Olen kateellinen nykyopiskelijoille

Kun kuulin Toimiva yliopisto -verkostosta ensimmäistä kertaa helmikuun alussa, suhtauduin siihen melkoisen kyynisesti. Kukakohan tuosta nyt oikeasti kiinnostuu? Voiko olla tylsempää aihetta kutsua väkeä kokoon kuin hallinnollinen uudistus?

Tunnustin hitaasti olleeni väärässä. Hyvin monet yliopiston opiskelijat ja henkilökunnan edustajat ovat kiinnostuneet verkoston liikehdinnästä. Verkosto on saanut aikaan paljon radikaalejakin tapahtumia lyhyessä ajassa.

Tampereen yliopisto ei ole enää entisensä. Olen kateellinen, sillä olen valmistunut parisen vuotta sitten ja roikun tätä nykyä vain toisen tutkintoni ikuisena passiiviopiskelijana. Varsinaisina opiskeluaikoinani vähänkään räväkämmän toiminnan löytäminen yliopistolta oli melkoista taistelua.

Ainoat poikkeukset taisivat tehdä feministinen ainejärjestö Nami, joka innostui provosoimaan muun muassa askartelemalla valtavia falloksia keilattavaksi, ja ympäristöjaosto dyykkausreissuineen. Nämäkin olivat muutaman opiskelijan puuhastelutapahtumia.

Opiskelijat keskittyivät opiskelemaan ja ryyppäämään. Ainut, mikä sai opiskelijoita liikkeelle massoittain, oli oman edun tavoittelu esimerkiksi opintorahamielenosoituksessa. Älyllisesti viitseliään keskustelun kuuleminen oli harvinaista. Opintoviikkoja suoritettiin mahdollisimman vähällä vaivalla.

Toimivan yliopiston tapahtumissa ovat yliedustettuina filosofian ja sosiologian opiskelijat, ja argumentoinnin taso on korkea. Opiskelijoiden on helppo hullaantua tapahtumissa yhteisöllisyydestä ja joukkovoimasta. Aktiiviopiskelijat näkevät todella paljon vaivaa kurssisuoritustensa eteen järjestämällä itse lukupiirejä.

Yliopiston hallintohenkilökunta haukkoo henkeään, koska he ovat saaneet olla rauhassa opiskelijaradikalismilta vuosikymmeniä. Itse en tuomitse kansalaisaktivismia, vaikka tätä nykyä olenkin mukana tapahtumissa vain tarkkailevana toimittajana. Ilokseni työnantajani Tamykin suhtautuu verkoston liikehdintään voittopuolisesti positiivisesti.

Hertta-Mari Kaukonen
Kirjoittaja alkoi huolestua itsestään, kun ei viitsinyt ostaa valtausbileisiin kuin yhden siiderin, koska oli juttukeikalla.