Nyt puhuu opettaja

Kävin muutama viikko sitten Pekingissä Tampereen yliopiston seurueessa keskustelemassa tutkimusyhteistyöstä sikäläisen mediaa ja sukupuolta tutkivan instituution kanssa. Sain myös pitää keskuksen opiskelijoille englanniksi luennon, jossa esittelin median sukupuolikuvastojen tutkimusta.

Luennosta kehkeytyi pitkä keskustelu. "Tohtori Ruoho, voitteko kertoa meille mielipiteenne yhdysvaltalaisesta Sinkkuelämää-sarjasta". "Mitä ajattelette siitä, että naisella on monta poikaystävää?" tai "millaisia roolimalleja teistä median tulisi tarjota?"

On selvää, että Kiinan avautuminen länteen tuo mukanaan uusia vaikutteita. Television ohjelmisto on päällisin puolin tarkasteltuna monipuolista, muun muassa kiinalaista saippuaoopperaa on jo monenlaista. Silmiin pistävintä on kuitenkin se, että nuorille suunnatut ohjelmat muistuttavat kovasti omiamme.

Nuoret hakeutuvat helposti keskusteluun ulkomaalaisen kanssa. Yliopistolla minut piiritti luentoni jälkeen joukko naistutkimuksesta kiinnostuneita opiskelijoita. Ulkomainen opettaja tai vierailija ottaa tällaisen ylenmääräisen huomion helposti liian henkilökohtaisesti ja alkaa kiehua itsetyytyväisyydessä.

* * *

Kyse on kuitenkin erilaisesta kulttuurista. Kiinalainen kulttuuri on hyvin omintakeinen ja yhä edelleen keisarivallan perinteellä on merkitystä: hierarkiat ovat vahvat. Jos saakin huomioita luennolla, niin tilanne muuttuu pian. Tavallista yliopisto-opettajaa ei istuteta päivällisillä rehtorin viereen, puheenvuorot kulkevat arvojärjestyksessä, ensimmäinen esittely tapahtuu virallisesti nimikorteilla, lahjojen anto on tärkeää.

Kun meillä opettajaa sinutellaan ja pidetään enemmänkin kaverina kuin jonakin oppi-isänä tai -äitinä, kiinalainen nuori teitittelee ja nousee puhutellessaan seisomaan. Tämä on kuitenkin tapa, joka todennäköisesti murenee aikanaan, kun yliopistokulttuuri muuttuu. Useimmat tapaamani kiinalaiset ovat arkitasolla, seremonioiden ulkopuolella, avoimia ja vastaanottavaisia.

Suomalaisen nuoren kannattaisi harkita lähtöä vaihto-opiskelijaksi vaikkapa juuri Pekingiin. Kiinan kielen ja kulttuurin opiskelu tarjoaa uudenlaisen tavan ajatella, kuin mihin olemme länsimaissa oppineet. Voi hyvin kuvitella, että vierailut tuohon isoon maahan ovat tulevina vuosikymmeninä samaan tapaan merkityksellisiä eri alojen akateemisille asiantuntijoille kuin oli englannin kielen opiskelu ja vierailu Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan jälkeen.

Iiris Ruoho
dosentti, yliassistentti Tiedotusopin laitos