Rakas lähiöni

Edes ikuinen teekkari ei kuole janoon Hervannassa

Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtiopiskelija Kalle Tuomola kertoo olevansa poikkeus, koska hän viihtyy Hervannassa. Monet opiskelijakaverit haluaisivat muuttaa lähiöstä keskustan humuun.

"Hervannassa on hyvä asua, koska täältä saa kaiken, mitä ihminen tarvitsee."

Vuodesta 2008 Hervannassa asunut Tuomola käy nykyään harvoin Tampereen keskustassa. Kaupunkiin on pakko mennä vain vaateostoksille. Ensimmäisinä opiskeluvuosina veri veti bilettämään keskustan yökerhoihin. Muuten Hervanta on omavarainen.

"En silti halua viettää täällä koko loppuelämääni."

Tuomola on tehnyt teekkarien Wappuradiota vuodesta 2010 lähtien ja ollut ylioppilaskunnan edustajiston jäsenenä.

"Teekkareilla ei ole edustajistossa poliittisia ristiriitoja toisin kuin yliopistolla. Teemme politiikkaa, mutta emme puoluepolitiikkaa."

Ikuisen teekkarin hautamuistomerkki jököttää lumessa päärakennuksen edessä. Laulu ikuiselle teekkarille veisataan seisten bileiden päätteeksi. Viimeinen säe päättyy riipaisevaan riimiin: "Ikuisen teekkarin haudalle oluttynnyri lasketaan."

Tapaamme TTY:n ylioppilaskunnan kahvilassa sosiaalipoliittisen sihteerin Sanni Toropaisen ja konetekniikan opiskelijan Tanja Blomin. Hervanta on molempien mielestä turvallinen asuinpaikka.

"En ole koskaan pelännyt Hervannassa toisin kuin Tampereen keskustassa, jossa on jatkuvasti tappeluja", Toropainen toteaa.

Blomin mielestä Hervanta on täyden palvelun itsenäinen kaupunki, josta ei tarvitse lähteä erikseen keskustaan. Hän antaa erityiskiitokset uudelle kuntosalille.

"Talvella täällä on todella kaunista. Hervanta ei ole niin paha paikka kuin kaikki kuvittelevat", Blom tähdentää.

Tuomolan mielestä teekkareilla on paremmat bileet kuin yliopisto-opiskelijoilla.

"Teekkareilla on esimerkiksi puoli vuotta wappuun -bileet, jossa käydään läpi pikakelauksella wapun tapahtumat. Keksimme typeriä juttuja, että saamme juoda viinaa."

Partiota harrastanut Tuomola kehuu Hervannan vaellus- ja luontoreittejä. Häntä harmittaa, että aika ei tahdo nykyään riittää luonnossa liikkumiseen.

"En harrasta liikuntaa, vaikka tyttöystävä patistaa minua jatkuvasti lenkille."

1960-luvun lopulla rakennetussa Hervannan lähiössä asuu nykyään noin 23 000 ihmistä. Ennen rakentamista koko alue oli pelkkää metsää.

"Alkuvaiheessa yliopiston keskusnurmikolla laidunsi jopa lehmiä."

Tuomolan mukaan Hervannassa asuu tavallista enemmän maahanmuuttajia, vanhuksia ja vammaisia. Hänestä maahanmuuttajat ovat sopeutuneet hyvin Hervantaan, eikä lähiössä ilmene rasismia.

"Vanhan sanonnan mukaan Hervannassa asuu teekkareita ja Hervannan hurjia eli lähiön alkuperäisasukkaita."

Hervannan uimahalli on saanut lehdissä moitteita epäsiisteydestä, mutta torstaina paikan miljöössä ei ole valittamista. Uimarit polskivat peräti 30-35 metrin syvyydessä maanpinnasta, koska Hervannan uimahalli on rakennettu vanhaan väestönsuojaan.

"Uimahallin syvyys vastaa 10-12-kerroksista taloa. Hervannassa on myös Suomen pienin jäähalli, joka on rakennettu pommisuojaan."

