Sairaaloiden kuramatot

"Minusta hoitaja on koko ammattikuntana ihan kuramatto. Hoitajille voidaan aina antaa lisää hommia. Tiedetään, että he tekevät kaiken. Se on moraalitonta, että hoitajat mahdollistavat hoidon laadun huononemisen sillä että sietävät kestämättömiä oloja. Jos he löisivät nyrkin pöytään, se olisi potilaan etu", entinen sairaanhoitaja Kaarina Davis, 37, sanoo.

Davis ei tarkoita, että hoitajat ovat tahallaan antaneet hoidon huonontua.

"Totta kai kaikki työntekijät yrittävät parhaansa. Mutta kun paras ei riitä, jossain kohtaa pitäisi puhaltaa peli poikki."

Davis koki työskentelevänsä hoitajana arvojensa vastaisesti, koska ei pystynyt antamaan kokonaisvaltaista hoitoa potilaille. Valtaosa energiasta meni systeemin pyörittämiseen ja kiireeseen, joten hän pystyi hoitamaan vain päällimmäistä sairautta. Davis kehottaa hoitajien lisäksi myös potilaita vaatimaan enemmän. Esimerkiksi omat potilaspaperikansiot voi pyytää luettavaksi.

"Potilas voisi nousta vuoteestaan istumaan, kun lääkäri tulee kierrolle ja vaatia keskustelua, eikä mykistyä lääkärin arvovallan edessä. Potilaan pitäisi olla kaikkien keskustelusääntöjen vastaisesti ihan törkeä", Davis nauraa.

Davis alkoi kirjoittaa kokemuksistaan työskennellessään pirkanmaalaisella sisätautienosastolla 2000-luvun alussa. Päiväkirjana alkanut Rankka kutsumus (Nemo) ilmestyi heinäkuussa.

"Kirjasta piti rankimmat jutut jättää pois, koska siitä olisi tullut muuten sokki. Ihmiset eivät uskoisi."

Kirjaa lukiessa voi miettiä, kuinka paljon kiireen takia tapahtuu kuolemaan johtavia hoitovirheitä. Davis on saanut paljon yhteydenottoja kollegoiltaan.

"Hoitajat ovat sanoneet, että Luojan kiitos, joku vihdoin avaa suunsa."

Päättäjien pitäisi Davisin mielestä vierailla sairaaloissa ja nähdä todellinen tilanne.

"Mutta käytännössä, jos joku päättäjä tulee vierailulle tai potilaaksi, sitä kauheasti pokkuroidaan."

Ei ylityökorvauksia ja vapaalta töihin

"Jos olisi aikaa, hoitajan työ olisi kauhean antoisaa, koska voisi auttaa ihmisiä."

Kaarina Davis suuntasi kutsumusammattiinsa hoitoalalle heti päästyään peruskoulusta. Hän toimi vanhusten ulkoiluttajana, laitosapulaisena, perushoitajan sijaisena, sairaanhoitajana ja lopulta kotisairaanhoitajana.

"Se on samanlaista kaikkialla. Tauoille ei ehdi. Vastaavasti aina ei ehditä auttamaan potilasta ajoissa vessaan, vaan he joutuvat pissaamaan housuunsa."

Davis tiesi sairaanhoitajana työskennellessään työvuoronsa vain kolme viikkoa eteenpäin. Vuorotyössä kaikkein raskaimpana Davis pitää iltavuoron jälkeistä aamuvuoroa. Iltavuoro loppuu kymmeneltä ja aamuvuoro alkaa seitsemältä.

"Ne työvuorot pitäisi lailla kieltää! Siinä koettaa rauhoittua, nukahtaa, nukkuu huonosti ja näkee töistä unta. Aamulla pitää herätä jo viiden jälkeen. Pitäisi saada hankalan elämän lisää."

Hoitajat eivät saa likaisen työn lisää, vaikka joutuvat jopa siivoamaan ulosteet lattialta. He eivät myöskään saa korvausta siitä, että altistavat itsensä jatkuvasti sairauksille. Kynnys hakea sairauslomaa on korkealla.

"Nykyisin saa ottaa lisähoitajia, mutta kun ei niitä oikein ole. Tilanne on mennyt ihan päälaelleen. Silloin kun olisi ollut töihin tulijoita, niitä ei palkattu."

Davis roikkui itsekin vuosia pätkätöissä ennen kuin sai sairaanhoitajan toimen. Sijaispula saa vakituisen henkilökunnan venymään. Jos joku sairastuu äkillisesti, esimerkiksi aamuvuorossa olija joutuu jäämään iltavuoroon ilman ylityökorvauksia ja vapaapäiviltä soitetaan töihin.

"Olin itsekin liian kiltti eli juuri sellainen kuin hoitajan oletetaan olevan."

Mikä on hoitajan työnkuva?

