Leffa-arvio: John Rambo

Harva odotti Vietnamin ja Afganistanin sotien messiaaniselta veteraanilta John Rambolta samanlaista uusiutumista kuin James Bond koki kaksi vuotta sitten.

Kylmän sodan jälkeen tuuliajolla ollut agentti 007 hyppäsi vuoden 2006 Casino Royalessa kerralla uuteen, totisempaan ja muottiin.

Rambokin on menneen maailman luomus, jonka edellisestä sotaretkestä ehti vierähtää 20 vuotta. Rambo ei kuitenkaan ole luonut nahkaansa, vaikka yhteiskunnan paineet olisivat sitä vaatineetkin. Rambo on niin kova, ettei sen tarvitse.

Afganistanin erämaiden jälkeen Rambo on vetäytynyt pyytämään käärmeitä Thaimaan viidakkoon. Aikansa mökötettyään Rambo suostuu viemään joukon kristillisiä avustustyöntekijöitä naapurimaahan Burmaan, jossa hallitus joukkomurhaa kristittyä vähemmistöä. Rambo vie hurskastelevat hihhulit perille, mutta hepä jäävät saman tien vangeiksi.

Alkaa pelastusoperaatio, ja se ei ole kaunista katseltavaa. Rambo tappaa, sillä "kun vähän painostetaan, tappaminen on yhtä helppoa kuin hengittäminen".

Sylvester Stallonen itsensä ohjaama ja tähdittämä Rambo on elokuva, jota en tiennyt kaipaavani. Se on lähes täydellinen toimintaelokuva aikana, jolloin toimintaelokuvan piti olla kuollut ja sen tähdistä tullut poliitikkoja.

Myönnän, välillä verellä mässäily melkein arvelutti. Mutta vain melkein, sillä tokihan muistin: "They drew the first blood!"

Tuomo Tamminen

Sylvester Stallone: Rambo (John Rambo), USA/Saksa 2007. Pääosassa Sylvester Stallone.