Kaljasieppo ei kuole Hervannassa janoon, sillä lähiössä on useita baareja. Tuomolan suosikkipubi on keskieurooppalaishenkinen Kultainen Apina, jossa on erinomainen valikoima erikoisoluita.

"Kapina on ainoa lähiöbaari, joka on täynnä keskiviikkoiltaisin."

Jos Hervannan baarikierroksen jälkeen iskee nälkä, Tuomola kehottaa menemään Herwood-grillille. Hän nostaa grillin ulkomaalaisille omistajille hattua, koska ravintolassa ei myydä kebabia, vaan rehellistä suomalaista grilliruokaa kuten hampurilaisia ja makkaraperunoita.

"Vakioannokseni on triplajuustohampurilainen. Aamulla ei iske krapula ja suolistossa painaa."

Hervannan kierroksemme päättyy Duo-kauppakeskukseen. Tuomola ihmettelee, miksi Duon yläkertaan ei ole perustettu uutta baaria ravintola Hermannin tilalle.

"Tyhjiin tiloihin saisi Hervannan parhaan terassin."

Juho Mäkelä

Kotiinpaluu, jotenkin

Nekalalaisen ravintola Wanhan Tapin avatessa ovensa tarjoilija toivottaa tervetulleeksi sisälle helmikuisesta tuiskusta kysymällä hämmentävästi, mikä meillä on hätänä. Osoituksena nekalalaisten vieraanvaraisuudesta talo tarjoaa kahvit. Sisälle valuu pikkuhiljaa työmiehiä haalareissa lounaalle ja pari kanta-asiakasta pitämään tiskiä pystyssä.

Paikka on tuttu myös Hannibal Starkille, joka on soittanut täällä lähes kymmenen keikkaa eri kokoonpanoissa. Runeberginpäivä on sopiva aika jututtaa rap-artistia. Hannibal on viettänyt viimeisen vuoden hiljaiseloa, mutta suunnittelee syksyksi levyä Black Motor -freejazz-trion kanssa.

Vuonna 2009 Hannibal julkaisi Streets of Nekala -levyn, joka on tribuutti paitsi kaupunginosalle, myös Tampereelle yleensä.

"Alun perin sen piti olla iskelmälevyn nimi Absoluuttisen Nollapisteen entisen perkussionistin Teemu Eskelisen yhtyeelle Raimo Lahti & Laserlinnut. Se on myös viittaus Bruce Springsteenin Streets of Philadelphiaan."

Vaikka kaupunginosalla on huono maine, Hannibalin Nekala on mukava ja kaunis paikka. Kaupunginosalla on selkeä ja yhtenäinen ulkonäkö, jonka tunnistaa valokuvista heti Nekalaksi.

"Toki täällä on paljon vuokrataloja ja täällä asuu ihmisiä, joiden tulotaso ei ole korkea, mutta ei se tarkoita, että he olisivat muita huonompia. Kaikki ovat samalla viivalla. Sama henkinen ahdinko löytyy myös niin sanotusta ylemmästä luokasta."

Taloudellisesti paremmin menestyvien ahdinko on Hannibalin mukaan vain verhottu muottien taakse. Monilla on illuusio siitä, että auto, kaksi lasta ja asuntolaina määrittelevät ihmisen statuksen.

"Tekeekö ihmisen onnelliseksi asuntolaina vai 350 euron vuokrakämppä ja se, että on perjantaiksi kaljarahat?"

Kävelemme pitkän kaksikerroksisen puutalon ohitse, jonka keskiosaa rakennetaan uudelleen tulipalon jäljiltä. Lokakuussa 2011 syttyneessä palossa tuhoutui 12 asuntoa. Vahvat palomuurit estivät paloa leviämästä koko rakennukseen. Talossa asunut mielenterveysongelmista kärsinyt mies tunnusti sytyttäneensä palon.

Hannibal oli keikalla Wanhassa Tapissa samana iltana, kun palo syttyi.