"Osastolle tullut huoltomies sanoi, ettei hän voi ottaa mukaansa kokonaisia pahvilaatikoita. Taittelu ei kuulu hänen hommaansa. Hoitaja tuli siihen niputtamaan laatikot. Hoitajienkin pitäisi oppia sanomaan, että Â’ei oo mun hommaÂ’."

Davisin mielestä miehet eivät koskaan suostuisi yhtä surkeisiin työoloihin kuin naishoitajat. Hänelle on epäselvää vuosien sairaanhoitajan työn jälkeen, mikä kuuluu sairaanhoitajan työnkuvaan.

"Hoitajan pitää olla tarvittaessa esimerkiksi siivooja, sihteeri, psykologi tai lääkäri."

Kesällä hoitoalan henkilöstön ammattiliitto Tehy väläytteli mahdollisuutta, että hoitajille siirtyisi myös lääkärien työtehtäviä, kuten reseptien kirjoittamista.

"Valtaosa hoitajista haluaa vain hoitaa ja olla ihmisen lähellä. Minä koen, että lääketiede on kauempana potilasta kuin hoitotyö. Hoitajahan on ihan vierellä, ihossa kiinni, nostaa, siirtää ja auttaa ihmisen perustoiminnoissa."

Vaativien työtehtävien toivotaan lisäävän alalle tulijoita. Davisin mielestä alalle saataisiin lisää väkeä antamalla hoitajille kunnolliset työolot eli lisäämällä henkilökuntaa.

"Ei sillä saada ihmisiä alalle, että työtä lisätään koko ajan! On ihan erilaista mennä töihin, jotka jaksaa tehdä ja joista nauttii, ja tietää tekevänsä hyviä asioita. Sehän on jo puolet palkasta."

Suomalaiset hoitajat saavatkin ottaa puolet työnsä palkitsevuudesta jostain muualta kuin palkasta, sillä esimerkiksi Englannissa hoitajien palkka on melkein kaksi kertaa isompi kuin suomalaisten hoitajien 1845 euron keskimääräinen peruspalkka.

"Kotisairaanhoidossa ilmoitettiin, että kesäksi ei saada tarpeeksi lääkäreitä. Poliklinikan hoitajat saivat varautua, että tulee joitakin lääkäreiden hommia. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, että hoitajat joutuisivat tekemään ammattiinsa kuulumatonta työtä, ilman erillistä korvausta."

Tehy pitää Davisin mielestä liian matalaa linjaa palkankorotuksesta. Hänen mielestään palkankorotusrahat on jo säästetty sillä, että on työskennelty vuosikausia minimihenkilöstöllä. Suomessa pitäisi ottaa mallia Australiasta, jossa on määritelty laissa luvallinen määrä potilaita hoitajaa kohden.

"Jos osasto on täynnä, lisää potilaita ei oteta ylipaikoille."

Nokkimisjärjestystä karsittava

"Hoitajat ovat lääkäreiden yhteistyökumppaneita, eivät alaisia. Pitäisi ymmärtää, että hoitaja ei ole lääkärin sihteeri tai juoksutyttö."

Hoitajien esimies on lääkärin sijaan ylihoitaja. Davisin mielestä ylihoitajat eivät usein ymmärrä osastojen kaoottista tilannetta, koska hoitajat eivät uskalla puhua pomoilleen ongelmistaan.

"Ylihoitajat aika pitkälti vahtivat säästöjä, jotta heidän osastonsa näyttäisi mallikelpoiselta. Sieltä ei saisi kuulua mitään soraääniä."

Davis kyseenalaistaa koko ylihoitajajärjestelmän olemassaolon. Hänen mielestään osastonhoitajan ja ylihoitajan toimet voitaisiin yhdistää, koska hänen kokemuksensa mukaan ylihoitajat pelkästään hankaloittavat hoitajien työskentelyä. Hoitotyönkin voi ajatella olevan tuottavaa.

"Koko ajan tuotetaan terveitä ihmisiä ja ihmisiä, jotka hallitsevat oman sairautensa ja pystyvät palaamaan töihin. Nykymenolla tosin vanhuspotilaita lähetetään puolikuntoisina kotiin, joten he tulevat seuraavana päivänä takaisin. Pitäisi kunnioittaa sitä, että hoitaminen vie aikaa."

Ylihoitajat tuovat yliopistosta Davisin mukaan kiireellisiin sairaaloihin sopimattomia teorioita.

"Sairaalan kansliassa olevaan tauluun piti laittaa omahoitajan nimikirjaimet potilaan nimen yläpuolelle. Osastonhoitaja alkoi naputella taulua, että ei näy omahoitajien nimikirjaimia. Se oli sellainen määre, että nyt on hoito laadukasta, koska on kirjaimet paikallaan."

