Teatterikritiikki: Kohti kylmempää

Naisen tarpeet ajavat kohti yhä kylmempää

Piano Larsson (Klaus Klemola) hakkaa neandertalinihmisiä (Vesa Wallgrenia ja Ritva Jalonen), koske he ovat naurettavan lihavia.

Kokkola-trilogian toinen osa Kohti kylmempää on jopa edeltäjäänsä hauskempi ja rohkeampi. Leea Klemolan kylmyyskomedia alkaa suoraan keskeltä toimintaa toisin kuin kansainvälisesti palkittu Kokkola, jossa härski huumori alkoi purra kaikessa päättömyydessään vasta väliajan jälkeen.

Varsinkin ensimmäisen puolen tunnin aikana Kohti kylmempää on aivan hulvaton. Ainut ongelma on, että näyttelijöiden puheesta ei meinaa saada paikoitellen selvää, koska repliikit hukkuvat yleisön naurun remakkaan.

Kohti kylmempää ei vaadi, että on nähnyt trilogian ykkösosan, mutta jos edeltäjän on nähnyt, voi iloita siitä, että entuudestaan tutut hahmot saavat lisää syvyyttä. Kokkolassa hauskuuttanut nakuilu ja kiroilu saa jatkoa.

Kohti kylmempää uskaltaa nauraa ylipainolle, toisten ihmislajien pilkkaamiselle, prostituutiolle, sukurutsalle perheen sisällä, eläimiin sekaantumiselle ja jopa raiskauksille.

Yhteiskunnan yliseksualisoitumisen ja ääri-ilmiöiden rinnalla jatkuu Kokkolasta tuttu kuusikymppisen Marja-Terttu Zeppelinin (loistava Heikki Kinnunen) matka kohti ensimmäistä seksuaalista kokemusta.

Farssimaisesti alkanut näytelmä osaa hiljentyä Marja-Tertun herkkien hetkien ajaksi. Herkistely ei tosin kestä kauaa, kun nainen jo päättää paeta yhä kylmempään jäädyttämään kaikki halunsa ja tunteensa. Samalla reissulla on tarkoitus pelastaa maailma ilmastotuholta ja perustaa uusi, uljas yhteiskunta.

Kohti kylmempää on Tampereen Teatterilta uskalias ja iso projekti. Kokkolasta tuttujen, kokemattomien ja konkarinäyttelijöiden käyttäminen rinnakkain jatkuu onnistuneesti.

Leea ja Klaus Klemola, Jussi Rantamäki sekä Juho Kuosmanen matkustivat näytelmiä varten tutkimusmatkalle Grönlantiin kokemaan teeskentelemätöntä kylmyyttä.Aiheeseen paneutuminen näkyy lavalla.

Klemolat ovat kirjoittaneet menestysnäytelmänsä prosessikirjoitusmenetelmällä. Käsikirjoitus muuttui vielä muutamaa päivää ennen ensi-iltaa ratkaisevasti, ja hahmot rakentuivat matkan varrella käsikirjoittajien harjoituksissa saaman inspiraation myötä. Jussi Rantamäki auttoi oman roolinsa kirjoittamisessa. Kirjoitustapa on näyttelijöille erittäin raskas, eikä sovi kaikille ollenkaan.

Hannele Lauri joutui henkilökohtaisista syistä jättämään näytelmän. Mari Turunen suoriutuu paikkauksesta kunniakkaasti, vaikkakin veteraaniprostituoidun näyttelijällä olisi saanut olla enemmänkin ikää.

Pikaiset muutoksetkaan eivät näy itse esityksessä lainkaan, vaan näyttelijät ottavat kokonaisvaltaisesti lavan haltuunsa ja tuntuvat nauttivan olostaan.

Lopuksi on pakko varoittaa: Käsiohjelmaa ei kannata lukea ennalta, koska se paljastaa yllättävän paljon juonta. Näytelmän jälkeen sen sijaan käsiohjelman vitseille on mukava naureskella: "Vaasa = Maantieteellisesti Suomen länsirannikolla. Henkisesti laivalla matkalla Ruotsiin."

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Harri Hintikka / Tampereen Teatteri, kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (7)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Heikki (13.04.08, kello 11:35)
Mielestäni näytelmä ei ollut hauska ensinkään; lähinnä vastenmielinen tai sanalla sanoen vittumainen.
terttu (22.04.08, kello 10:42)
Älämölöä ja halpoja vitsejä kiroilun säestämänä, hohhoijaa. Aliarvioi katsojan älykkyyttä kaikin tavoin. Ei lunasta lupauksiaan, harmittaa että tuhlasin kolme tuntia tähän hypetettyyn toilailuun.
Jorma (04.05.08, kello 20:34)
Odotukset oli suuret. En tiennyt näytelmästä juuri mitään. Paitsi että liittyi jotenkin Kokkolaan. Leaa Kleemolaa olen pitänyt hyvänä ja oivaltavana kirjoittajana. Pettymys oli todella suuri. Kakkahuumoria, huonompaa kuin alakoulun poikien jutut. Älämölöä tosiaan. Puheesta ei saanut selvää sen takia että repliikit huudettiin. Varsinaista huutoteatteria. Eniten minua ihmetytti se että yleisö nauroi tälle tyhjänpäiväisyydelle. Huumorissa ei ollut rahtun vertaa älykkyyttä, pelkää pelkkää persettä, vittua paskaa, panemeista. Ei naurattanut pätkääkään. Samalla viikolla aiemmin kävin katsomassa Tuntemattoman sotilaan Kansallisteatterissa Hgissä. Vuoden teatteriteko,sanoisin.
mirva (08.05.08, kello 12:50)
En tykännyt. Kohti kylmempää oli mielestäni sekava sillisalaatti, eikä minulle oikein koko näytelmän aikana selvinnyt, mitä sillä yritettiin sanoa. Vai yritettiinkö mitään.
Mutta jos TT:n Hiirenloukkuun vertaa, oli tämä hulvatonta ja hauskaa, nykyaikaisempaa teatteria. Tai TTT:n Seitsemään veljekseen: tässä maltettiin sentään välillä olla hiljaa.
virpi (11.08.08, kello 16:54)
Koskettava ja arvaamattoman monisyinen teos. Kestäisi useammankin katselukerran, teemoja kulkee näytelmän läpi niin monta. Leea Klemola lunasti taas lupaukset! Parasta teatteria ikinä!
jari (08.11.08, kello 20:23)
Ei auennut ollenkaan. Maan ykkösnäyttelijöihin kuuluva Heikki Kinnunen oli puolet ajasta suksiboxissa, mitä ammattitaidon haaskausta. Itse asiassa tuntui siltä ,että näyttelijätkään eivät pitäneet koko esityksestä. Muutama hauska irtovitsi jatkuvan kiroilun seassa. Päätöntä huutoa juonen puuttuessa. Ehkä tarkoituksena oli kuvata ihmisen toimintaa kovissa olosuhteissa, pohjoisen pakkasissa. Siis tilannetta, kun rationaalinen ajattelu katkeaa ja alkaa ns. mennä pää sekaisin. Odotukset olivat korkealla ennen näytelmää, pettymys oli suuri.
Tarska (07.03.09, kello 15:56)
Mitä vielä, parasta komiikka lavalla pitkään aikaan! Taltiointi ainakin oli mahtava. Noh, ei tälläinen tietenkään Jugistailin ja muiden junttimaisten ja surkeiden sketsiohjelmien kyllästämä Suomenmaa enää osaa arvostaa kunnon huumoria.