"Kun kävelin keikalle, niin talo oli vielä tuossa", hän muistelee. "Kun kävelin keikalta takaisin kotiin Iidesrantaan, talon keskiosaa ei enää ollut. Savua nousi vieläkin."

MTV3 uutisoi toukokuussa 2009, että Nekala on Suomen neljänneksi väkivaltaisin kaupunginosa. Hannibalin mukaan media pitää yllä lähiöiden huonoa mainetta.

"Saastalehdistö antaa kuvan, että lähiöissä on vaarallista. Tänne on pitkä matka Brasilian faveloista, joissa on oikeasti vaarallista. En ole koskaan nähnyt täällä väkivaltaa."

Enemmän kulttuuria Nekala hänestä silti kaipaisi. Livetarjontaa on jonkin verran, ja Nekalassa on pari vuotta järjestetty Vapaa Nekala -ilmaistapahtumaa. Legioonateatteri pitää majaansa Mäntyhaantiellä. Moni bändi käy soittamassa Nekalan treenikämpissä. Myös Hannibalin ja Joku Roti Mafian treenikämppä oli aikanaan Legioonateatterin takana, kunnes vettä vuoti kämpän ikkunoista sisään.

"Tarvittaisiin enemmän tapahtumia, jotta Nekala pääsisi loistamaan."
Hannibal muutti Rovaniemeltä Tampereelle vuonna 2000. Nekalassa hän asui vuodesta 2007 vuoteen 2009. Nykyään hän asuu Iidesjärven toisella puolen Iidesrannassa.

"Näen vieläkin parvekkeeltani Nekalan, että yhä se on pystyssä", hän naurahtaa.

Hannibal on vakuuttunut siitä, että haluaa asua Tampereella lopun elämäänsä. Iidesjärven molemmat rannat ovat tuntuneet eniten kodilta.

"Nekala oli ensimmäinen paikka Rovaniemen jälkeen, jossa tuntui siltä, että olin tullut kotiin."

Pispalanharjulla lentää lyriikkahiukkasia

Ulkopuolinen osaa nimetä Tampereelta ainakin lastenohjelma Pikku Kakkosen sekä taiteilijoiden kansoittaman Pispalanharjun. Mikäpä olisi siis tamperelaisempaa kuin antaa Pikku Kakkosta seitsemän vuotta käkirjoittaneen ja juontaneen näyttelijä Veera Degerholmin esitellä asuinseutunsa Pispalan parhaat palat.

"Olin noin 12-vuotias, kun näin Pispalasta kuvan ja päätin, että tuonne haluan muuttaa. Kai ne olivat värikkäät talot, vaihteleva maasto ja vapaus, mitkä vetivät puoleensa."

Haastattelua sovittaessa Degerholm naurahtaa ihmetellen, miksi hän on valikoitunut kertomaan kaupunginosasta, joka on täynnä taiteilijoita ja opiskelijoita. Joku muu kun osaisi kertoa enemmän Näsijärven puoleisesta harjusta. Siellä ovat Tampereen punkpyhättö Vastavirta-klubi, korkealle maamerkiksi kohoava haulitorni ja graffitimaalareiden valtaama vanha tulitikkutehdas.

Päätämme kuitenkin jättää ne sekä Rajaportin saunan kaltaiset Pispalan ilmiselvimmät vetonaulat väliin ja keskittyä etsimään kaupunginosan henkeä muualta.

Degerholm kaivaa taskustaan muistilapun, johon hän on listannut suosikkipaikkojaan. Hän tiivistää Pispalan ytimen muutamaan asiaan. Taiteen lisäksi täällä läsnä ovat luonto, yhteisöllisyys, historia ja ajan kulku. Aloitetaan ensimmäisestä.

A-killan talon takana olisi pieni ja suojaisa uimaranta, mutta jäisten alamäkien takia sinne on vaikea kulkea. Tahmelanranta saa kelvata.

