Lopullinen totuus: Internet on paha asia

Kaikki muutkin asiat, joita tekopyhät ihmiset väittävät arvoneutraaleiksi, kuten markkinatalous ja ampuma-aseet, ovat oikeasti pahoja.
Tietäkää se, ja antakaa sanan kiertää: aseet tappavat, eivät ihmiset.

Olen jo kuukausia miettinyt, olisiko mahdollista lopettaa internetin, ehkä tietokoneenkin käyttö kokonaan. Entä ovatko esteet teknisiä vai henkisiä?

Viime kesänä jo otin vanhan Triumphini esille ja etsiskelin sormistani vanhoja lihasmuistoja. Kirjoituskoneella kirjoittaminen tuntui vapauttavalta. Olen silti varma, että vain henkiset syyt estävät minua hylkäämästä digitaalista tekniikkaa: en uskalla sanoa sille ei. Kuvittelen tarvitsevani sitä.
Tietokone on väärä väline sille, joka haluaa vain kirjoittaa.

Vihaan pornoa ja nettikeskusteluja. En haluaisi pitää niitä ulottuvillani. En liioin säilytä pyssyjä keittiökaapeissani. Ihminen on heikko. Tahto kyllä on vapaa, mutta maailman kiusauksille se on helppo saalis. Ihminen ei huomaakaan, kun pyssy jonakin tiistaiaamuna loikkaa hänen käteensä ja painaa liipaisintaan ihmisen sormella.

Noin sata prosenttia netin "sisällöstä" on pornoa ja egomaanista tekstipärskettä. On lystikästä, että haalaripukuiset äijät parhaillaankin vetävät jalkakäytävien alle valokaapeleita, jotta avoin kansalaiskeskustelu eli solvaaminen ja itsetehostus sekä runkkaaminen tulevaisuudessa sujuisivat entistäkin paremmin.

Pitäisikö internet kieltää? Järkevämpää olisi kysyä: voiko sitä kieltää edes itseltään? Miten siinä kävisi, jos todella panisi piuhat poikki?

Minut panevat suurimpaan kiusaukseen sivustot, joista voin tilata kirjoja ja vinyylilevyjä ja muita menneisyyden murusia. Tarvitsen niitä ja niiden takia internetiä.

Jos joku tietää, miten ilman nettiä saisin ne saapumaan luokseni, kertokoon minulle.

Netin pahuudesta kertoisin vielä esimerkin.
Nuorempana, 1990-luvun alkupuolella, pidin arvossa kirjailija, tohtori Jukka Kemppistä. Syyt olivat triviaaleja.

Luin hänen kolumniaan Helsingin Sanomista. Muistan, kuinka hän suositteli murheen murtamalle tiskaamista: kannattaa ensin tiskata yksi lasi.

Opiskelin latinaa ja kuuntelin, kuinka vanhemmat latinistit yliopiston kahvilassa pilkkasivat Kemppisen Catullus-käännöstä. Toisaalla kuulin haukuttavan hänen Wallace Stevens -suomennostaan. Päättelin, että vain vahvat kirjat tuolla tavoin kiehuttavat asiantuntijoiden sappea.

Vuosikymmenen lopulla Kemppinen kertoi eräässä kirjassaan nähneensä Jeesuksen. Lisäksi hän kertoi, että Jeesuksella oli räikeä ulkoilupuku. Muuta hän ei kertonut.

Juuri tuollaisia juttuja pitää hyvissä kirjoissa olla, ajattelen yhä.

Kemppinen oli liikaa lukenut, hivenen tärähtänyt rupattelija. Tiedätte tyypin. Häntä oli ilo pitää silmällä niin kauan kuin vanhan ajan toimitusprosessi piti hänen ilmaisunsa aisoissa.

Sillä sitten tuli internet. Sen kitaan Kemppinenkin meni.

Hänellä on suosittu blogi, jossa hän hölisee niin kuin netissä hölistään.

Sen ja omien muistojeni lisäksi hänestä ei ole jäljellä mitään.

Antti Nylén on kirjailija ja
1800-luvun ranskalaiseen
kirjallisuuteen erikoistunut suomentaja