovasti töitä ja ottamaan vastuuta. Ojasen lapsuutta varjosti isättömyys. Isä kaatui sodassa ja äiti kasvatti pojan yksin.

"Löytyihän miehiä suvusta ja naapurista, mutta he olivat huonoja roolimalleja. Johtuisiko siitä, että minun on aina ollut helpompi tulla toimeen naisten kanssa. Opiskeluaikanakin hakeuduin ennemmin tyttöjen seuraan. En voinut ymmärtää ikäisteni machoilua."

Opiskelijat kuvailevat Ojasta hurmaavaksi, omalaatuiseksi ja ujoksi. Itse mies kertoo olevansa tasainen, kiltti ja rauhallinen. "Ehkä minä sitten olen tavallista herkempi mies. Mutta kyllä naiset ovat keskimäärin fiksumpia kuin miehet."

Ojanen tuli isäksi 40-vuotiaana. Kahdesta pojasta vanhempi on nyt 21-vuotias, nuorempi 13.

"Isyys yllätti: miten itsestä löytyikin niin suurta hellyyttä. Poikani ovat parasta mitä minulle on tapahtunut. Pientä lasta on niin ihana pitää sylissä", professori huokaa.

"Monesti kun täällä yliopistollakin liikkuu nuoria naisia rattaiden kanssa, tekee mieli mennä kurkistelemaan vaunuihin, mutta en ole kehdannut. Säikähtää pian lapsiparka tällaista ukkoa."

Pojilleen Ojanen on halunnut olla maailman paras isä, sellainen joka on läsnä, touhuaa ja leikkii.

"Joskus jopa naapurin lapset tulivat hakemaan minua leikkimään. Pihallamme saattoi remuta 10 lasta ja minä. Ajatin heitä puukirves kädessä ja ärjyin. Lapsi on niin helppo saada nauramaan, että siitä tulee itsellekin hyvä mieli."

"Vanhemmalle pojalle olen jo vihjaillut, että lapsenlapsi olisi kiva. Toisaalta haluaisin pitää hänet kotona mahdollisimman pitkään."

Ahkera
lausuntoautomaatti

Yksi onnellisen elämän kulmakivistä on professorin mielestä hyvä parisuhde. Liitto hammaslääkäri-vaimon kanssa on kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta. Paria yhdistää kiinnostus elokuviin ja puutöihin. Mies kaataa puita ja vaimo nikkaroi. Viime aikoina koko perhettä on yhdistänyt mittava remontti. Kesän sateet nostattivat tulvan, joka tuhosi koko Lempäälässä sijaitsevan talon alakerran. Vakuutus ei korvannut mitään.

"Järjetön urakka ja kaikki säästöt menivät. Mutta onneksi tämä sattui meille, eikä jollekin jolla ei olisi ollut rahaa. Tällaisistakin vastoinkäymisistä selviää, jos elämän perusta on kunnossa."

Ojanen on myös ahkera yhteiskunnallinen keskustelija ja yleisönosastoille kirjoittaja. Viimeksi hän kävi hedelmöityshoitoihin liittyvää debattia Oras Tynkkysen kanssa, ja monet muistavat miehen kommentit Idolsin ja nöyryyttämiseen perustuvien tosi-tv-ohjelmien turmiollisuudesta.

"Joku saattaa pitää minua vähän höperönä, mutta pitäkööt. Kun joku asia suututtaa, helpottaa kun kirjoitan sen pois mieleni päältä."

"Haastatteluja olen antanut yli sata. Kommentteja pyydetään mitä kummallisimpiin asioihin. Kerran minulta kysyttiin naisten muodin kehityksestä. Ei minulla ole siitä hajuakaan, mutta annoin toimittajalle 45 minuutin lausunnon."

Ojanen odottaa innokkaasti eläkkeelle pääsyä. "Minulla on aiheet valmiina ainakin viiteen uuteen kirjaan. Saatanpa hakata myös vähän halkoja."