"Tämä Pyhäjärven ranta on minulle pieni merenkorvike", vuodesta 1999 Pispalassa asunut entinen turkulainen hymyilee.

Hän tervehtii ohikulkevaa koiranulkoiluttajaa ja kertoo itsekin käyvänsä perheen Ilona-koiran kanssa täällä usein. Ylös harjulle katsoessa maisema muistuttaa välimeren rannikkokaupunkien kallioilla kohoavaa postikorttimaisemaa.
Kesäisin Tahmelanranta toimii Pispala Folk -tapahtuman päänäyttämönä. Viereisellä Hirvikadulla nuorten taiteilijoiden valtaama Hirvitalo on myös aktiivinen vaihtoehtokulttuurin ylläpitäjä. Moni Tampereen yhteisöllisistä ja omaehtoisista tapahtumista järjestetään juuri Pispalassa. Pihakirppiksistä ilmoitellaan liimaamalla julisteita sähkötolppiin.

"Naapurusto kokoontuu yhteen ja yhtäkkiä huomataan, että perheiden miehet ovat kadonneet Pub Kujakolliin", Degerholm naurahtaa.

Kujakolli on yksi kaupungin tunnetuimmista lähiöpubeista, jossa raikavat vuorotellen niin blues kuin joululaulut.

Viereinen pieni ruokakauppa on kahden kouluikäisen tytön äidille nykyään tutumpi. Siellä yhteisöllisyys näkyy arkipäivässä.

"Kauppias tuntee asiakkaansa ja häneltä voi kysyä, onko meidän perheestä joku muistanut jo ostaa hedelmiä kauppareissullaan", Degerholm kuvailee.

Jatkamme matkaa kiipeämällä Pispalan kuuluisia puuportaita ylöspäin harjulle. Kapeilla, jyrkillä ja mutkaisilla teillä näkyy vain muutamia autoja.

"Tämä ei ole autojen kaupunginosa. Kävellen pääsee parhaiten. Itseltäni on mennyt kahdesta pyörästä runko rikki, kun ne ovat täällä ylämäissä niin kovalla koetuksella."

Ohitamme harjun päällä jykevänä seisovan Pispalan koulun, joka näkyy pitkälle järvelle saakka. Tämän koulun katolta Degerholmin käsikirjoittamassa sarjassa avaruusolento Termos lähti takaisin kotiinsa Neptunukseen. Naapuruston lapsien leikeistä ja Pispalan satumaisesta ympäristöstä Degerholm saakin monia ideoita työhönsä.

Freelancer-näyttelijänä Degerholm tekee töitä usein muuallakin kuin kotikaupungissaan ja joutuu ajoittain hyppäämään uusiin työyhteisöihin.

"Vierailijanäyttelijänä en aina ehdi täysin sulautumaan yhteisöön. Siksi on hyvä, että kotona Pispalassa tunnen kuuluvani johonkin. On aina paikka, jossa olen olemassa."

Eläväinen näyttelijä käyttää usein ilmaisua olla olemassa. Hän nauttii siitä, että Pispalassa erilaiset ihmiset elävät rinnakkain. Täällä on asuntoja alkoholisteille ja rikkaan herrasväen hienoja järvimaisemakoteja. Opiskelijat ja lapsiperheet viettävät aikaa samoilla kujilla.

Runoilija Lauri Viidan mukaan nimetylle tielle saapuessamme Degerholm kiteyttää sen, miksi Pispala on inspiraationlähde monelle taiteilijalle: "Ilmassa oikein lentää lyriikkahiukkasia!"

Ohitamme pastellinvärisiä, monikerroksisia puutaloja ja päädymme reissumme päätepisteeseen, Pispalan Pyykkipuistoon. Pienestä puistosta on komea maisema alas Pyhäjärvelle ja Näsijärvikin pilkahtaa talojen välissä toisella puolella. Keskellä puistoa on 1918-vuoden sodan muistomerkki.

"Historia on Pispalassa läsnä kaikkialla."

Annastiina Airaksinen