Hyvän dekkarin resepti

Walter Mosley: Pikku Scarlet (Little Scarlet). Loki-kirjat 2005. 298 sivua.

Parhaat dekkarit kertovat ihmisistä, eivät rikoksista. Niitä lukee, koska haluaa tietää, mitä kirjan ihmisille käy, ei miten rikos ratkaistaan.

Omaperäiset tarinat eivät olekaan Walter Mosleyn vahvuus. Hänen uusin Easy Rawlins -kirjansakin kertaa tuttuja kuvioita: korruptoituneita poliiseja, onnetonta rakkautta, ystäviä hädässä. Sinipukuisesta paholaisesta alkanut kirjasarja on edennyt seitsemänteen osaansa, vuoteen 1965 ja Los Angelesin rotumellakoihin.

Poliisi pyytää Easyä selvittämään hämärissä oloissa kuolleen mustan tytön kuolemaa, koska hän tuntee Wattsin kaupunginosan kadut ja ihmiset. Pelkästä pyynnöstä puhuminen on tietenkin vähättelyä.

Mosley kuvaa kiinnostavasti muuttuvaa amerikkalaista yhteiskuntaa ja mustien itsetunnon nousua, mutta aina ihmisen kautta.

Easy ei ole ikinä ulkopuolinen; hän kokee kaiken henkilökohtaisesti, ja siksi häneen on niin helppo
kiintyä. Hänellä on aikalaisensa Philip Marlowen vankka moraali, mutta toisin kuin Marlowe, hän elää tiukasti tässä maailmassa ja nauttii siitä.

Tuomo Tamminen