Davisin mielestä sairaanhoitajakoulutuskin on liian teoreettista. Käytännön työt opitaan vanhoilta hoitajilta. Vanhat hoitajat jäävät kohta eläkkeelle, jolloin hyvää tietotaitoa voi jäädä hyödyntämättä.

"Kun menee työharjoitteluun, on ihan holkki auki. Tarvitsee käytännön vinkkejä, kuinka siivota ulosteet jonkun alta niin, että ei sotke koko sänkyä tai kuinka laittaa tippa."

"Pitää olla kiitollinen loppuunpalamisesta"

"Kolmivuorotyössä nukkui väärään aikaan, huonosti ja liian vähän. Yövuoroissa rupesi tulemaan rytmihäiriöitä. Pikkuhiljaa elämänilo loppui."

Davis paloi loppuun ja sairastui masennukseen ja paniikkihäiriöön. Esiintyminen ja ihmisille puhuminen alkoivat jännittää.

"Ajatukset kulkivat viisisataa kertaa nopeammin kuin puhe. Rupesi tulemaan sammakoita suusta. Koko ajan tunsi itsensä jotenkin oudoksi."

Hän irtisanoi itsensä kolme vuotta sitten. Luonto, hiljaisuus ja aika ovat auttaneet.

"Minä olen kaikkeni antanut työntekijänä. Siitä saa palkkioksi kauhean ahdistuksen, masennuksen ja se vaatii vuosien työn, että alkaa olla edes koko lailla kunnossa."

Davis hakeutui luontoyrittäjäkoulutukseen. Hän pyrkii elämään säästeliäästi, ettei hänen tarvitsisi tehdä kovin paljoa töitä. Davis myy luonnontuotteita ja vanhoja tavaroitaan torilla.

"Kun päätin suojella metsäni, sainkin rahaa siitä. Olin ihan, että tämä ei voi olla totta. Kun tekee oikeita ratkaisuja, asiat järjestyvät omalla painollansa. Tajusin hiljattain, että jos en olisi palanut loppuun, en olisi löytänyt luontoa enkä olisi näin onnellisessa asemassa kuin minä nyt olen."

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Juho Rinne, kuvitus

"Henkilökunta on työnantajan vastuulla"

Kuulostiko Kaarina Davisin kirjan sisältö realistiselta hoitotyön kuvaukselta, Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola?

"Ikävä kyllä hänen viestinsä ei ole ainoa tämänsuuntainen, mitä tänä päivänä tulee."

Miten tilanne on päässyt menemään näin huonoksi?

"Potilaat tulevat koko ajan vaikeahoitoisemmiksi, ja henkilökuntamitoitukset eivät ole pysyneet samassa suhteessa."

Milloin kaikki lähti käsistä?

"1990-luku on kaiken kaikkiaan ollut hoitotyön tekemisen kannalta huonoa aikaa. Oli lama ja alettiin säästää, ja esimerkiksi kunnat alkoivat käyttää määräaikaisia ja pätkätyötä. Hoitohenkilökuntaa kuitenkin koulutettiin runsaasti, ja työttömyys nousi vähän alle kahdesta prosentista yli seitsemään prosenttiin. Hoitohenkilökunta äänesti aika paljon jaloillaan ja lähti ulkomaille."

Koko 2000-luku on ollut nousun aikaa. Miksi valtio, kunnat tai Tehy eivät ole saaneet tehtyä mitään?

"Nämä ovat arvovalintoja, ja enemmän kuin järjestöjä osoittaisin sormellani poliittisia päättäjiä. OECD-tilastot osoittavat, että Suomi käyttää pikkaisen yli seitsemän prosenttia bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon, ja se on selvästi alle OECD-maiden keskiarvon, puhumattakaan muista Pohjoismaista."

Ainakin lehtiä lukiessa näyttää aika heikolta, että suuria palkankorotuksia saataisiin. Miltä tilanne näyttää?

"Neuvottelut on vasta aloitettu. Tehyn ykkösasia on palkka. Neuvottelupöydästä haetaan ratkaisua, mutta jos sitä ei sieltä tule, ollaan varmasti valmiita tavoittelemaan ratkaisua muutenkin."

Palkankorotuksetkaan eivät muuttaisi työoloja. Onko vaara, että jos saadaan lisää palkkaa, kunnat kiristävät muusta ja kiire menee entistä pahemmaksi?

"Tosi kummallista, että koulutetun naisvaltaisen alan pitäisi luopua palkankorotustavoitteistaan, että kunnat palkkaisivat lisää henkilökuntaa. On työnantajan vastuulla huolehtia potilaiden ja työntekijöiden turvallisuudesta. Mitkään muutkaan alat eivät joudu maksamaan palkankorotuksistaan saadakseen lisähenkilökuntaa, eikä kuulu hoitajienkaan maksaa."

Tuomo Tamminen