Laitosteattereillakin burleskifetissi

Molempien Tampereen isojen laitosteattereiden syksyn isoin satsaus on burleskihenkinen musikaali: Tampereen Teatterissa Kolmen pennin ooppera ja Tampereen työväen teatterissa Chicago. Kolmen pennin ooppera on John Gayn vuonna 1728 kirjoittamaan Kerjäläisoopperaan pohjautuva Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin klassikkomusikaali, jota Brechtin terävä dialogi kannattelee onnistuneesti vielä tänä päivänäkin. Yhteiskunnan kaksinaismoralismia ruotivassa näytelmässä suurin osa naisista esittää bordellin työntekijöitä, joten he esiintyvät koko ajan sukkanauhat vilkkuen lähinnä alusvaatteisillaan. Pääosaa esittävä teatterin uusi tulokas Natalil Lintala laulaa hyvin koskettavasti.

Chicago perustuu puolestaan Maurine Dallas Watkinsin vuonna 1926 kirjoittamaan puhenäytelmään, josta on sittemmin tehty musikaali ja kolme menestynyttä elokuvaa. Chicago sijoittuu naisvankilaan, jossa miehensä murhanneet kabareetanssijat keikistelevät ja juonittelevat esiintymisasuissaan kohti vapautta. Molemmat musikaalit ovat kaikin puolin kelvollisia, mutta Chicago on monin verroin kilpailijaansa viihdyttävämpi, aivan loistava viihdepläjäys. Niin musiikki (livebändi C-Stone All Stars), tanssi (näyttelijöiden lisäksi ammattitanssijat ja kuoro), lavastus (Teppo Järvinen) kuin näyttelijäntyökin ovat ensiluokkaisen nautittavia. Petra Karjalainen, Petra Saaristo ja Satu Silvo ovat todella hauskoja.

Laitosteatterit ovat onnistuneet kiinnittymään poikkeuksellisella tavalla aikaansa ja nähneet trendi-ilmiönä marginaalista valtakulttuuriin levinnen burleskin kaupallisen potentiaalin, ennen kuin ilmiö on ehtinyt nuukahtaa. Huono uutinen opiskelijalle tässä on se, että molempien esitysten lippujen hinnat ovat pilvissä. Opiskelijalippu Kolmen pennin oopperaan maksaa 26 euroa ja Chicagoon peräti 37 euroa. Chicago on tuotteistettu viimeiseen asti, sillä oheistuotteina myydään niin paitoja, alkkareita, luksusillallisia, sateenvarjoja kuin koko illan juhlalippuja, joihin sisältyy näytelmän lisäksi alkukuoharit sekä glamourteemabileet iltapaloineen jäätävään seitsemänkympin yhteishintaan.

Mikä burleski?

Burleski tarkoittaa liioitellun hullunkurista, mutta myös teatterin keinoin esitettyä parodista huumoriviihdettä. Burleskiesitykset olivat alun perin kabareemainen osa 1800-luvun eurooppalaista vaudeville-teatteria, johon kuului myös tanssijoita, laulajia, koomikoita, taikureita ja akrobaatteja. Burleski-esitysten tyyli muuttui kohti 1960-lukua tultaessa yhä rohkeammaksi, kunnes Amerikassa burleskilla tarkoitettiin lähinnä miesyleisölle suunnattua stripteasea.

Usean vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen burleski palasi klubeille 1990-luvulla ja saavutti parisen vuotta sitten Tampereellakin suuren kansansuosion. Tämän päivän burleskissa viihteessä yhdistyy dragshowÂ’ta, performanssia, luovaa naisten ja miesten stripteasea, komediaa, parodiaa, satiiria, sirkusta ja friikkishowÂ’ta.

Nykyisin on kuitenkin paljon kokonaisia esityksiä, joissa erikokoiset naiset pelkästään riisuuntuvat. Tavallisesta strippauksesta ilmiön erottaa silloin lähinnä vain nostalginen musiikki, pilke silmäkulmassa, kabareetyyppiset vaatteet ja yleisön hurja kannustus. Yleisö on nykyisin pääasiassa naisia, ja osa alusvaatteista jää aina esiintyjien päälle.

Burleski-bileissä tälläydytään kuten esiintyjät, eli pukeudutaan puuhkiin, korsetteihin, irtoripsiin, lierihattuihin, sukkanauhoihin, iltapukuihin sekä kimalteeseen - ja ollaan välittämättä sen enempää omista kuin esiintyjienkään jenkkakahvoista.

Hertta-Mari Kaukonen, teksti

Chicago
Ohjaus: Tiina Puumalainen
Teksti ja laulujen sanat: Fred Ebb, Bob Fosse
Musiikki: John Kander
Rooleissa kaksi miehitystä eturivin näyttelijöitä
Esityksiä ainakin maaliskuunloppuun asti
* * * * *

Kolmen pennin ooppera
Ohjaus: Mikko Viherjuuri
Käsikirjoitus: Bertolt Brecht
Sävellys: Kurt Weill
Esityksiä ainakin helmikuun loppuun asti
* * *